Johdanto
Maksukyvyttömyystilanteisiin liittyvät velallisen rikokset ovat tyypillisiä talousrikoksia. Asianajotoimisto Kinanen & Co:n blogin kirjoitussarjassa Konkurssi ja rikos perehdytään rikoslain 39 luvun velallisen rikoksia koskeviin rikostunnusmerkistöihin. Velallisen rikoksia ovat velallisen epärehellisyys ja sen törkeä tekomuoto, velallisen petos ja sen törkeä tekomuoto, velallisen vilpillisyys, velallisrikkomus sekä velkojansuosinta.
Tässä kirjoitussarjan toisessa osassa luodaan yleiskatsaus velallisen epärehellisyyttä koskevaan tunnusmerkistöön.
Kirjoitussarjan lähteitä ovat lainsäädäntö esitöineen, oikeuskirjallisuus ja oikeustapaukset sekä Asianajotoimisto Kinanen & Co:n asianajajien ja juristien kokemukset talousrikosasioiden hoitamisesta. Lukijaa muistutamme siitä, että juridisen tiedon oikea soveltaminen kuhunkin yksittäistapaukseen edellyttää juridista osaamista. Talousrikosasioiden hoitamiseen erikoistuneet Asianajotoimisto Kinanen & Co:n asianajajat ja muut juristit neuvovat velallisen rikoksiin liittyvissä tilanteissa. Avustamme velallisen rikoksia koskevissa asioissa tarvittaessa rikoksesta epäiltyä, syytettyä, velkojia tai konkurssipesää. Voit siis kääntyä puoleemme, olipa asemasi asiassa mikä tahansa. Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä toimistomme internetsivuilta löytyvällä yhteydenottolomakkeella tai soita 019 450 370 tai lähetä sähköpostia info@tapiokinanen.com.
Kuka voi syyllistyä velallisen epärehellisyyteen?
Velallisen epärehellisyys kuuluu rikoslain 39 luvussa säädettyihin velallisen rikoksiin. Kriminalisoinnin tarkoituksena on suojata velkojien taloudellisia etuja tilanteilta, joissa velallinen tahallaan perusteettomasti tai oikeudettomasti jättää velkojaan maksamatta. Rikoksen tekijänä voi siten olla vain sellainen henkilö tai yhteisö, jolla on velkaa. Yhteisöjen puolesta velallisen rikoksista vastuu voi kohdentua yhteisön lakimääräiseen johtoon tai lakimääräiseen edustukseen tai siihen, joka käytännössä määrää yhtiön asioista, eli tosiasiallisen määräysvallan käyttäjään. Tarkemmin velallisen rikosten määrittelystä voit lukea Konkurssi ja rikos -kirjoitussarjamme osasta I.
Milloin voi syyllistyä velallisen epärehellisyyteen?
Rikostunnusmerkistö
Rikoslain 39 luvun 1 §:n mukaan velallinen, joka
- hävittää omaisuuttaan,
- ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan,
- siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka
- lisää perusteettomasti velvoitteitaan
ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Seuraavassa käsittelemme velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistötekijöitä yksitellen.
Maksukyvyttömyys tai sen oleellinen pahentuminen
Velallisen epärehellisyyden rikostunnusmerkistön täyttyminen edellyttää ensinnäkin maksukyvyttömyystilanteen aiheutumista tai pahentumista velallisen tai velallisen edustajan toimien seurauksena. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa velallinen ei pysty täyttämään erääntyneitä velvoitteitaan kohtuullisessa ajassa (HE 66/1988) eli käytännössä sitä, että rahaa tai realisoitavissa olevia varoja laskujen tai muiden velkojen maksuun ei ole.
Vielä tilapäinen tilanne, jossa velallinen ei kykene maksamaan velkojaan heti niiden erääntyessä, ei tarkoita maksukyvyttömyyttä, jos velallinen pystyy selviämään väliaikaisesta kassakriisistään esimerkiksi maksusuunnitelmien avulla ja omaisuuttaan myymällä. Maksukyvyttömyys ei tarkoita myöskään samaa kuin ylivelkaisuus, (eli tilannetta, jossa varat ovat pienemmät kuin velat), koska on mahdollista, että ylivelkaisuustilanteessa velallinen kykenee rahoittamaan esim. tuloillaan erääntyvät velat.
Tunnusmerkistön soveltuminen ei edellytä myöskään velallisen konkurssia tai muun virallisen maksukyvyttömyysmenettelyn vireilläoloa, vaikka konkurssi onkin tyypillinen tilanne, jossa velallisen epärehellisyytenä rangaistavia tekoja havaitaan.
Maksukyvyttömyyttä arvioidaan siis kokonaisuutena maksuvalmiuden, vakavaraisuuden ja toiminnan kannattavuuden ja niiden kehityksen näkökulmasta pidemmältä aikaväliltä.
Vararikkoteon syy-yhteys taloudellisen tilanteen heikkenemiseen
Toiseksi tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että velallisen tekemällä vararikkoteolla on syy-yhteys maksukyvyttömyyteen. Käytännössä syy-yhteysvaatimus tarkoittaa, että teko on heikentänyt velallisen maksukykyä, ja että maksukyvyttömyyden uhka on teon hetkellä ollut olemassa. Maksukyvyttömyyden ei tarvitse tapahtua heti, eikä vararikkoteon tarvitse olla ainut syy maksukyvyttömyydelle, mutta syyttäjän on kyettävä näyttämään toteen se, että teko on vaikuttanut maksukyvyttömyyden syntymiseen tai sen olennaiseen pahenemiseen. Olennaisuuskriteeri tarkoittaa käytännössä sitä, että rangaistavuuden ulkopuolelle on haluttu rajata sellaiset teot, jotka ovat velkojien etujen kannalta merkityksettömiä (HE 66/1988 vp. s. 163) eli joilla ei tosiasiassa ole ollut vaikutusta maksukyvyttömyyteen tai velkojen maksamiseen.
Velallisen epärehellisyyden edellyttämä tahallisuus
Lisäksi teon on oltava tahallinen. Käytännössä tahallisuuskriteeri tarkoittaa sitä, että velallisen täytyy tietää olevansa maksuvelvollinen jostakin velasta. Rangaistavuus ei kuitenkaan edellytä sitä, että velallisen täytyisi tietää velan tarkka määrä, vaan riittävää on, että velallinen tietää, että hänelle on realisoitumassa jokin maksuvelvoite esimerkiksi verovelka, jonka määrä täsmentyy myöhemmin. Velallisen tulee lisäksi olla tekohetkellä tietoinen maksukyvyttömyydestä tai sen uhasta.
Käytännössä yhteisöjen osalta kuitenkin lakimääräisille edustajille on yhteisöjä koskevissa laeissa ja oikeuskäytännössä on asetettu korkea selvilläolovelvollisuus organisaationsa taloudellisesta tilanteesta. Siksi vain hyvin harvoin velallisen edustaja voi tehokkaasti puolustautua rikosvastuulta väittämällä, ettei hän ole tiennyt tai ymmärtänyt edustamansa yhtiön taloudellista tilaa tai pahentavansa sitä siirtämällä varoja pois yhtiön varallisuuspiiristä. Samoin yksityishenkilöitä on lähtökohtaisesti pidettävä tietoisena omasta taloudellisesta tilanteestaan
Hyväksyttävästä syystä tehdyt liiketoimet eivät ole vararikkotekoja
Mikäli varojen luovuttamiselle tai velvoitteiden lisäämiselle on velallisen toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perusteltu hyväksyttävä syy ja siinä on noudatettu asiaan liittyviä lakeja ja muuta sääntelyä, toiminta ei ole velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön täyttävää silloinkaan, vaikka yhtiön taloudellinen tilanne olisi heikko. Esimerkiksi tavalliset palkanmaksut työntekijöille eivät täytä tunnusmerkistöä, jos palkanmaksuun liittyvät velvoitteet hoidetaan asianmukaisesti. Varojen luovutuksen hyväksyttävyyttä arvioidaan ensisijaisesti velkojien näkökulmasta ja keskeisenä kriteerinä on, oliko luovutukselle todellinen liiketaloudellinen peruste ja luovutusten laillisuus.
Velallisen epärehellisyyden tekotavat
Velallisen epärehellisyyttä koskevassa tunnusmerkistössä mainitaan useita tapoja syyllistyä rikokseen.
1. Omaisuuden hävittäminen
Omaisuuden hävittämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa omaisuus saatetaan velkojien ulottumattomiin (HE 66/1988 vp s. 161). Omaisuuden hävittämisellä tarkoitetaan esimerkiksi omaisuuden tuhoamista tai vahingoittamista tahallaan tai että velallinen hävittää sen fyysisesti jonnekin siten, ettei luovutuksesta saada tarkempaa selvitystä. Yksityishenkilön kohdalla omaisuuden hävittämisestä voi olla kyse, jos maksuvaikeuksissa oleva henkilö tuhlaa varojaan tavanomaiset elantomenot ylittäen siten, etteivät velkojat saa suorituksia saatavilleen. Kyse voi olla myös esimerkiksi uhkapelaamista tai muuta vastaavaa ilman järkevää taloudellista perustetta tehtyä riskinottoa, jonka velallisen täytyy ymmärtää pahentavan maksukyvyttömyyttään. Elinkeinonharjoittaja taas saattaa siirtää omaisuutta hallinnastaan ilman asianmukaista kirjanpitoa siten, ettei kirjanpidosta ole mahdollista selvittää, minne omaisuus on kadonnut.
2. Omaisuuden lahjoittaminen tai muut luovutukset
Omaisuuden lahjoittamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa mitä tahansa velallisen omaisuutta luovutetaan vastikkeetta tai selvästi alihintaisena velallisen varallisuuspiirin ulkopuolelle. Myös omaisuuden pitkäaikainen lainaaminen vastikkeetta voi käytännössä rinnastua lahjoittamiseen.
Muut luovutukset ilman hyväksyttävää syytä tarkoittavat puolestaan kaikkia sellaisia oikeustoimia, jolla varallisuutta maksukyvyttömyystilanteessa siirretään velallisen varallisuuspiirin ulkopuolelle. Tyypillisiä tilanteita ovat tilanteet, jossa elinkeinonharjoittaja käyttää yhtiönsä omaisuutta hyväkseen tai siirtää yhtiön varoja omiin tai perheensä nimiin.
Osakeyhtiön kohdalla yhtiön varoja voidaan jakaa ainoastaan osakeyhtiölain 13 luvun varojenjakotapoja noudattaen tai muuten luovuttaa vain liiketaloudellisesti hyväksyttävin perustein. Elinkeinoelämässä keskeisin tulkintaperiaate hyväksyttävän syyn arviointiin on osakeyhtiölain mukainen yhtiön toiminnan tarkoitus tuottaa voittoa.
Usein vararikkoteot tapahtuvat laittoman varojenjaon, osakaslainojen ja ylisuurten palkkojen muodossa tai siten, että yksityiskuluja kirjataan yhtiön kirjanpitoon. Tilanne, jossa esimerkiksi yhtiön omistajaosakas nostaa yhtiön varoja itselleen ilman, että yhtiö saa siitä asianmukaista vastiketta, heikentää luonnollisesti yhtiön taloudellista tilannetta. Toisaalta esimerkiksi tavanomaiset liikelahjat tai vähäiset edustusmenot eivät ole kiellettyjä, mikäli niitä jatketaan myös kriisitilanteessa pyrkimyksenä turvata toiminnan jatkuvuus.
Kiellettyjä luovutuksia ovat kaikki sellaiset yksityisten ja yritysten luovutukset, joiden motiivina tai seurauksena voi vaikuttaa olevan ajaa velallinen maksukyvyttömyystilaan ja siirtää omaisuutta velkojien ulottumattomiin.
3. Omaisuuden siirtäminen ulkomaille
Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena vararikkotekona pidetään myös järjestelyjä, jossa velallinen siirtää omaisuuttaan ulkomaille saadakseen sen velkojiensa ulottumattomiin (HE 66/1988 vp, s. 161–162). Tunnusmerkistö ei edellytä sitä, että velallinen kieltäytyisi omaisuuden palauttamisesta tai omaisuuden luovuttamista sellaiseen maahan, josta sitä ei saada tosiasiassa viranomaismenettelyin palautetuksi. Riittävää menettelyn rangaistavuuden kannalta on siis, että omaisuus siirretään ulkomaille ilman toimintaan liittyvää syytä tilanteessa, jossa velallinen ei kykene suoriutumaan erääntyvistä veloistaan. Usein luovutuksissa hyödynnetään erilaisia ulkomaisia välikäsiä, niin kutsuttuja pöytälaatikkoyhtiöitä ja valeoikeustoimia.
4. Velvoitteiden lisääminen
Velvoitteiden lisäämisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa velallinen yrittää viivyttää konkurssia tai muuta maksukyvyttömyysmenettelyä ja tietoisesti pahentaa omaa taloudellista tilannettaan esimerkiksi investoimalla suuria määriä varallisuutta selkeästi kannattamatonta liiketoimintaa varten. Velallinen saattaa esimerkiksi ostaa liiketoiminnan kannalta hyödytöntä varallisuutta tai ryhtyä kannattamattomiin sopimuksiin tai takaussitoumuksiin. Jotta velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistö täyttyy, velvoitteiden lisäämisen tulee olla perusteetonta. Sitoumusten mahdollista perusteettomuutta ja velvoitteiden vaikutuksia maksukyvylle on tarkasteltava kokonaisuutena. Esimerkiksi maksusopimusten tekeminen tai liiketoimintaan investoiminen voi tietyissä tilanteissa olla maksukyvyttömyystilanteessa myös perusteltua, vaikka se lisäisi hetkellisesti velallisen velvoitteiden määrää, mikäli se auttaa pitkällä tähtäimellä velallista selviämään heikosta maksuvalmiudestaan.
Eräs tyypillinen velallisen epärehellisyysrikoksen tunnusmerkistön mukainen velvoitteiden lisäämiseen perustuva esimerkki on niin kutsuttu saattohoitotoiminta, jossa yhtiö myydään juuri ennen konkurssia. Saattohoitaja ottaa kaupan myötä haltuunsa yhtiön maksuvälineet ja hankkii omaisuutta yhtiön nimissä tavaraa ja luottoa omaksi hyödykseen kasvattaen näin yhtiön velkamäärää niin paljon kuin mahdollista. Velallinen saa saattohoitajalta tällöin pienehkön, nimellisen kauppasumman ja saattohoitaja ottaa yhtiön nimissä tapahtuvalla lainvastaisella toiminnallaan saatavan hyödyn itselleen.
Törkeä velallisen epärehellisyys
Rikostunnusmerkistö
Velallisen epärehellisyydestä on rikoslaissa myös törkeä tekomuoto. Rikoslain 39 luvun 1 a §:n mukaan, jos velallisen epärehellisyydessä
- tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
- aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille tai
- rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja velallisen epärehellisyys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen epärehellisyydestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
1. Huomattavan hyödyn tavoittelu
Ensimmäinen ankaroittamisperusteista koskee huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelua. Tunnusmerkistö ei edellytä konkreettisen hyödyn saamista, vaan pelkästään yritys saada teolla huomattavaa taloudellista hyötyä riittää. Taloudellista hyötyä voidaan tavoitella itselle tai toiselle.
Huomattavan taloudellisen hyödyn määränä on oikeuskäytännössä pidetty muiden omaisuus- ja vaihdantarikosten rangaistuskäytäntöä vastaavalla tavalla noin 17.000 euroa.
2. Huomattavan tai erityisen tuntuvan vahingon aiheuttaminen velkojille
Huomattavalla taloudellisella vahingolla on tarkoitettu velkojille aiheutettua taloudellista menetystä yhteenlaskettuna. Erityisen tuntuvaa vahinkoa taas puolestaan arvioidaan yksittäisen velkojan varallisuustilanteen näkökulmasta. Ankaroittamisperusteen soveltaminen ei vaadi sitä, että teon varsinaisena motiivina olisi vahingon aiheuttaminen, vaan riittää, että tekijä voi todennäköisesti pitää tekohetkellä mahdollisena, että teosta on mahdollista aiheuttaa huomattavaa taloudellista vahinkoa velkojille tai erityisen tuntuvaa vahinkoa yksittäiselle velkojalle.
3. Erityinen suunnitelmallisuus
Suunnitelmallisuuteen liittyvä ankaroittamisperuste edellyttää sitä, että tekoa on suunniteltu tai peitelty tavanomaista monimutkaisemmin tai yksityiskohtaisemmin. Suunnitelmallisuutta voi ilmentää muun muassa pitkä tekoaika, useat osateot, pitkäaikaiset valmistelutoimet, erilaiset valeoikeustoimet, osallisten tai välikäsien suuri määrä tai muut vastaavat seikat.
Kokonaistörkeys
Lisäksi törkeästä tekomuodosta tuomitseminen edellyttää teon kokonaistörkeyttä. Sillä tarkoitetaan sitä, että tekoa arvioidaan kokonaisuutena sekä mahdollisten ankaroittavien että lieventävien asianhaarojen välisenä punnintana. Mitä vakavammat seuraukset teosta aiheutuu, sitä törkeämpänä sitä on pidettävä. Myös pitkä tekoaika tai asianomistajien suuri määrä yleensä lisää teon kokonaistörkeyttä. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä kokonaistörkeyden on katsottu täyttyvän lisäksi menettelyn piittaamattomuudella.
Pelkkä yksittäisen ankaroittamisperusteen täyttyminen ei siis riitä kuitenkaan törkeän tekomuodon tunnusmerkistön täyttymiseen, mikäli olemassa on sellaisia seikkoja, jotka vähentävät teon törkeyttä.
Millaisen tuomion velallisen epärehellisyydestä saa?
Perusmuotoisesta velallisen epärehellisyyden rangaistusasteikko on sakosta enintään kahteen vuoteen vankeutta.
Törkeän tekomuodon mukaisesta teosta voidaan tuomita vankeutta neljästä kuukaudesta neljään vuoteen.
Alle kahden vuoden mittaiset vankeusrangaistukset voidaan tuomita ehdollisena, ellei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.
Keskeisin rangaistuksen mittaamista ohjaava tekijä on oikeuskäytännön perusteella rikoshyödyn määrä. Rangaistuksen mittaamiseen on lisäksi havaittu vaikuttavan teon kesto.
Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus
Velkoja, jolle on aiheutunut rangaistavaksi säädetystä teosta taloudellista vahinkoa, voi asianomistajan roolissa vaatia vahingonkorvausta. Vahingonkärsijällä on oikeus täyteen korvaukseen hänelle aiheutetuista vahingoista, eli käytännössä oikeudenvastaisen teon takia maksamatta jääneen velan koko summaan laillisine korkoineen. Sellainen vararikkoteon tuottama taloudellinen hyöty, joka ylittää velkojille tuomittavat vahingonkorvaukset, voidaan tuomita rikoshyötynä menetetyksi valtiolle. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään 2023:73 nimenomaisesti linjannut, että konkurssipesän oikeus vahingonkorvaukseen rajoittuu yhtiön velkojien saatavien yhteismäärään.
Kirjoitussarjan seuraava osa
Asianajotoimisto Kinanen & Co:n blogin Konkurssi ja rikos -kirjoitussarjan seuraavassa osassa käsittelemme velallisen petosta koskevaa tunnusmerkistöä.
Tarvitsetko asianajajan velallisen epärehellisyyttä koskevaan asiaan?
Talousrikosasioiden hoitamiseen erikoistuneet Asianajotoimisto Kinanen & Co:n asianajajat ja muut juristit neuvovat velallisen epärehellisyyteen ja törkeään velallisen epärehellisyyteen liittyvissä tilanteissa. Avustamme velallisen epärehellisyyttä koskevissa asioissa rikoksesta epäiltyä, syytettyä, velkojia tai konkurssipesää. Voit siis kääntyä puoleemme, olipa asemasi asiassa mikä tahansa. Mikäli tarvitset apua, ota yhteyttä toimistomme internetsivuilta löytyvällä yhteydenottolomakkeella tai soita 019 450 370 tai lähetä sähköpostia info@tapiokinanen.com.
Essi Pitkäkangas
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lähteet
- Lappi-Seppälä, Tapio – Hakamies, Kaarlo –Helenius, Dan – Melander, Sakari – Nuotio, Kimmo Ojala, Timo – Rautio, Ilkka. Rikosoikeus. 5., uudistettu painos. Alma Talent Oy 2022.
- Paukku, Eelis. Törkeän velallisen epärehellisyyden rangaistuksen mittaamisesta oikeuskäytännössä. Edilex-sarja 2024/4.
- Kukkonen, Reima. KKO 2020:101 Velallisen epärehellisyys ja velallisen maksukykyä heikentävät toimet. Teoksessa KKO:n ratkaistu kommentein 1998–2022. Alma Talent Oy 2022.