Johdanto
Maksukyvyttömyystilanteisiin liittyvät velallisen rikokset ovat tyypillisiä talousrikoksia. Asianajotoimisto Kinanen & Co:n blogin kirjoitussarjassa Konkurssi ja rikos perehdytään rikoslain 39 luvun velallisen rikoksia koskeviin rikostunnusmerkistöihin. Velallisen rikoksia ovat velallisen epärehellisyys ja sen törkeä tekomuoto, velallisen petos ja sen törkeä tekomuoto, velallisen vilpillisyys, velallisrikkomus sekä velkojansuosinta.
Tässä kirjoitussarjan kolmannessa osassa luodaan yleiskatsaus velallisen petosta koskevaan tunnusmerkistöön.
Kirjoitussarjan lähteitä ovat lainsäädäntö esitöineen, oikeustapaukset ja kirjoituksen lopussa mainittu oikeuskirjallisuus sekä Asianajotoimisto Kinanen & Co:n asianajajien ja muiden juristien kokemukset talousrikosasioiden hoitamisesta.
Lukijaa muistutamme siitä, että juridisen tiedon oikea soveltaminen kuhunkin yksittäistapaukseen edellyttää juridista osaamista. Talousrikosasioiden hoitamiseen erikoistuneet Asianajotoimisto Kinanen & Co:n asianajajat ja muut juristit neuvovat velallisen rikoksiin liittyvissä tilanteissa. Avustamme velallisen rikoksia koskevissa asioissa tarvittaessa rikoksesta epäiltyä, syytettyä, velkojia tai konkurssipesää. Voit siis kääntyä puoleemme, olipa asemasi asiassa mikä tahansa. Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä sivun alalaidasta löytyvällä yhteydenottolomakkeella tai soita 019 450 370 tai lähetä sähköpostia info@tapiokinanen.com.
Kuka voi syyllistyä velallisen petokseen?
Rikoslain 39 luvussa viitataan rikoksentekijänä ”velalliseen”. Velallisen rikosten päätekijänä voi olla siis vain velallinen. Velallisella tarkoitetaan henkilöä tai yhteisöä, kuten osakeyhtiötä, jolla on jokin saaminen suoritettavana eli joka on velkaa. Kyse voi olla esimerkiksi osakeyhtiön liiketoimintaan liittyvistä ostoveloista, jotka siis perustuvat ostajan ja myyjän väliseen sopimukseen. Yhtä hyvin kyse voi olla osakeyhtiölle kertyneistä veroveloista tai työeläkevakuutusmaksuveloista. Kyse voi olla myös muusta velasta. Yleensä velallisaseman tai sen puuttumisen toteaminen ei aiheuta käytännössä suurta päänvaivaa.
Velallisaseman tai sen puuttumisen toteamista monimutkaisempaa voi sen sijaan olla määrittää, kuka tai ketkä voivat olla rikosoikeudellisessa vastuussa velallisen rikoksesta. Esimerkiksi osakeyhtiötä, joka sinänsä olisikin laissa tarkoitettu velallinen, ei voida tuomita suorittamaan vankeusrangaistusta velallisen epärehellisyydestä. Velallisen rikoksista on vastuussa aina ihminen, jolla on rikosoikeudellisesti vastuullinen asema velallisessa tai joka muista olosuhteista johtuen vastaa rikoksesta. Velallisen rikoksen tekijän määrittelystä voit lukea tarkemmin Konkurssi ja rikos -kirjoitussarjamme osasta I.
Miten voi syyllistyä velallisen petokseen?
Rikostunnusmerkistö
Rikoslain 39 luvun 2 §:n mukaan velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä
- salaa omaisuuttaan,
- ilmoittaa kokonaan tai osittain perusteettoman taikka valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen,
- antaa muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon velkojien kannalta merkityksellisestä seikasta, tai
- jättää ilmoittamatta velan,
on tuomittava velallisen petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten ehkäisee tekonsa vaikutuksen menettelyyn, ennen kuin hän vahvistaa pesäluettelon oikeaksi tai erehdyttävä tieto muuten vaikuttaa menettelyyn, ei tekoa pidetä velallisen petoksena.
Rikosvastuun edellytyksenä insolvenssimenettely
Edellä on kuvattu rikoslain 39 luvussa tarkoitettujen velallisen rikosten tekijäpiiriä yleisellä tasolla. Velallisen petokseen liittyy keskeisenä ja tekijäpiiriä rajaavana edellytyksenä insolvenssimenettelyn vaatimus.
Velallisen petokseen, törkeään velallisen petokseen ja velallisen vilpillisyyteen voi syyllistyä vain velallinen, joka on konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä.
Rikoslain 39 luvun 8 §:n mukaan mitä luvussa on säädetty ulosottomenettelystä, koskee soveltuvin osin myös ulosottoviranomaisen menettelyä, johon ryhdytään ulosoton turvaamiseksi. Näin ollen velallisen petokseen on mahdollista syyllistyä esimerkiksi myös silloin, kun ulosottomenettely liittyy turvaamistoimen täytäntöönpanoon.
Lähtökohtaisesti rikokseen voidaan syyllistyä missä tahansa insolvenssimenettelyn vaiheessa. Olennaista on, että velallisen petoksen tekotavat täyttävä tiedonantovirhe velallisen taloudelliseen asemaan vaikuttavasta seikasta tapahtuu insolvenssimenettelyn piirissä. Lisäksi edellytetään, että velalliselle on säädetty oma-aloitteinen tiedonantovelvollisuus tai velallisella on velvollisuus myötävaikuttaa menettelyyn vastaamalla hänelle insolvenssimenettelyn piirissä esitettyihin kysymyksiin. Tällaisia tietojenantovelvollisuuteen ja myötävaikutusvelvollisuuteen liittyviä säännöksiä ovat esimerkiksi
- Ulosottokaaren 52 §, joka velvoittaa velallisen ulosottoasiassa totuudenmukaisesti ilmoittamaan ulosottomiehelle, kun tämä sitä täytäntöönpanossa tarpeellisten tietojen saamiseksi kysyy muun muassa omaisuudestaan ja muusta varallisuudestaan, tuloistaan ja veloistaan sekä osakkuudestaan yhtiössä tai jäsenyydestään muussa hänen varallisuusasemaansa vaikuttavassa yhteisössä.
- Konkurssilain 4 luvun 5 §, jonka mukaan velallisen on myötävaikutettava siihen, että pesänhoitaja voi suorittaa hänelle kuuluvat tehtävät ja konkurssimenettely voidaan saattaa asianmukaisesti päätökseen. Velallisen on muun muassa annettava pesänhoitajalle pesäluettelon laatimista varten tarpeelliset tiedot konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta ja konkurssisaatavista. Velallisen on konkurssilain 4 luvun 6 §:n mukaan vahvistettava allekirjoituksellaan pesäluettelo oikeaksi.
- Yrityssaneerauslain 3 luvun 13 § ja 9 luvun 61 §, joiden mukaan velallisen on muun muassa annettava selvittäjälle ja velkojatoimikunnalle näiden vaatimat tiedot seikoista, joilla saattaa olla merkitystä saneerausmenettelyn ja saneerausohjelman kannalta.
Luettelo ei ole likimainkaan tyhjentävä.
Jos taas velalliselle ei ole säädetty oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta eikä hänellä ole velvollisuutta vastata kysymyksiin, ei velallinen voi syyllistyä velallisen petokseenkaan. Tämä koskee tilanteita, joissa selonottovelvollisuus velallisen taloudellisesta tilanteesta on esimerkiksi viranomaisella.
Koska eri insolvenssimenettelyt poikkeava toisistaan samoin kuin velallisen myötävaikutus- ja tiedonantovelvollisuudet, tulee velallisen petosta koskevassa asiassa ottaa huomioon kulloinkin kysymyksessä olevaa insolvenssimenettelyä koskeva laki. Koska tämä kirjoitus on yleisesitys velallisen petoksesta, ei velallisen petosta tutkita tässä kirjoituksessa menettelykohtaisissa konteksteissaan sen tarkemmin.
Hyödyn tavoittelun edellytys
Syyllistyminen velallisen petokseen edellyttää tahallista hyödyn tavoittelun tarkoitusta tiedonantovirheen yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että teolla tai tekemättä jättämisellä velallinen pyrki esimerkiksi salaamaan osan omaisuudestaan velkojilta.
Hyödyn tavoittelun tarkoitus voi liittyä velallisen oman hyödyn tavoittelun lisäksi hyödyn tavoitteluun jollekulle toiselle. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa velallinen konkurssissa salaa saatavansa toiselta velalliselta tarkoituksenaan perusteettomasti vapauttaa tämä toinen suorittamasta velkaa konkurssipesälle.
Pelkkä hyödyn tavoittelun tarkoitus riittää eli rikosvastuu ei edellytä, että velallisen tai jonkun muun tosiasiassa onnistuisi saada hyötyä.
Jos velallisen petoksen tunnusmerkistö muuten täyttyy, mutta hyödyn tavoitteluun liittyvä tahallisuus ei täyty, kyseeseen voi tulla lievempi tekomuoto velallisen vilpillisyys.
Velallisen petoksen tekotavat
Omaisuuden salaaminen
Velallisen petokseen voi syyllistyä salaamalla omaisuuttaan esimerkiksi jättämällä ilmoittamatta ulosottoselvityksessä jotkin omaisuuserät tai saatavan.
Perusteettoman velvoitteen ilmoittaminen
Velallisen petokseen voi syyllistyä ilmoittamalla kokonaan tai osittain perusteettoman taikka valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen. Perusteettoman velvoitteen ilmoittaminen voi johtaa muiden velkojien jako-osuuksien pienenemiseen aiheettomasti.
Muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon antaminen
Velallisen petokseen voi syyllistyä ilmoittamalla myös muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon kuin omaisuutta tai velvoitetta koskevan tiedon. Edellytyksenä kuitenkin on, että tiedon on oltava velkojien kannalta merkityksellinen.
Velan ilmoittamatta jättäminen
Velallisen petokseen voi syyllistyä jättämällä ilmoittamalla velasta. Velan ilmoittamatta jättämisessä on kyse siitä, että velallinen konkurssi-, yrityssaneeraus- tai velkajärjestelymenettelyssä salaa tuntemansa velan. Velan salaamisesta voi aiheutua vahinkoa velkojalle, jos velkoja ei itse valvo saatavaansa ajoissa.
Tahallisuus
Velallisen petos ja törkeä velallisen petos ovat rangaistavia vain tahallisena. Tahallisuus edellyttää, että velallisen on täytynyt pitää rikoksen täyttymisen edellyttämiä tunnusmerkistötekijöitä ainakin varsin todennäköisenä niissä olosuhteissa, jotka rikoksen tekohetkellä ovat vallinneet.
Törkeä velallisen petos
Velallisen petoksesta on rikoslaissa myös törkeä tekomuoto. Rikoslain 39 luvun 3 §:n mukaan, jos velallisen petoksessa
Jos velallisen petoksessa
- tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai
- velallinen vahvistaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon tuomioistuimessa oikeaksi
ja velallisen petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Vähintään toisen kvalifiointiperusteista on siis täytyttävä ja lisäksi rikoksen tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Velallisen vilpillisyys
Velallisen vilpillisyys on velallisen petoksen lievempi tekomuoto. Se soveltuu tilanteisiin, joissa velallisen petoksen tunnusmerkistö muuten täyttyisi, mutta omaisuuden salaaminen, perusteettoman velvoitteen, väärän tai harhaanjohtavan tiedon taikka velan ilmoittamatta jättäminen on tapahtunut ilman hyötymistarkoitusta. Rikos edellyttää edelleen joko tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta.
Näin ollen tahallinen väärän tiedon antaminen insolvenssimenettelyssä on rangaistavaa silloinkin, kun sillä ei tavoitella hyötyä itselle tai jollekin muulle.
Rikoslain 39 luvun 4 §:n mukaan, jos velallinen tekee 2 §:ssä tarkoitetun teon ilman hyötymistarkoitusta joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, hänet on tuomittava velallisen vilpillisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Tiedon tai teon oikaisu ennen sen vaikutusta poistaa rikosvastuun
Velallisen petosta koskevaan säännökseen sisältyy tietynlainen tehokkaan katumisen mahdollisuus. Jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten ehkäisee tekonsa vaikutuksen menettelyyn, ennen kuin hän vahvistaa pesäluettelon oikeaksi tai erehdyttävä tieto muuten vaikuttaa menettelyyn, ei tekoa pidetä velallisen petoksena.
Tietenkään sen jälkeen, kun teko on jo täyttynyt eli tiedonantovirhe on vaikuttanut menettelyyn, ei rikosvastuuta saa lähtökohtaisesti poistettua edes oikaisemalla tiedonantovirhe jälkikäteen.
Tiedon tai teon oikaisusta on erotettava teon seuraamukset. Velallisen petos on niin sanottu tekorikos. Kuten velallisen petosta koskevasta säännöksestä havaitaan, teon tunnusmerkistöön ei kuulu vahinkoedellytystä eli velallisen petoksen täyttyminen ei edellytä, että velkojille aiheutuu teosta vahinkoa. Riittää, että insolvenssimenettelyssä oleva velallinen antaa virheellisen tiedon taloudellisista olosuhteistaan hyödyn tavoittelun tarkoituksessa.
Itsekriminointisuojan merkitys rikosvastuuta rajaavana tekijänä
Itsekriminointisuoja tarkoittaa, ettei ketään voida vaatia myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Periaate on osa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta, joka sisältyy myös Suomen perustuslain oikeusturvaa koskevana 21 §:ään. Kenelläkään ei siis ole velvollisuutta antaa sellaisia tietoja, jotka koskisivat hänen syyllisyyttään rikokseen.
Insolvenssilakeihin sisältyvät velallisen myötävaikutus- ja tietojenantovelvollisuussäännökset voivat olla ristiriidassa itsekriminointisuojan kanssa. On hyvin mahdollista, että velallisen antaessa tietoja taloudellisista olosuhteissaan insolvenssimenettelyn piirissä velallinen tulisi paljastaneeksi samalla raskauttavia tietoja syyllisyydestään johonkin muuhun rikokseen. Talousrikoskontekstissa kyse voisi olla esimerkiksi velallisen epärehellisyysrikoksesta tai kirjanpitorikoksesta.
Insolvenssilakeihin sisältyykin säännöksiä itsekriminointisuojasta. Säännökset rajaavat tietyin edellytyksin velallisen myötävaikutus- ja tietojenantamisvelvollisuutta.
Esimerkiksi konkurssilain 4 luvun 5 a §:ssä säädetään, että jos velallinen on epäiltynä esitutkinnassa tai syytteessä rikoksesta, hän ei ole velvollinen antamaan pesänhoitajalle 5 §:ssä tarkoitettuja tietoja niistä seikoista, joihin epäily tai syyte perustuu. Velallisen on kuitenkin konkurssilain 4 luvun 6 §:n mukaan viimeistään pesäluetteloa vannoessaan ilmoittaa, että on jättänyt tietoja antamatta itsekriminointisuojan perusteella.
Olennaista insolvenssimenettelyihin liittyvässä itsekriminointisuojaan perustuvassa oikeudessa olla antamatta tietoja on, että siltä osin kuin tietojen antamatta jättäminen perustuu itsekriminointisuojaan, tietoja antamatta jättämällä voi syyllistyä myöskään velallisen petokseen.
Itsekriminointisuojan vastaisesti hankittuja todisteita koskee myös hyödyntämiskielto oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n mukaan tuomioistuin ei saa rikosasiassa hyödyntää itsekriminointisuojan vastaisesti hankittua todistetta. Edellytyksenä on, että todiste on hankittu muussa menettelyssä kuin esitutkinnassa tai rikosasian oikeudenkäynnissä henkilöltä pakkokeinon käyttämisen uhalla tai muutoin vastoin hänen tahtoaan, jos hän oli tällöin epäiltynä tai vastaajana rikoksesta taikka esitutkinta tai oikeudenkäynti oli vireillä rikoksesta, josta häntä syytetään.
Millaisen tuomion velallisen petoksesta saa?
Velallisen petoksen rangaistusasteikko on sakosta kahteen vuoteen vankeutta ja törkeässä velallisen petoksessa neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta. Velallisen vilpillisyyden rangaistusasteikko on sakosta yhteen vuoteen vankeutta.
Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
Talousrikosasioiden tuomiot ovat yleisesti melko lieviä ja ensikertalaiset selviävät usein ehdollisella vankeusrangaistuksella.
Syyteneuvottelu ja tunnustamisoikeudenkäynti ovat mahdollisia myös velallisen petosta koskevassa asiassa, jos asianosaiset siihen suostuvat.
Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus
Asianomistajana velallisen petosta koskevassa oikeudenkäynnissä on konkurssipesä tai velkojat, jotka voivat vaatia vahingonkorvausta velallisen petoksella aiheutetusta vahingosta.
Kirjoitussarjan seuraava osa
Asianajotoimisto Kinanen & Co:n blogin Konkurssi ja rikos -kirjoitussarjan seuraavassa osassa käsittelemme velkojansuosintaa koskevaa rikostunnusmerkistöä.
Tarvitsetko asianajajan talousrikosta koskevaan asiaan?
Talousrikosasioiden hoitamiseen erikoistuneet Asianajotoimisto Kinanen & Co:n asianajajat ja muut juristit neuvovat velallisen petokseen, törkeään velallisen petokseen ja velallisen vilpillisyyteen liittyvissä tilanteissa. Avustamme talousrikosasioissa tarpeen mukaan rikoksesta epäiltyä, syytettyä, velkojia tai konkurssipesää. Voit siis kääntyä puoleemme, olipa asemasi asiassa mikä tahansa. Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä sivun alalaidasta löytyvällä yhteydenottolomakkeella tai soita 019 450 370 tai lähetä sähköpostia info@tapiokinanen.com.
Klaus Kinanen
asianajaja
Lähteet
- Kukkonen, Reima: Velallisen rikokset. Edilex Lakitieto 2018.
- Hakamies, Kaarlo: Velallisen rikokset päivittyvässä hakuteoksessa Rikosoikeus. Alma Media Finland.
- Kemppinen, Heikki –Koskenniemi, Johannes – Mononen, Maija – Myllys, Heidi –Savolainen, Elisa: Rangaistuskäytännön käsikirja. Alma Media Finland Oy 2023.