Terveydenhuollon ammattilaiset ovat kertoneet, että vastaanotoilta on ikään kuin kadonnut joukko ihmisiä (pl. koronaviruspotilaat). Hoitoon ei siis hakeuduta ja sillä voi olla seurauksensa. No, miten tämä liittyy juridiikkaan?
Oikeuselämässä tilanne on osin sama kuin terveydenhuollossa. Erityisesti yksityishenkilöiden aktiivisuus heille lain mukaan kuuluvien oikeuksien vaatimisessa on laskenut paljon. Taloudellisen epävarmuuden takia perinteisesti kalliina pidettyihin juristeihin ei turvauduta.
Mutta vaikka koronavirus näyttääkin paikoin seisauttaneet tietyt yhteiskunnan alat, ei pandemia toistaiseksi ole pysäyttänyt määräaikojen ja vanhentumisaikojen kulumista. Esimerkiksi vahingonkorvaus ja velka vanhenevat kuten ennenkin.
Samoin asunnon ja kiinteistön virheeseen perustuvat vaatimukset tulee edelleen esittää asuntokauppalaissa ja maakaaressa säädetyssä ajassa. Ja edelleen samaa voi sanoa testamentin tai perinnönjaon moitteesta (luettelo ei ole tyhjentävä).
Mikäli määräajat kuluvat umpeen ennen kuin vahingonkärsijä on vaatinut korvausta vahingonaiheuttajalta, ennen kuin velkoja on katkaissut velan vanhentumisen maksukehotuksin tai ennen kuin asunnon/kiinteistön ostaja on esittänyt vaatimuksensa myyjälle, on peli pelattu.
Vahingonkorvausta, velkasuhteeseen taikka asunnon tai kiinteistön virheeseen perustuvia vaatimuksia ei voi enää määräaikain umpeuduttua tehokkaasti esittää. Paremmin muotoiltuna niitä ei voi oikeusteitse toteuttaa. Toki on tilanteita, joissa määräajat eivät päde (poikkeukset).
On arvioitava kokonaisuutena edullisin ratkaisu: lyhyen aikavälin säästö ja luopuminen laissa säädetyistä oikeuksista vs. toimet laissa säädettyjen oikeuksien toteuttamiseksi. Esimerkiksi asunnon tai kiinteistön virheessä intressi voi olla satoja tuhansia euroja.
Esimerkin suhteen valinnan ei pitäisi olla vaikea: säästö asianajokuluissa nyt ja kaupan purkuoikeuden menettäminen vs. toimenpiteisiin ryhtyminen nyt ja kaupan purkuoikeuden sekä mahdollisesti satojen tuhansien eurojen kauppahinnan palautuksen turvaaminen.
Tämän tarkoitus on herätellä miettimään asioita, jotka eivät voi odottaa. Kenenkään ei silti ole pakko vaatia oikeuksiaan, mutta niistä luopumisen olisi parempi olla tietoista eikä tapahtua vahingossa määräaikojen huomioimatta jättämisen kautta.
Asiakkaalle ei tule mukavana yllätyksenä se, että jutun kanssa olisi pitänyt olla liikkeellä aikaisemmin. Tai että aikaa asian hoitoon on tosi vähän jäljellä. Mahdollisimman aikainen puuttuminen oikeudelliseen ongelmaan tekee sen ratkaisemisesta helpompaa (ja edullisempaa).
Ja sen juristin kanssa pystyy usein neuvottelemaan sellaisen sopimuksen asian hoitamiseksi, että asiassa päästään eteenpäin taloudellisesta ahdingosta huolimatta.
Klaus Kinanen
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Hyvinkää
Kirjoitus on julkaistu alun perin Twitterissä 2.5.2020 tilillä @KlausKinanen ja tviittien merkkimäärän rajoituksella on ollut selvästi havaittava vaikutuksensa tekstin kirjoitusasuun.