Nuoret ja rikokset
Kun nuori henkilö tekee rikoksen ja joutuu sen vuoksi kuulusteluun tai oikeuteen, tilanne voi tuntua musertavalta. Moni pelkää, että elämä on mennyt pilalle, kaikki mahdollisuudet sulkeutuvat ja rikosrekisterimerkintä määrittää koko tulevaisuuden.
Onneksi oikeusjärjestyksemme kohtelee nuoria rikollisia monessa kohtaa huomattavasti hienovaraisemmin kuin täysi-ikäisiä rikollisia. Nuorten tekemät rikokset heijastavat usein kypsymättömyyttä ja ajattelemattomuutta ennemmin kuin harkittua ja tietoista halua rikkoa lakia. On myös tiedostettu, että nuoruuteen kuuluu rajojen kokeilu, ja siksi viranomaiset suhtautuvat nuorten virheisiin pidättyväisemmin. Usein käytöshäiriöt korjaantuvat ajan myötä itsestään eikä rikosoikeudellisiin toimiin puuttuminen olisi tarkoituksenmukaista.
Suurin osa rikosoikeuden erityissäännöksistä koskee 15–17-vuotiaita tekijöitä, joita kutsutaan nuoriksi henkilöiksi. Joitakin erityisjärjestelyjä sovelletaan myös alle 21-vuotiaisiin rikoksentekijöihin, joita on aiemmin kutsuttu nuoriksi rikoksentekijöiksi. Osa näistä säännöksistä liittyy seuraamusten valintaan ja käyttöön, osa taas liittyy rikoksen tutkintaan ja prosessiin.
Tässä kirjoituksessa perehdytään nuoren asemaan rikoksesta epäiltynä tai syytettynä.
Lastensuojelu vai rikosprosessi? Rikosoikeudellinen vastuuikäraja 15 vuotta
Koska rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15-vuotiaana, tätä nuoremmat eivät voi saada rikosoikeudellisia seuraamuksia. Alle 15-vuotias voi kuitenkin joutua teoistaan vahingonkorvausvastuuseen. Sen sijaan käytössä ovat lastensuojelun toimet, jotka voivat jatkua myös rikosoikeudellisen vastuuikärajan jälkeen aina 18 ikävuoteen saakka. Kaikkien lastensuojelulain mukaisten toimien kriteerinä on lapsen etu. Rikoksiin puuttuminen perustuu siihen näkökulmaan, ettei nuoren oma tulevaisuus saa vaarantua.
Nuoren asema esitutkinnassa
Rikosprosessi alkaa siitä, kun on syytä epäillä rikosta, jolloin poliisi aloittaa esitutkinnan. Esitutkintalain (ETL) 3:11:n mukaan alle 18-vuotiaan ollessa epäiltynä rikoksesta tai alle 15-vuotiaana tekemästään rikollisesta teosta esitutkinta on toimitettava kiireellisesti.
Alle 15-vuotiasta nuortakin voidaan kuulustella esitutkinnassa mutta tuolloin hänen huoltajalleen, holhoojalleen tai muulle lailliselle edustajalleen on varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa (ETL 7:14 .1).
Alle 18-vuotiaita tulee esitutkinnassa kohdella heidän ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei tutkintatoimenpiteistä aiheudu alaikäiselle tarpeetonta haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on mahdollisuuksien mukaan annettava tähän tehtävään erityisesti perehtyneille tutkijoille. (ETL 4:7)
Nuoren huoltajalle ja sosiaalitoimen edustajalle on varattava oikeus olla läsnä kuulustelussa. Jos on perusteltua syytä olettaa, että nuoren huoltaja tai muu edustaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua, tuomioistuimen tulee määrätä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle tai muulle kuulusteltavalle esitutkintaa varten edunvalvoja (ETL 4:8).
Rikoksesta epäilylle täytyy määrätä viran puolesta avustaja, jos rikoksesta epäilty on alle 18-vuotias, eikä hänellä ole puolustajaa ja ei ole suoraan selvää, ettei hän tarvitse puolustajaa (ROL 2:1.2). Käytännössä alaikäisellä epäillyllä on kuulustelussa aina avustaja. Epäilty saa itse valita avustajan. Nuoren epäillyn kannattaa valita sellainen avustaja, jolla on kokemusta rikosasioiden hoitamisesta.
Pakkokeinojen käyttäminen
Pakkokeinot, kuten pidättäminen, vangitseminen tai matkustuskielto, ovat oikeudellisia keinoja, joilla turvataan rikosprosessin eteneminen. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin erityisiä rajoituksia silloin, kun kyse on alaikäisestä rikoksesta epäillystä.
Alle 15-vuotiaiden erityisasema
Alle 15-vuotiaana tehty rikos ei johda rikosoikeudelliseen vastuuseen, ja myös pakkokeinojen käytössä on selkeitä rajoituksia. Alle 15-vuotiaaseen epäillyn kohdalla käytettävissä olevat pakkokeinot ovat sitä koskevan erillisen säännöksen pakkokeinolain (PKL) 11:1b:n perusteella kiinniottaminen, yhteydenpidon rajoittaminen, vakuustakavarikko, takavarikoiminen ja asiakirjan jäljentäminen, etsintä, joka voi kohdistua paikkaan, laitteeseen tai henkilöön, erityisiin tutkintakeinoihin liittyvät pakkokeinot sekä salaiset pakkokeinot. Alle 15-vuotiaaseen epäiltyyn ei kuitenkaan voida kohdistaa vapauteen liittyviä pakkokeinoja eli pidättäminen, vangitseminen sekä matkustuskieltoon määrääminen.
Pakkokeinot 15–17-vuotiaiden osalta
Lähtökohtaisesti kaikki pakkokeinot ovat käytettävissä, kun epäilty on rikosoikeudellisessa vastuussa oleva nuori eli 15–17-vuotias. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi pidättäminen, vangitseminen ja matkustuskielto voivat tulla kysymykseen.
Nuoren kiinniottaminen
Esitutkintalaissa säädetään henkilön noutamisesta esitutkintaan sekä rikospaikalta poistumisen estämisestä ja kiinniottamisesta välittömän kuulemisen turvaamiseksi (ETL 6:1). Rikoksesta epäiltynä kiinni otettua tai esitutkintaan noudettua saa pitää esitutkinnassa enintään 12 tuntia.
Poliisimiehen kiinniotto-oikeudesta säädetään pakkokeinolaissa. Mikäli pidättämiseen on edellytykset, epäiltyä voidaan pitää kiinniotettuna enimmillään 24 tuntia, jonka aikana on päätettävä, onko kiinni otettu päästettävä vapaaksi vai pidätettävä. Kiinnioton jatkuminen yli 12 tuntia edellyttää pidättämisen edellytysten olemassaoloa (PKL 2:1).
Nuoren pidättäminen
Vaikka 15–17-vuotiaan voi edellytysten täyttyessä pidättää, pidättämisen kohtuullisuutta tulisi erityisesti harkita alaikäisten epäiltyjen kohdalla. Esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä koskevassa hallituksen esityksessä on todettu seuraavasti: ”pidättäminen voi vaikuttaa haitallisesti erityisesti nuoreen henkilöön, minkä vuoksi alle 18-vuotiaan epäillyn pidättämistä olisi mahdollisuuksien mukaan vältettävä.” (HE 222/2010 vp, s.248)
Nuoren määrääminen tutkintavankeuteen
Mikäli henkilö on pidätettynä, vaatimus vangitsemisesta on tehtävä viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen kello kahtatoista (PKL 3:4). Pidätettyä koskeva vangitsemisvaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniottamisesta (PKL 3:5). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut tutkintavankeuden käyttöä viimesijaisena keinona alaikäisten epäiltyjen kohdalla ja tutkintavankeuden mahdollisimman lyhyttä kestoa tällaisissa tapauksissa (esimerkiksi Nart v. Turkki 6.5.2008, kohta 31).
Nuoren määrääminen matkustuskieltoon
Kun tuomioistuin käsittelee vangitsemisvaatimusta tai vangittuna pitämistä koskevaa asiaa, sen on harkittava, täyttyvätkö matkustuskiellon tai tehostetun matkustuskiellon edellytykset ja tulisiko vangittavaksi vaadittu tai vangittu määrätä vangitsemisen sijasta matkustuskieltoon (PKL 5:1). Matkustuskieltoa onkin kutsuttu vangitsemisen korvikkeeksi. Matkustuskielto on nuoren epäillyn oikeuksiin puuttumiseltaan lievempi keino kuin vangitseminen, joten avustajan tulisi ensisijaisesti tavoitella sen määräämistä tutkintavankeuden sijaan.
Nuorelle rikoksentekijälle tuomittava rangaistus
Rikoslain (RL) 6 luvun mukaan alaikäisyys on sekä 6 §:ssä mainittu rangaistuksen lieventämisperuste että 8 §:ssä säädetty peruste rangaistusasteikon lieventämiselle. Kun sovelletaan lievennettyä rangaistusasteikkoa, tekijälle saa tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetyn vankeus- tai sakkorangaistuksen enimmäismäärästä ja vähintään rikoksesta säädetyn rangaistuslajin vähimmäismäärä. RL 6:2:n mukaan rangaistus voidaan jättää tuomitsematta, jos teon katsotaan johtuneen ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuudesta ja tekijä on tehnyt rikoksensa alle 18-vuotiaana.
Laki nuoren rikoksesta epäillyn tilanteen selvittämisestä 1§:n mukaan 15–20-vuotiaista rikoksesta epäillyistä voidaan laatia erillinen selvitys heidän elämäntilanteestaan. Tämä ”nuorisoselvitys” sisältää tietoa esimerkiksi nuoren elinoloista, päihteiden käytöstä, mielenterveydestä ja tuen tarpeista. Selvityksen avulla tuomioistuin voi valita seuraamuksen, joka parhaiten tukee nuoren sosiaalista selviytymistä ja vähentää riskiä uusimisesta.
Nuoren tuomitseminen valvontarangaistukseen
Nuorille määrätyissä seuraamuksissa valvonnalla on erityinen painoarvo, koska nuorten rikollisten kohdalla on korkea uusimisriski. Erityisesti alle 18-vuotiaiden kohdalla valvonnalla on erityisen suuri merkitys, sillä noin joka toinen tässä ikäryhmässä rikoksen tehnyt määrätään valvontaan. Rikoksensa alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden lisäksi valvontaan jopa vuoden ja kolmen kuukauden ajaksi, jos sen katsotaan tukevan nuoren selviytymistä ja estävän uusia rikoksia (RL 6:10.3). Tämä korostaa sitä, että seuraamusten tavoitteena ei ole vain rangaista, vaan ennen kaikkea ohjata nuori takaisin oikealle polulle.
Nuoren tuomitseminen vankeusrangaistukseen
Jos nuorelle kuitenkin tuomitaan vankeusrangaistus, se pannaan täytäntöön ympäristössä, joka poikkeaa aikuisten vankiloista, vaikka erillisiä nuorisovankiloita Suomessa ei olekaan. Alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista määrätyt päiväsakot eivät muutu vankeudeksi, vaikka niitä ei maksettaisi (RL 2a:4.2).
Nuoria ei voida myöskään tuomita elinkautiseen vankeuteen. Ylipäätään nuorten kohdalla rangaistuskäytäntö on aikuisia joustavampi: syyttämättä tai tuomitsematta jättäminen on mahdollista laajemmilla perusteilla, ja ehdollinen vankeus on ensisijainen vaihtoehto. Ehdoton vankeus tulee kyseeseen vain painavista syistä. (RL 6:9.2) Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 37 artiklan b kohdan mukaan lapsen vangitsemiseen on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona.
Nuorisorangaistus
Nuorisorangaistus otettiin Suomessa käyttöön jo vuonna 1997 ja vakiinnutettiin pysyväksi vuonna 2005. Se on tarkoitettu rikoksen tekohetkellä 15–17-vuotiaille nuorille.
Rangaistus sijoittuu vakavuudeltaan sakon ja ehdottoman vankeuden väliin, ja sen tarkoituksena on tarjota vaihtoehto ehdolliselle vankeudelle, ehkäistä uusintarikollisuutta ja tukea nuoren sosiaalista selviytymistä ja vastuullisuutta. (RL 6:10a §.)
Nuorisorangaistus koostuu valvontatapaamisista, ohjelmista ja tehtävistä, jotka liittyvät esimerkiksi päihteiden käytön hallintaan, sosiaalisten taitojen harjoitteluun ja työelämään perehdyttämiseen.
Käytännössä nuorisorangaistusta on tuomittu vain vähän, viime vuosina enää yksittäistapauksissa vuosittain eikä sen soveltamiskäytäntö siten ole täyttänyt sille asetettuja odotuksia.
Nuoren vapautuminen vankeudesta ja yhdyskuntapalvelu
Myös vankeudesta vapautuminen on nuorille joustavampaa. Rikoksensa alle 21-vuotiaana tehnyt voi päästä ehdonalaiseen jo suoritettuaan kolmasosan tai puolet rangaistuksestaan (RL 2c:5.3). Lisäksi yhdyskuntapalvelua käytetään nuorilla laajemmin kuin aikuisilla, ja sen sisältö voidaan räätälöidä nuoren tarpeisiin (RL 6:11.3.) Taustalla on ajatus siitä, että seuraamusten tulisi tukea sosiaalista selviytymistä ja ehkäistä rikosten uusimista.
Nuoria koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisesti
Nuoria koskevat rikosprosessit pyritään käsittelemään tavallista nopeammin. Jos epäilty on alle 18-vuotias, syyttäjän on tehtävä syyteharkinta kiireellisesti (ROL 1:8a.2). Käräjäoikeudessa juttu tulisi käsitellä kahden viikon sisällä sen vireille tulosta, ja päätös antaa kahden viikon sisällä pääkäsittelystä (ROL 5:13.2). Käytännössä aikarajoista joudutaan joskus joustamaan.
Asianajaja nuoren tukena rikosprosessissa
Nuorten rikosten tekijöiden kohdalla on useita poikkeavia menettelyjä läpi koko rikosprosessin sekä myös mahdollinen seuraamus annetaan lievennetyllä rangaistusasteikolla. Mikäli alaikäinen on epäiltynä rikoksesta, määrätään hänelle puolustaja valtion varoista. Asiantunteva juristi voi rikosprosessin kaikissa vaiheissa huolehtia nuoren oikeuksien toteutumisesta, antaa tarvittavaa oikeudellista neuvontaa sekä tukea nuorta prosessissa, joka voi muuten tuntua kuormittavalta ja pelottavalta. Asianajotoimisto Kinanen & Co:lla autamme nuoria rikoksesta epäiltyjä ja uhreja heidän oikeuksiensa turvaamisessa rikosasioissa. Mikäli tarvitset apua rikosprosessin missä tahansa vaiheessa, voit ottaa meihin yhteyttä internetsivujemme yhteydenottolomakkeella tai sähköpostitse info@tapiokinanen.com tai puhelimitse 019 450 370.
Piritta Albayrak
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja