Yrityssaneerauksella tarkoitetaan oikeudellista instituutiota eli lakisääteistä menettelyä, jolla taloudellisiin vaikeuksiin joutunutta mutta kuitenkin elinkelpoista yritystä tervehdytään niin, että yrityksen toimintaedellytykset saadaan eri järjestelyillä palautetuksi.
Yrityssaneeraus auttaa parhaiten sellaisia yrityksiä, jotka ovat joutuneet äkilliseen ulkoisen tapahtuman aiheuttamaan kriisiin. Yritys on saattanut olla kannattava mutta sen kassavirta ehtyy ulkopuolisen tapahtuman johdosta. Ulkopuolinen tapahtuma saattaa johtaa jopa laajaan laskusuhdanteeseen ja ajaa yrityksen tahtomattaan tilaan, jossa toimintaa ei sellaisenaan enää pystytä jatkamaan.
Kuvaus sopii aika hyvin koronaviruksen osin jo nyt aiheuttamaan tilanteeseen. Yrityssaneerausten määrä on yleisesti laskenut vuodesta 2014 lähtien mutta nyt joidenkin arvioiden perusteella on odotettavissa syksystä 2020 yrityssaneeraushakemusten määrän kasvu.
Yrityssaneerauksen lähtökohta on, että yritys on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaa niiden erääntyessä.
Tämä yleisedellytys johtaa helposti käsitykseen, että yrityssaneeraus tarkoittaisi vain velkojen leikkaamista eli velan anteeksiantoa tuomioistuimen vahvistamalla saneerausohjelmalla. Yrityssaneeraus on nähty myös viimeisenä keinona velkojan käynnistämän konkurssimenettely torjunnassa.
Pääpiirteittäin saneerausmenettelyn vaiheet ja niiden erilaiset oikeusvaikutukset on esitetty toimistomme blogisivuilla. Assistenttimme Janina Jurvanen on laatinut kolmiosaisen tietoiskun menettelyn vaiheista ja vaikutuksista. Muutoin menettelyn järkevyydestä ja sen toteuttamisesta kannattaa olla meihin suoraan yhteydessä, koska jokainen yritys ja yrittäjä on yksilönsä eikä yleispätevää ohjeistusta yritystasolla ole muutoin annettavissa kuin selvittämällä, miten lainsäädäntö asiaa käsittelee.
Saneerausmenettelyn tarkoitus on tervehdyttää elinkelpoinen yritys ja välttää sen konkurssi. Tämä onnistuu vain maksukyvyttömyyden syyn poistamisella. Kyse ei siten ole vain velkojen leikkaaminen, jolla toki edesautetaan saneerausmenettelyä mutta vain kertyneen painolastin keventämiseksi eikä se ole siten riittävä toimenpide pienessä ja keskisuuressa yrityksessäkään. Negatiivinen liiketulos on saatava positiiviseksi ja omavaraisuusaste nostetuksi yli 10 prosentin. Tämä ei onnistu ilman yrityksen liiketoiminnan analysointia, epäterveistä osista luopumista, jäljelle jäävän tai jopa uuden liiketoiminnan kehittämistä eli koko liiketoiminta-ajatuksen uudelleen pohtimista tuntuvine toimenpiteineen.
Koko saneerausmenettelyn kriittisin vaihe on saada tuomioistuimen päätös menettelyn aloittamisesta. Tämän johdosta hakemukseen ja sen valmisteluun on syytä erityisesti panostaa, jotta yrityksen elinkelpoisuuden arviointi voidaan toivotulla tavalla tehdä. Saadun aloittamispäätöksen jälkeen on ns. rauhoitusaikana sinänsä aikaa laatia saneerausohjelmaa mutta sen suuntaviivat on oltava hyvässä hakemuksessa jo tiedossa ja selvitettynä.
Saneerausmenettely ei ole yrityksen muun toiminnan rinnalla vedettävänä suoritteena välttämättä helppo tai kevyt tehtävä. Se sitoo yrityksen resursseja eritoten johdon kapasiteettia selvittäjän pyytämien selvitysten hankkimiseksi, jotta asianmukaiseen hakemuksen laatimiseen ja sen jälkeen saneerausohjelman laatimiseen voidaan päästä.
Aloitetuista saneerausmenettelyistä epäonnistuukin jopa noin 60 %.
Itä-Suomen Yliopiston pro-gradu tutkielmassaan Jenni Kasurinen (2019) on selvittänyt, että yrityssaneeraukseen liittyvät ongelmat ovat pääsääntöisesti
- menettelyyn hakeutuminen liian myöhään
- hakemusten puutteellisuus
- menettely saattaa kestää liian kauan
- saneerausohjelmissa keskitytään pitkälti vain yrityksen velkojen järjestelyyn eli ns. leikkaamiseen eli velan ainakin osittaiseen anteeksiantamiseen.
Edellä mainittu yrityssaneerauksen lakisääteinen menettely voidaan käytännössä hahmottaa kolmeen erilaiseen menettelytapaan.
Ensimmäinen on vapaaehtoinen sopimus yrityksen ja velkojien välillä. Menettelyllä pyritään siis kahdenkeskisin velallinen/velkoja neuvotteluin muuttamaan velan ehtoja siten, että yrityksen toimintaedellytykset siltä osin paranevat.
Menettely voi olla työläs riippuen velkojien lukumäärästä, velkojen luonteesta ja niiden suuruudesta ja osapuolten erilaisista intresseistä sopia asiaa.
Vapaaehtoinen sopiminen velkojien kanssa tulee yleensä kyseeseen silloin, kun yritys ei ole vielä maksukyvytön, mutta maksukyvyttömyyden uhka on jo selvästi tunnistettavissa. Tässä on oltava siten liikkeellä hyvissä ajoin, mikäli tällainen menettely valitaan.
Toinen on yrityssaneerauslakiin perustuva lakisääteinen yrityssaneeraus, joka voi olla velallisaloitteinen, velkoja-aloitteinen tai useamman velkojan aloitteesta aloitettu menettely, jossa tuomioistuimen rooli on vahva menettelyn aloittamisen ja saneerausohjelman vahvistamisen osalta.
Tähän menettelyyn liittyy lakisääteisiä oikeusvaikutuksia, jotka antavat ns. rauhoitusajan saneerausohjelman laatimiseen eli kieltävät velkojia ryhtymästä tietyntyyppisiin perintätoimiin mutta samalla saatetaan rajoittaa myös velallisen toimia, mikäli niihin on erityinen syy.
Lakisääteinen yrityssaneeraus sopii tilanteisiin, joissa yritys on jo maksukyvytön eikä pysty enää sopimaan velkojien kanssa maksujärjestelyistä ja joissa yritys tarvitsee välitöntä suojaa velkojien perintätoimenpiteitä vastaan.
Kolmas on kahden edellisen yhdistelmä, joka onnistuessaan voi olla kaikkein hedelmällisin lopputuloksen kannalta. Kyse on hyvästä/jatkuvasta yhteistyöstä velkojien kanssa, jolloin saadaan rakennettua yhteinen päämäärää elinkelpoisen yrityksen toiminnan jatkamiselle.
Tämä on käyttökelpoinen menettely tilanteissa, joissa yritys pystyy vielä sopimaan velkajärjestelystä ja muista saneeraustoimenpiteistä merkittävien velkojien kanssa ja samalla pystytään vielä tulorahoituksella tai omistajien lisäpanostuksella vastaamaan niin saneerauskustannuksista kuin menettelyn aloittamisen jälkeen syntyneistä uusista velvoitteista.
Tapoja yrityksen tervehdyttämiseksi niin, että yrityksen toimintaedellytykset saadaan eri järjestelyillä palautetuksi, siis löytyy. On sitten valittava mikä menettelytapa hyvänsä on kaikissa tilanteissa kuitenkin oltava liikkeellä mahdollisimman aikaisin eli yritysjohdon tulee olla hereillä yrityksensä jatkon suhteen.
Valmisteluun on varattava aikaa ja siihen tulee panostaa. Jostain on valmistauduttava luopumaan ja uuteen on oltava uskallusta.
Tapio Kinanen
asianajaja, Hyvinkää