Yrityssaneerausmenettelyn keskeiset oikeusvaikutukset
Yrityssaneerauksen oikeusvaikutukset eli maksu-, vakuudenasettamis, perintä- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden kiellot astuvat voimaan pääsääntöisesti silloin, kun saneerausmenettely hyväksytään tuomioistuimen päätöksestä. Oikeusvaikutuksien kannalta on keskeistä erottaa saneerausvelat muista sellaisista veloista, jotka ovat syntyneet saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen, sillä saneerausmenettelyn oikeusvaikutukset ulottuvat ainoastaan ennen menettelyn alkamista syntyneisiin velkoihin. Sellaiset velat, jotka eivät ole saneerausvelkoja, voidaan maksaa ja periä normaalisti menettelyn aikana. Saneerausmenettelyn alkamiseen kohdistuvat oikeusvaikutukset yrityssaneerauslain (25.1.1993/47) mukaan.
Maksu- ja vakuudenasettamiskielto (17 §)
Saneerausvelkoihin kohdistuva maksukielto tarkoittaa sitä, että velallinen ei saa saneerausmenettelyn alettua maksaa tai asettaa vakuutta saneerausvelasta. Vaikka velallinen maksaisi saneerausvelkoja hakemuksen vireilletulon ja käräjäoikeuden aloittamispäätöksen välisenä aikana, maksut voidaan peräyttää laissa tarkemmin määritellyllä tavalla. Tällä pyritään erityisesti estämään se, että yritys suosisi jotain tiettyä velkojaa muiden kustannuksella. Maksu- ja vakuudenasettamiskiellot ovat voimassa vain maksuohjelman vahvistamiseen asti, jonka jälkeen velkasuhteiden ehdot määräytyvät maksuohjelman mukaisesti.
Poikkeukset maksukieltoon (18 §)
Työsuhteisten henkilöiden palkat ja kulukorvaukset tulee maksaa 3 kuukaudelta vireilletulosta, jollei selvittäjä pidä asiaa riitaisena. Myös lomapalkat, -korvaukset ja elatusavut tulee maksaa maksukiellosta huolimatta. Selvittäjän päätöksellä voidaan suorittaa maksuja sellaisille velkojille, joiden saatavat ovat määrältään vähäisiä sekä oikeus käyttää velallisen saatavaa saneerausvelan kuittaukseen, mikäli velkojalla olisi kuittaukseen vastaava oikeus.
Perintäkielto (19 §)
Perintäkielto tarkoittaa sitä, että velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan saneerausvelan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi. Jo aloitettuja perimistoimenpiteitä ei saa jatkaa eikä velalliseen saa kohdistaa tällaisen velan osalta maksuviivästyksen seuraamuksia. Kiellettyjä toimenpiteitä ovat muun muassa velan irtisanominen, vakuusesineen takaisinotto ja haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen.
Perintäkielto ei estä velkojan oikeutta käyttää saneerausmenettelyn aikana saatavaansa kuittaukseen velkaansa vastaan samoin perustein kuin konkurssissa. Velallisen hallintaan on selvittäjän vaatimuksesta palautettava velallisen käyttöomaisuuteen kuuluva irtain esine, joka on pantti- tai pidätysoikeuden nojalla velkojan hallinnassa, mikäli katsotaan, että se on velallisen toiminnan jatkamisen kannalta tarpeellista.
Poikkeuksen myöntäminen perintäkieltoon (20 §)
Vakuusvelkoja voi pyytää tuomioistuimelta myöntää poikkeuksen perintäkieltoon selvittäjää kuultuaan, jos on ilmeistä, että vakuusoikeuden kohteena olevaa omaisuutta ei ole tarpeen säilyttää velallisella yrityssaneerausjärjestelyiden kannalta taikka velallisen ja hänen perheenjäsenensä asunto-olojen tai elinkeinon turvaamiseksi. Poikkeus voidaan myöntää myös silloin, jos vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty, eikä sen merkitys ole vähäinen.
Ulosmittauksen sekä muiden täytäntöönpanotoimenpiteiden kielto (21 §)
Saneerausmenettelyn alettua velallisen omaisuutta ei saa ulosmitata maksukiellon piiriin kuuluvan saneerausvelan osalta. Ulosmittaushakemuksen käsittely on keskeytettävä, ja jos ulosmittaus on jo toimitettu, täytäntöönpano on lopetettava. Ulosottomiehen on tarvittaessa luovutettava selvittäjälle rahavarat ja muu haltuunsa ottama omaisuus. Velallista ei saa myöskään häätää hallinnassa olevasta huoneistosta, jos häädön peruste pohjautuu ennen hakemuksen vireilletuloa erääntyneen vuokran tai muun tällaisen vastikkeen maksamatta jättämiseen.
Väliaikainen kielto (22 §)
Tuomioistuin voi määrätä velallisen tai velkojan vaatimuksesta väliaikaisen kiellon olemaan voimassa ennen saneerausmenettelyn aloittamisesta, jonka tarkoituksena on tilanteen rauhoittaminen ja velkojien tasavertainen kohtelu. Väliaikainen kielto on voimassa siihen saakka, kunnes tuomioistuin tekee päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta, ja väliaikainen kielto voidaan määrätä ainoastaan silloin, jos siihen harkitaan olevan tarvetta. Tarveharkinta koskee usein sekä kiellon määräämistä että sen sisältöä ja ulottuvuutta, esimerkiksi väliaikainen kielto voidaan määrätä suppeampana kuin menettelyn alkaessa voimaan tulevat kiellot.
Turvaamistoimenpiteiden kielto (23 §)
Saneerausmenettelyn alettua velalliseen ei saa kohdistaa viranomaisen päätökseen perustuvaa turvaamistoimenpidettä saneerausvelan perusteella. Ennen menettelyn alkamista määrätty turvaamistoimenpide lakkaa menettelyn alkaessa, ellei tuomioistuin määrää toisin.
Suhde konkurssiin (24 §)
Laissa on määritelty hakemuksien käsittelyjärjestys silloin, mikäli vireillä on samanaikaisesti konkurssi- ja saneeraushakemus. Pääsääntönä on se, ettei konkurssihakemusta saa ratkaista ennen kuin on tehty päätös yrityssaneerausmenettelyn aloittamisesta. Jos yrityssaneerausmenettely aloitetaan, konkurssi raukeaa, ja jos saneeraushakemus on kielteinen, konkurssihakemuksen käsittelyä jatketaan. Jos velallinen on hakenut muutosta saneerauspäätökseen, velallisen konkurssiin asettamista koskevaa hakemusta voidaan lykätä velallisen vaatimuksesta, kunnes valitus on ratkaistu muutoksenhakutuomioistuimessa taikka asian käsittely muusta syystä lakkaa.
Oikeusvaikutusten lakkaaminen ja muutoksenhaku
Oikeusvaikutukset lakkaavat tyypillisesti silloin, kun saneerausohjelma vahvistetaan. Saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen velallisen ja velkojan oikeussuhteiden sisältö määräytyy saneerausohjelman mukaisesti. Saneerausmenettelyn oikeusvaikutukset eivät lakkaa, vaikka muutoksenhakua haettaisiin. Oikeusvaikutukset voivat lakata myös aikaisemmin silloin, mikäli saneerausmenettely tuomioistuimen päätöksestä kumotaan, yrityssaneeraus raukeaa taikka velallinen asetetaan menettelyn aloitettua selvitystilaan.
Janina Jurvanen
Oik. yo.