Vireille pantujen konkurssien määrä on alentunut Tilastokeskuksen mukaan tammi-syyskuussa 2020 jopa 12 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.
Syy tähän on selvä ja johtuu lakimuutoksesta, joka tuli voimaan koronaviruksen johdosta 1.5.2020 lukien. Konkurssilakia muutettiin väliaikaisesti siten, että velkoja ei voinut vaatia velallisen asettamista konkurssiin erääntyneistä saatavistaan, jotka olivat syntyneet maaliskuun 2020 jälkeen. Lakimuutoksen oli alun perin tarkoitus olla voimassa lokakuun 2020 loppuun, mutta nyt lain voimassaoloa esitetään jatkettavaksi tammikuun 2021 loppuun.
Väliaikaislaki on tietysti sinänsä ollut hyvä. Se on hillinnyt innokkaita velkojia kuten vuokranantajia ja tavarantoimittajia konkurssien aloittamisilta ja siten taloudellista ahdinkoa on liiketoiminnassa puolin ja toisin pakkojaettu.
Konkurssiin asettamisedellytysten kiristämisellä on kuitenkin jo nyt aistittavissa ongelmia siten, että se sallii yhä useamman yrityksen toiminnan jatkamisen, jolla ei oikeastaan enää olekaan tosiasiallisia toimintaedellytyksiä. Näin meille on syntynyt yritysrypäs, jonka toimintaa väliaikaissäännöksen perusteella jatketaan vaikka sille ei enää olisikaan liiketaloudellisia edellytyksiä. Näyttää siltä, että konkurssiin asettamiskelpoisten yritysten määrä siten vain kasvaa entisestään.
Toisaalta havaitaan yritysten itsensä konkurssiin hakeutumisen kasvua. Kaikki eivät siten enää kestä tässäkään menossa.
Lain voimassaolon jatkaminen tammikuulle 2021 ei ole tätä taustaa vastaan aivan ongelmatonta.
Jos lain voimassaoloa jatketaan niin kuin nyt näyttää, aiheutetaan sillä konkurssien patoutuminen ja sen suman purkaminen tammikuun 2021 jälkeen. Ei tule olemaan aivan helppo asia.
Peräänkuuluttaisinkin vielä terveiden tai ainakin tervehdytettävissä olevien yritysten hallitusten pohdintaa muista vaihtoehdoista silloin kun siihen on vielä mahdollisuus.
Kysehän olisi yrityssaneerauksesta sinänsä toimintakykyisen kannattavan yrityksen pelastamisesta hyvällä saneeraussuunnitelmalla.
Pelkoni on, että tätä mahdollisuutta ei ehkä riittävästi nähdä ja että koronan varjolla toimintaa vain jatketaan, kun sen sijaan aika tulisi käyttää taloudellisesta tilanteesta johtuvan saneeraussuunnitelman tekemiseen. Ei ole mitään tarvetta jäädä odottamaan tammikuun 2021 loppuun kun puskuri konkurssiin asettamisesta tulee todennäköisesti lopullisesti poistumaan.
Koronasta tai muusta syystä kuitenkin toimintakykyistä perusliiketoimintaa hetkellisen vaikeuksien takia ei ole tarpeen lopettaa. Yhtä huonoa on tietysti myös kannattamattoman ja velkaantuvan toiminnan jääräpäinen jatkaminen.
Meidän tulisi vaalia sitä yritysvarallisuutta, jota pien- ja keskisuuret yritykset edustavat. Meidän tulisi keskittyä ydinliiketoiminnan pelastamiseen lainsäädännön antamin keinoin ja siirtää yritysvarallisuutta mm. sukupolvenvaihdosprojektien myötä jatkajille ilman, että kompastumme lopullisesti alkuvuoden konkurssiaaltoon – ainakaan kaikki.
Väliaikaislain perusteella, joka sinänsä ei tietenkään ole moitittavaa, toimiminen ei huono asia. Näinhän lainsäätäjä on halunnut. Mielenkiintoista tulee kuitenkin olemaan ensi vuonna ne jutut, joissa joudutaan pohtimaan konkurssin aiheetonta pitkittämistä, hallituksen vastuuta yritystoiminnastaan, velallisen epärehellisyyttä ja niin edelleen eikä kaukana ole ajatus harmaan talouden lieveilmiöistä, joihin helposti ahdingossa, lainsäätäjän siihen mahdollisuuden antaessaan, saatetaan ajautua.
Ajankohta, jossa elämme, on korostetusti yrityssaneerauksen pohtimisen ja toimenpiteiden aikaa.
Tapio Kinanen
asianajaja, Hyvinkää