Mikä on takaisinsaanti konkurssipesään?
Konkurssimenettelyyn liittyvästä takaisinsaannista säädetään takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa eli takaisinsaantilaissa.
Takaisinsaannilla tarkoitetaan konkurssikontekstissa velallisen ennen konkurssia tekemien velkojien oikeuksia loukkaavien oikeustoimien peräyttämistä ja omaisuuden palauttamista konkurssipesään.
Konkurssilain 14 luvun 5 §:n mukaan pesänhoitajan tehtävänä on muun ohella selvittää pesän laajuus sekä mahdollisuudet peräyttää oikeustoimia ja palauttaa omaisuutta pesään. Konkurssipesän pesänhoitajan näkökulmasta takaisinsaantiperusteiden selvittäminen ja takaisinsaantia koskevien vaatimusten esittäminen ovat tärkeä osa konkurssipesän pesänhoitoa.
Konkurssimenettelyyn liittyvää takaisinsaantia ei tule sekoittaa takaisinsaantiin yksipuoliseen tuomioon, josta säädetään oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 15 §:ssä. Yksipuolisen tuomion antaminen tarkoittaa asian ratkaisua kantajan (velkojan) vaatimusten mukaisesti, koska vastaaja (velallinen) on esimerkiksi jättänyt vastaamatta kanteeseen tai laiminlyönyt toimittaa käräjäoikeudelle käräjäoikeuden pyytämän lausuman määräajassa. Takaisinsaanti yksipuoliseen tarjoaa mahdollisuuden vastaajalle (velalliselle) saattaa asia uudelleen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Takaisinsaantivaatimuksen tekemistä koskeva pesänhoitajan harkinta
Takaisinsaantilain 23 §:n mukaan takaisinsaantia saavat vaatia pesänhoitaja ja velkoja, joka on valvonut saatavansa konkurssissa tai jonka saatava on otettu muuten huomioon jakoluettelossa. Yleensä takaisinsaantia koskevan vaatimuksen kuitenkin esittää konkurssipesän pesänhoitaja.
Konkurssiasiamiehen toimiston suositukset korostavat pesänhoitajan tapauskohtaisen harkinnan merkitystä. Harkinnassa huomioon otettavina perusteina mainitaan erityisesti epäiltyjen väärinkäytösten selvittämistarve ja pesänhoidon kustannustehokkuus. Esimerkiksi tilanteessa, jossa konkurssi tulisi todennäköisesti päättymään konkurssin raukeamiseen varojen puutteessa ja takaisinsaannin kertymän odotetaan olevan huono esimerkiksi mahdollisen palautusvelvollisen ollessa ulosotossa ja varaton, ei takaisinsaantiin tulisi ryhtyä ainakaan, jos konkurssivelkojat eivät ota takaisinsaannin kuluista vastatakseen.
Pesänhoitajan tulee siis kokonaisvaltaisesti arvioida tilanne ennen takaisinsaantivaatimuksen esittämistä, eikä vaatimusten esittämiseen tule ryhtyä suin päin.
Takaisinsaannin mahdollisuutta ei tulisi käyttää tarkoituksensa vastaisesti. Konkurssiasiamiehen toimiston suositusten mukaan takaisinsaantivaatimuksia ei pitäisi esittää pelkästään konkurssipesän massavelkojen kattamiseksi eli konkurssimenettelyn aikana syntyvien velkojen kattamiseksi.
Takaisinsaantiperusteiden kirjaaminen ja vaatimusten esittäminen
Konkurssipesän pesänhoitaja kirjaa mahdolliset peräytettävissä olevat oikeustoimet tai niiden perusteet velallisselvitykselle. Mahdollista on toki sekin, että takaisinsaantiperuste tulee pesänhoitajan tietoon vasta myöhemmin konkurssimenettelyn aikana.
Takaisinsaantilain 23 §:n mukaan takaisinsaantia vaaditaan nostamalla kanne tuomioistuimessa tai tekemällä muistutus valvontaa vastaan. Takaisinsaantilain 24 §:n mukaan pesänhoitajan on toimitettava takaisinsaantia koskeva kanne käräjäoikeudelle vuoden kuluessa konkurssin alkamisesta. Kanne voidaan kuitenkin nostaa vielä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssipesä havaitsi takaisinsaannin perusteen tai sen olisi pitänyt se havaita.
Konkurssiasiamiehen toimiston suositusten mukaan pesänhoitajan tulisi noudattaa tasapuolisuutta takaisinsaantia koskevassa harkinnassa. Takaisinsaantivaatimus tulisi siis lähtökohtaisesti esittää tasapuolisesti samankaltaisten takaisinsaantiperusteiden rasittamista oikeustoimista. Jos esimerkiksi samankaltaisia peräytettävissä olevia oikeustoimia on ennen konkurssia tehty useamman tahon kanssa, pesänhoitajan ei pitäisi ilman asianmukaisia perusteita kohdistaa vaatimusta vain johonkin osajoukkoon näistä tahoista.
Takaisinsaantia koskevan riita-asian sopiminen
Ennen kanteen nostamista pesänhoitajan on syytä tehdä takaisinsaantivaatimus, jolloin takaisinsaantivaatimuksen kohteen näkemys asiasta tulee selvitetyksi ja osapuolilla on tilaisuus tehdä aloite myös sovintoneuvotteluista. Sovinnon yrittäminen kuuluu myös hyvään pesänhoitotapaan.
Takaisinsaantiasiasta on mahdollista sopia konkurssipesän kanssa. Sovintoratkaisu on usein tuomioistuimen pakkoratkaisuun verrattuna lopputulokseltaan ja kuluriskiltään huomattavasti ennustettavampi ja hallittavampi, joten sovinnon mahdollisuus kannattaa selvittää neuvotteluin. Sovinnon järkevyyden arviointi edellyttää tietenkin tapauskohtaista harkintaa ja riskiarviota.
Jos takaisinsaantia koskeva kanne on jo vireillä käräjäoikeudessa silloin, kun asiassa saavutetaan sovinto, voidaan saavutettu sovinto myös vahvistaa tuomioistuimessa asian lopulliskeksi ratkaisuksi, jolloin saavutettu sovinto on myös suoraan ulosottokelpoinen.
Takaisinsaantia koskevan riidan saattaminen välitysoikeuden (ent. välimiesoikeuden) ratkaistavaksi
Takaisinsaantiasian käsittely yleisissä tuomioistuimissa on oikeudenkäyntien julkisuusperiaatteen mukaisesti lähtökohtaisesti julkista ja aineisto tai oikeudenkäynti on salassa pidettävä vain siltä osin kuin oikeudenkäyntiin kuuluu jotain nimenomaisen lain säännöksen nojalla salassa pidettävää aineistoa.
Takaisinsaantiriidan osapuolet voivat sopia, että asia siirretään käsiteltäväksi välitysoikeudessa (ent. välimiesoikeudessa). Välitysoikeuden käsittely ja ratkaisu eivät ole julkisia. Riita-asian käsittelyä välitysmenettelyssä on käsitelty laajemmin Asianajotoimisto Kinanen & Co:n blogikirjoituksessa välitysmenettely https://www.tapiokinanen.com/valitysmenettely/
Peräytettävissä olevien oikeustoimien ajallinen ulottuvuus
Takaisinsaantiperusteiden soveltamiseen liittyy erilaisia takaisinsaantilaissa säädettyjä aikamääreitä, jotka määrittävät, mitkä miten vanhoihin oikeustoimiin voidaan takaisinsaannilla konkurssitilanteessa puuttua. Määräajat riippuvat sovellettavasta takaisinsaantiperusteesta ja siitä, onko oikeustoimen osapuolena velallisen läheinen.
Määräaikojen laskemisessa keskeinen käsite on takaisinsaantilain mukainen määräpäivä, jota ennen tehtyjen peräytettävissä olevien oikeustoimien piiri ajallisesta määritellään takaisinsaantiperusteessa säädetyin määräajoin. Takaisinsaantilaissa käsite määräpäivä tarkoittaa sitä päivää, jona konkurssiin johtanut konkurssihakemus tehtiin tuomioistuimelle. Jos hakemuksia on kuitenkin ollut samaan aikaan vireillä useita, määräpäivä on päivä, jona ensimmäinen konkurssihakemus on tehty.
Takaisinsaantiperusteet eli mitkä oikeustoimet ovat peräytettävissä?
Takaisinsaantiperusteista on säädetty takaisinsaantilaissa. Koska takaisinsaantiperusteita on useita, ei niitä kaikkia voida käsitellä tämän kirjoituksen puitteissa yksityiskohtaisesti.
Takaisinsaantiperusteita ovat yleinen takaisinsaantiperuste (5 §), , lahjan ja lahjanluontoisen sopimuksen peräytyminen (6 §), , kohtuuttoman etuuden peräytyminen (7 §), osituksen peräytyminen (9 §), , omaisuuden erottelun tai hyvityksen peräytyminen (9 a §), velan maksun peräytyminen (10 §), vekselin tai shekin maksun peräytyminen (11 §), ulosmittauksella saadun maksun peräytyminen (12 §), kuittauksen peräytyminen (13 §) ja vakuuden peräytyminen (14 §).
Seuraavassa laajennetaan yleisen takaisinsaantiperusteen, lahjan ja lahjaluontoisen sopimuksen ja velan maksun peräyttämisen sekä kuittauksen laissa säädetyt perusteet. Nämä takaisinsaantiperusteet ovat kokemuksemme mukaan tyypillisiä pk-yrityksen konkurssipesän pesänhoitajan harkinnassa huomioon otettavia perusteita.
Yleinen takaisinsaantiperuste
Takaisinsaantilain 5 §:n mukainen yleinen takaisinsaantiperuste on laaja-alaisuutensa tähden erittäin tärkeä, joskin sen soveltaminen edellyttää oikeustoimen osapuolen vilpillistä mieltä.
Oikeustoimi peräytyy, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Peräytymisen edellytyksenä on, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Jos peräytettävänä on lahja, lahjanluontoinen sopimus tai ositus, peräytymisen edellytyksenä on kuitenkin, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä ylivelkainen tai että oikeustoimi osaltaan johti ylivelkaisuuteen. Lisäksi edellytetään, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.
Jos 1 momentissa tarkoitetussa oikeustoimessa on ollut osapuolena velallisen läheinen, tämän katsotaan tienneen sanotussa momentissa tarkoitetuista seikoista, jollei saateta todennäköiseksi, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää niistä.
Jos oikeustoimi on tehty aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen määräpäivää, se peräytyy ainoastaan, jos velallisen läheinen on ollut siinä osapuolena.
Lahjan ja lahjaluontoisen sopimuksen peräytyminen
Lahjan ja lahjaluontoisen sopimuksen peräytymistä koskeva takaisinsaantilain 6 § on sovellettavissa myös alihintaisiin kauppoihin.
Lahja peräytyy, jos se on täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää. Lahja, joka on täytetty tätä aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää, peräytyy, jos se on annettu velallisen läheiselle eikä näytetä, ettei velallinen ollut ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi.
Lahjanlupauslain 6 §:ssä tarkoitettu lahja peräytyy lisäksi, jos sanotussa lainkohdassa tarkoitettua ilmoitusta ei ole tehty ennen määräpäivää. Lahja peräytyy myös silloin, kun ilmoitus on tehty lahjan täyttämisen jälkeen:
1) jos ilmoitus on tehty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää; tai
2) jos ilmoitus on tehty tätä aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää eikä näytetä, ettei velallinen ollut lahjaa täytettäessä ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi.
Kauppa, vaihto tai muu sopimus peräytyy siten kuin 1 momentissa säädetään lahjasta, jos sopijapuolten suoritusten välinen epäsuhde sopimusta tehtäessä oli siinä määrin ilmeinen, että sopimusta osaksi on pidettävä lahjana.
Tämän pykälän nojalla ei voida vaatia sellaisten avustusten ja tavanmukaisten lahjojen peräyttämistä, jotka eivät ole olleet epäsuhteessa velallisen taloudelliseen asemaan.
Velallisen läheisille annettuihin lahjoihin suhtaudutaan ankarammin.
Jos velallinen on luovuttanut läheiselleen omaisuutta tai tehnyt tämän kanssa kauppa-, vaihto- tai muun sopimuksen taikka maksanut tälle palkkaa, palkkiota tai muuta siihen rinnastettavaa etuutta ja väitetään, että luovutus on tapahtunut vastikkeetta tai että sopimusta on suoritusten välisen epäsuhteen perusteella pidettävä ainakin osaksi lahjana taikka että palkan, palkkion tai muun siihen rinnastettavan etuuden maksu on epäsuhteessa siihen, mitä voidaan 7 §:n perusteella pitää kohtuullisena, on luovutusta, sopimusta tai maksua pidettävä kokonaan tai osaksi lahjana, jollei muuta saateta todennäköiseksi.
Velan maksun peräytyminen
Takaisinsaantilain 10 §:ssä säädetty velan maksun peräytymistä koskeva takaisinsaantiperuste on varsin tavanomainen ja tärkeä peruste konkurssitilanteessa. On näet yleistä, että velallisyhtiö on ennen konkurssia maksanut esimerkiksi alihankkijoidensa laskuja tai vaikkapa pankkilainoja. Jos maksut on tehty epätavallisin maksuvälinein tai varoihin nähden ylisuurin suorituksin, maksut voivat olla peräytettävissä.
Velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Jos maksu on suoritettu velallisen läheiselle edellä sanottua aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, maksu peräytyy vastaavasti, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksukyvytön eikä maksun vuoksi tullut maksukyvyttömäksi.
Mitä tässä laissa säädetään maksun peräytymisestä, on vastaavasti sovellettava kuittaukseen, jos velkoja ei olisi ollut oikeutettu kuittaamaan saatavaansa konkurssissa.
Takaisinsaannin vaikutukset
Mikäli takaisinsaantivaatimuksen esittäminen tai takaisinsaantikanteen nostaminen johtaa oikeustoimen peräytymiseen, on takaisinsaannin kohteena oleva omaisuus, esimerkiksi alihintaan lähipiirille myyty laite, palautettava konkurssipesään. Konkurssipesän on vastaavasti palautettava omaisuudesta mahdollisesti aikaisemmin saatu vastike. Palautusvelvollisuus tarkoittaa siis lähtökohtaisesti oikeustoimeen liittyvien suoritusten palauttamista puolin ja toisin, vaikka poikkeuksiakin on.
Jos palautettava omaisuus ei ole tallella, sen arvo on korvattava.
Jos palautettavan tavan omaisuuden arvo on merkittävästi alentunut kulumisen tai vahingoittumisen vuoksi, palautusvelvollinen on velvollinen korvaamaan omaisuuden arvon alenemisen.
Palautusvelvollisen on luovutettava oikeustoimen peräyttämistä koskevan vaatimuksen esittämisen jälkeen omaisuudesta saamansa tuotto tai korvattava sen arvo.
Palautusvelvollisella on oikeus saada korvaus palautettavaan omaisuuteen panemistaan tarpeellisista ja, sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, myös muista kustannuksista.
Asianajaja takaisinsaantia koskevaan riita-asiaan
Me Asianajotoimisto Kinanen & Co:n asianajajat ja muut juristit avustamme asiakkaitamme myös erilaisissa takaisinsaantiin liittyvissä riita-asioissa. Ota yhteyttä toimistoomme puhelimitse 019 450 370 tai sähköpostitse info@tapiokinanen.com ja varaa aika toimeksiannon alkukartoitukseen.
Klaus Kinanen
asianajaja
Lähteet
- Laki takaisinsaannista konkurssipesään https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/1991/758/ajantasa/2019-11-29/fin
- Konkurssilaki https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2004/120/ajantasa/2023-03-23/fin
- Hallituksen esitys takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi 102/1990 vp (https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_102+1990.pdf)
- Konkurssiasiamiehen toimiston suositukset, Takaisinsaannista konkurssissa (katsottu 5.2.2026) (https://www.konkurssiasiamies.fi/suositukset/09-takaisinsaannista-konkurssissa/)
- Lehtonen, Yrjö – Mökkönen, Kimmo – Töyrylä, Hannu – Seulu, Marja-Riitta – Tammenkoski, Riina: Perintä ja luotonhallinta. Alma Insights. Päivittyvä hakuteos, päivitys 4.11.2025.