Miksi Verohallinto tekee rikosilmoituksia?
Tässä kirjoituksessa käsitellään perusteita, joiden nojalla Verohallinto voi tehdä rikosilmoituksen epäillystä verorikoksesta. Tarve näiden pääkohtien kirjoittamiseen tulee asiakkailtamme, joilta on toisinaan esitutkinnan alussa tai jo verotarkastuksen aikana tullut ihmetteleviä kysymyksiä, miksi Verohallinto ”vie asian poliisille näin pienessä jutussa”.
Kysymyksenasettelussa on tärkeä ymmärtää, milloin ja miksi Verohallinto tekee tutkintapyynnön ja mihin se perustuu. Koko prosessi verotarkastuksen eri vaiheista rikosilmoitusharkinnan kautta esitutkintaan sisältää oikeudellisia riskejä. Oikea-aikaisella toiminnalla voidaan vaikuttaa ratkaisevastikin lopputulokseen.
Rikosilmoitusten tavoitteena on rikosten paljastaminen, tutkiminen ja käsittely julkisessa oikeudenkäynnissä. Tällä toteutetaan rikosvastuun toteuttaminen ja kohdentaminen oikein.
Verotuksen toimittamisen näkökulmasta asiaan liittyy rikokseen syyllistyneiden velvoittaminen vahingonkorvaukseen aiheuttamastaan vahingosta eli vältetyn veron määrästä. Vahingonkorvausta on pidetty veronkantolaissa tarkoitettuna veron perintätoimenpiteenä.
Rikosperusteinen vahingonkorvaus on myös ainoa tapa toteuttaa määräysvaltaa käyttävän henkilön korvausvastuu osakeyhtiölle määräämättä jääneistä tai maksamatta jääneistä veroista.
Rikosilmoitus tehdään usein verotarkastuksen yhteydessä
Verohallinnon tekemä rikosilmoitus liittyy pääsääntöisesti verotarkastuksen toimittamiseen. Vuosittain tehdään noin tuhat verotarkastusta, joista kolmannekseen liittyy tutkintapyyntö poliisille epäillystä veropetos- ja kirjanpitorikoksesta. Harmaan talouden torjunnan kohdennetuissa tarkastuksissa rikosilmoitusharkintaan on johtanut vajaa 90 % tarkastetuista kohteista.
Rikosilmoitusharkintaan johtaneiden tapausten suuri määrä selittyy Verohallinnon tehostuneella valvonnalla, avoimella ja tehostuneella kansainvälisellä tietojenvaihdolla sekä tehostuneella tiedonantovelvollisuudella.
Rikosilmoitusharkinnan ja tutkintakynnyksen ylittäminen on myös tarkoittanut yhä pienempien veropetosasioiden joutumista tuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeuskäytännössä on tapauksia, joissa vain tuhannenkin euron vältetyn veron määrä on johtanut veropetostuomioon.
Verotarkastusten määrä ja rikosilmoitusharkintojen määrä ei tulevaisuudessa vähene. Tämä asettaa niin yrityksille kuin yksityisille henkilöille huomattavasti korostuneempaa valmiutta ja toimenpiteitä dokumentoinnin ja läpinäkyvyyden osalta, jotta verotarkastuksen johtopäätöksiin myös rikosilmoitusharkinnan kannalta voidaan ja osataan vastata heti oikein päästämättä asiaa väärille raiteille puutteellisen valmistautumisen johdosta.
Tämä taas useimmiten tarkoittaa, että toimitettavasta verotarkastuksesta tiedon saatuaan on verovelvollisen yleensä syytä kääntyä verotarkastuksen toimittamiseen ja talousrikosasioiden hoitamiseen erikoistuneen asianajotoimiston puoleen.
Veronkorotuksen ja tullinkorotuksen määrääminen
Rikoslain 29 luvun 11 §:ssä, joka tuli voimaan 1.12.2013, todetaan, että rikoslain 1, 3 ja 4 §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa voidaan jättää ilmoitus epäillystä rikoksesta tekemättä, esitutkinta toimittamatta, syyte ajamatta sekä rangaistus määräämättä, jos veron- tai tullinkorotus harkitaan riittäväksi seuraamukseksi. Viitatuilla lainkohdilla tarkoitetaan veropetosta, lievää veropetosta ja verorikkomusta.
Lainkohdan mukaan Verohallinnon on asiaa arvioitaessa otettava huomioon teon tai laiminlyönnin vakavuus ja toistuvuus, odotettavissa oleva rangaistus, tekoon tai laiminlyöntiin liittyvän veron tai tullin määrä, veron- tai tullinkorotuksen suuruus sekä verovelvolliselle teosta tai laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuneet muut seuraukset.
Hallituksen esityksessä 191/2012 todetaan, että tapaukset, joissa on odotettavissa vankeusrangaistus, käsitellään aina tuomioistuimessa. Lievemmissäkin tapauksissa asiassa tulisi saada tuomioistuimen ratkaisu, jos teko on toistuva, se liittyy laajempaan rikoskokonaisuuteen tai siihen liittyy liiketoimintakieltovaatimus.
Veron- ja tullinkorotus rinnastuu rikosoikeudelliseen rangaistukseen, vaikka onkin hallinnollinen toimenpide. Käytännössä lienee niin, että vältetyn veron määrän lähentyessä 8.000 euroa ei veron- ja tullinkorotus tule olemaan riittävä toimenpide. Vastaavasti vältetyn veron määrän jäädessä alle 8.000 euron, voi veronkorotus tai tullinkorotus olla riittävä toimenpide. Kokonaisarvostelussa kuten edellä viitattiin, saatetaan joutua rikosilmoitusharkinnassa tutkintapyynnön tekemiseen alhaisemmistakin vältetyn veron määristä.
Tässä kirjoituksessa ei käsitellä veron- tai tullinkorotuksen määräämiseen liittyvää ne bis in idem -kysymystä laajemmin. Lyhyesti voidaan kuitenkin todeta, syytettä ei voida nostaa eikä tuomiota antaa, jos samasta asiasta samalle henkilölle on jo määrätty veron- tai tullinkorotus. Syyte voidaan kuitenkin nostaa ja tuomio antaa, jos veron- tai tullinkorotuksen määräämisen jälkeen on saatu näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista olennaisista tosiseikoista ja samassa asiassa aikaisemmin määrätty veronkorotus on erillisellä päätöksellä määrättävästä poistettu. Selvyyden vuoksi on todettava, että esimerkiksi yhtiölle määrätty veronkorotus ei estä syyttämästä yhtiön tosiasiallista määräysvallan käyttäjää veropetoksesta.
Milloin Verohallinto tekee rikosilmoituksen veropetoksesta?
Käytännössä edellä lausuttu on tarkoittanut, että jos epäilty teko on rikosilmoitusharkinnassa katsottava törkeäksi veropetokseksi, tulee tutkintapyyntö aina tehdä.
Törkeä veropetos tarkoittaa 29 luvun 2 §:n mukaan tekoa, jossa
- tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai
- rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tekijä on tällöin tuomittava törkeästä veropetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Veropetoksen tutkintaan yleensä liittyy epäily kirjanpitorikoksesta ja selvitys liiketoimintakiellosta.
Lainsäädäntö ei anna vastausta siihen, milloin epäiltyä tekoa on pidettävä törkeänä vältetyn veron määrän kannalta. Lainsäätäjän tarkoittama taso on ollut 15.000–20.000 euron välillä mutta määrä on ohjeellinen ja lopullinen tuomioistuimen kanta riippuu asiakokonaisuudesta. Siten alle 15.000 euron vältetyn veron määrä voi olla törkeä teko riippuen esimerkiksi suunnitelmallisuudesta. Toisaalta yli 20.000 euron vältetyn veron määrä on täyttää yleensä törkeän teon tunnusmerkistön pelkän hyödyn määrän perusteella.
Verohallinnon ohje rikosilmoitusharkinnasta 2016
Rikoslain 29 luvun 11 §:n säätämisen jälkeen Verohallinto antoi 11.1.2016 ohjeen rikosilmoitusharkinnasta ja sen tekemisestä. Ohje on sittemmin jäänyt unhoon eikä sitä ole enää päivitetty. Kyseistä ohjetta edelsi 2.6.2014 annettu ohje rikosilmoituksen laadinnasta.
Rikosilmoitusharkintaohjeessa korostettiin objektiivisen tunnusmerkistön ja tahallisuuden arviointia. Esitutkintalain 3 luvussa todetaan, että esitutkinta aloitetaan, kun esitutkintaviranomaiselle tehdyn ilmoituksen perusteella on syytä epäillä, että rikos on tehty. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun mukaan syyttäjän on nostettava syyte, kun on todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Rikosilmoituksen tekeminen on katsottu osaksi uskottavaa verovalvontaa.
Edellä mainittuja seikkojen arviointia ohjaa asian eri vaiheissa se, mitä epäillystä tekijästä tiedetään. Verohallinnon tekemissä tutkintapyynnöissä on tyypillistä, että ne perustuvat seikkoihin, jotka on jo selvitetty tai ollaan selvittämässä verotusta varten. Tämä taas tarkoittaa useimmiten suoritettua verotarkastusta verotuspäätöksineen tai rikosilmoituksen rinnalla yhtä aikaa toimitettavaa verotarkastusta. Verotarkastuskohteiden valinta on siten vaikuttamassa ainakin välillisesti tehtävään rikosilmoitusharkintaan sen johdosta, että lähes kaikki harkintaimpulssit tulevat verotarkastuksesta.
Edellä olevasta taas joudutaan verotarkastuksen arviointiin sinänsä. Millä tasolla verotarkastus on ja mitä siinä on perustellusti havaittu sellaisen tiedon tueksi, joka vaikuttaa rikosilmoituksen tekemiseen. Verotarkastajahan ei tutkintapyyntöä tee vaan yleensä asianvalvoja, jonka käytössä on siten oltava objektiivinen, ammatillinen ja hyvin perusteltu tulkinnanvaraisuuksista riisuttu käsitys asiankulusta.
Viimeksi mainittuja verotarkastuksen laatuun liittyviä seikkoja ei yleensä eri kirjoituksissa ole sivuttu. Käytännössä kuitenkin on jouduttu havaitsemaan, että verotarkastuksen rikosilmoitusharkintaan syöttämät tiedot johtaen esitutkintakynnyksen ylittämiseen ja siten esitutkinnan aloittamiseen aina syyttäjän syyteharkintaan ja tuomioistuimen käsittelyyn saakka vaatisivat toisinaan huomattavaa tasokorotusta laajemmissa ja vaikeimmissa tapauksissa.
Epäillyn rikoksen objektiivinen tunnusmerkistö
Kun verotarkastuksessa nousee esiin rikosepäily ja siirrytään rikosilmoitusharkintaan, on aina selvitettävä, täyttyykö rikoksen objektiivinen tunnusmerkistö. Tämä arviointi on harkinnan kivijalka, sillä se määrittää, onko teolla lain edellyttämät ulkoiset piirteet, jotka tekevät siitä rangaistavan.
Rikoslain 29 luvun 1 § veropetoksen tunnusmerkistö edellyttää, että
- on annettu viranomaiselle verotusta varten väärää tietoa veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta;
- on salattu verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttava seikka:
- on laiminlyöty veron välttämistarkoituksessa verotusta varten säädetty velvollisuus, jolla on merkitystä veron määräämiselle tai
- on toimittu muuten petollisesti, aiheutettu tai yritetty aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen.
Vuoden 2016 ohjeessa rikosilmoitusharkinnasta avattiin varsin kattavasti niitä seikkoja, joita Verohallinnon tulisi rikosilmoitusharkinnassa tehdä.
- Mitä ovat verolainsäädännön määrittelemät veron määräämiseen vaikuttavat seikat? Miksi annetut tiedot ovat verolainsäädännön mukaan vääriä? Mikä on verolainsäädännön määrittelemä oikea tieto?
- Mitkä ovat verolainsäädännön määrittelemät ilmoitus- ja muut velvollisuudet?
- Onko veroa jäänyt määräämättä tai onko määräämättä jääminen ollut todennäköistä huomioon ottaen verolainsäädäntö ja verotuksessa käytössä olevat menettelyt?
- Jos tapaukseen ei liity selkeää väärää tietoa tai laiminlyöntiä, liittyykö verovelvollisen toimintaan (usein keinotekoinen) muu petollinen järjestely, jonka avulla on aiheutettu verojen määräämättä jättäminen?
Edellä olevat kysymyksenasettelut ovat pitkälti samoja mitä joudutaan esittämään veropetosta koskevissa talousrikosoikeudenkäynneissä verovelvollisen puolustuksen taholta.
Edelleen ne ovat samoja, joiden perusteella verotarkastuskertomuksessa esitetään veronoikaisuja verovelvollisen vahingoksi. Tästä joudutaan jälleen palaamaan verotarkastuksen laatuun, joka on pääsääntöisesti kaikissa tapauksissa kaiken lähtökohta.
Tahallisuuden arviointi
Veropetos on rangaistava vain tahallisena tekona. Rikos on tahallinen, kun teko ja sen seuraus ovat olleet tekijän tavoitteena. Verohallinnon rikosilmoitusharkinnassa tahallisuutta joudutaan arvioimaan käytettävissä olevan aineiston, joka käytännössä on verotarkastuskertomus tai ennen sen valmistumista laadittu erillinen muistio.
Ohje verotarkastuksesta rikosilmoitusharkinnan kannalta 2025
Verohallinnon ohje hyvä verotarkastustapa vuodelta 2018 kumottiin uudella Verohallinnon ohjeella verotarkastuksesta 4.12.2025.
Ohjeen kohdassa 3.1 todetaan, että ”verotarkastuksessa voi tulla ilmi seikkoja, joiden perusteella Verohallinnon on ilmoitettava epäilty verorikos esitutkintaa varten esitutkintaviranomaiselle (verohallintolaki 28 § 1 momentti) tai ryhdyttävä verosaatavan turvaamistoimenpiteisiin (laki verojen ja maksujen perimisen turvaamisesta 395/1973).”
Verohallinnolla on myös oikeus ilmoittaa esitutkintaviranomaiselle havaitsemastaan mahdollisesta kirjanpitorikoksesta, vaikka kirjanpitorikoksessa ei Verohallinnolla olekaan asianomistaja-asemaa.
Jos verotarkastus on kesken, antaa ohje verotarkastajalle mahdollisuuden laatia rikosilmoitusharkintaa varten erillinen muistio asian arvioimiseksi.
Vanhassa ohjeessa Hyvä verotarkastustapa vuodelta 2018 vastaavat seikat oli ilmaistu siten, että jos verotarkastuksessa ilmenee seikkoja, joiden perusteella voitiin epäillä vero- tai kirjanpitorikosta, on verotarkastajan laadittava asiasta erillinen muistio rikosilmoitusharkintaa varten. Vanha ohje ei ollut yhtä eksplisiittinen kuin uusi vuoden 2025 ohje, jossa rikosilmoituksen tekemisen edellytykset, eri toimijoiden roolijako ja tietosuoja on esitetty tarkemmin.
Aikaisempi erillinen ohjeistus rikosilmoitusharkinnan tekemisestä vuodelta 2016 on, kuten edellä todettiin, hiljaa poistunut mutta sen periaatteet harkinnan läpiviemiseksi eivät ole muuttuneet.
Edellä oleva tarkoittaa kuitenkin jälleen sitä, että suurin rooli esitutkinnan käynnistämiselle on verotarkastuksella. Tarkastuskertomuksessa tai erillisessä muistiossa esitetyillä seikoilla on varteenotettava merkitys ja vaikutus tutkintapyynnön tekemiseksi. Käytännössä taas on todettava, että verotarkastuskertomus ohjaa poliisin suorittamaa esitutkintaa hyvin voimakkaasti sellaisenaan, ellei siihen perustellusta syystä pystytä esitutkinnassa vaikuttamaan.
Asianajajan rooli verotarkastuksessa ja verorikosasiassa
Verotarkastus sinänsä ja erityisesti siihen mahdollisesti liittyvä rikosilmoitusharkinta ja esitutkinta ovat vaikeitakin juridisia kysymyksiä ja saatavat johtaa merkittäviin oikeudellisiin seuraamuksiin.
Asiantuntijan käyttö mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on aina suositeltavaa. Verotarkastuksessa on tärkeää tuntea toimintatavat, jotka tarkastusta ohjaavat askel askeleelta eteenpäin aina mahdolliseen tuomioon saakka. Kyse on oikeusturvan huomioon ottamisesta ja vastausten sekä vastineiden laatimisesta, jotta asia kokonaisuutena noudattaisi mahdollisimman hyvin tosiasiaseikkoja. Niin sanotusti väärille raiteille ajautunutta asiaa on prosessin myöhemmässä vaiheessa huomattavasti vaikeampi korjata.
Tarvitsetko asianajajan verotarkastukseen tai talousrikosasiaan?
Asianajotoimisto Kinanen & Co on erikoistunut muun muassa verotukseen ja talousrikosasioihin. Toimistomme asianajajat ja muut juristit avustavat verotusta, verotarkastuksia sekä verorikosepäilyjä koskevissa asioissa. Jos tarvitset apua, ota yhteyttä toimistoomme sähköpostitse info@tapiokinanen.com tai puhelimitse 019 450 370.
Tapio Kinanen
asianajaja