Tunne voittaa logiikan
Pienten ja keskisuurten yritysten omistajanvaihdoksissa on nähtävissä usein yllättäviäkin vaikeuksia yrityskaupan tai sukupolvenvaihdoksen aikaansaamiseksi. Tyypillisesti keskustelu vaikeuksista keskittyy taloudellisiin ja juridisiin riskeihin. Tässä kirjoituksessa vaikeuksilla ei kuitenkaan tarkoiteta näitä Due diligence -selvityksessä tyypillisesti esiin nousevia riskejä. Tässä kirjoituksessa keskitytään niihin vaikeuksiin, jotka ovat liittyvät usein yrittäjään tai muuhun avainhenkilöön itseensä. Kyse on yrittäjän omasta sitoutumisesta muutokseen, yrityksestä luopumiseen ja sen hyväksymiseen, että jatkossa yrityksen omistaa tai sitä johtaa joku muu kuin yrittäjä itse. Kyse on siis tunteista.
Jos luopumisessa on kyse sukupolvenvaihdostilanteesta, on luopuminen usein vieläkin vaikeampaa kuin yrityskaupassa vieraalle. Sukupolvenvaihdos erityisesti perheen sisällä vaatii luopujalta erinomaista henkistä kypsyyttä, jotta jatkajalle saadaan tilaa toimia omalla tavallaan ja siten, että hän pystyy vakuuttamaan osaamisensa ja johtajuutensa työntekijöille, toimittajille ja asiakkaille.
Jäljempänä on todettu neljä pääsyytä sille, miksi yrityksestä luopuminen, vaikka se olisi rationaalisesti kuinka perusteltua, ei ole onnistunut lähinnä tunneperäisistä syistä. Yksilökohtaisia syitä on varmasti muitakin. Näihin syihin törmättäessä kyse ei ole siitä, että yrityskauppa epäonnistuisi vaan siitä, että luovutusneuvotteluihin ei edes päästä.
Sitoutuminen ja kiintyminen yritykseen
Pienen ja keskisuuren yrityksen taustalla on usein yksinyrittämisen pitkä tie, jonka aikana yritykseen on kehittynyt erityinen suhde ja suorastaan syvä kiintyminen siihen. Yrityksen pyörittäminen on vaatinut valtavasti aikaa ja energiaa. On varmaan selvää, että yrittäminen on vaatinut myös uhrauksia muiden elämän osa-alueiden kustannuksella kuten talouden ja yksityiselämän osalta. Mitä pidempään yrittäjyys on jatkunut sitä vaikeampaa on luopuminen siitä.
Kiintyminen yritykseen tulee toisinaan esille myös elämän ainoana sisältönä ja tarkoituksena. Ajatus luopumisesta onkin tässä tilanteessa hyvin mullistava ja on tietyllä tapaa rinnastettavissa läheisen menettämiseen. On tavallista, että yrityksestä on tullut enemmän kuin vain väline tulon hankkimiseksi.
Luottamuksen puute tai pelko siitä
Aivan samoin kuin kiintyminen yritykseen vaikuttaa luopumisen suunnittelun aloittamiseen pelko tai hyvin voimakas epäily jatkajan kyvystä hoitaa ”minun yritystäni”.
Epäily siitä, että jatkaja ei pysty yritystä hoitamaan estää etenkin sukupolvenvaihdostilanteiden hyödyntämisen. Jo toteutettuakin sukupolvenvaihdosta voi jäädä rasittamaan pelko yrityksen arvon ja maineen menetyksestä. Huoli voi olla myös työntekijöiden hyvinvoinnin kärsimisestä on se sitten aiheellista tai ei.
Sukupolvenvaihdostilanteessa yrityksen jatkaja löytyy usein yrittäjän perhepiiristä tai yrityksen työntekijöistä. Silloin yrittäjän ja jatkajan välillä jo entuudestaan jonkinlainen ehkä vahvakin side ja myös valta-asetelma. Sukupolvenvaihdostilanteessa ei tällä anneta jatkajalle kovin ruusuista yrittäjäuran alkua, koska tähän liittyy myöhemmin mainittava kontrollin säilyttämisen tarve. Vaikka muodollista juridista kontrollivaltaa ei juuri olisikaan, voi tosiasiallinen sosiaalinen kontrolli olla vahvaa.
Yrityskauppatilanteessa ei luottamuksen puutteella tai pelolla jatkajan kyvystä ole kovin suurta merkitystä kaupan jälkeen. Luottamuksen puutteella on vaikutus luopumisneuvottelujen aloittamiseen mutta on tuskin toteutuneen luopumisen epäonnistumisen syy.
Kontrollin säilyttämisen tarve
Edellä kuvatussa tilanteessa yrittäjä kuitenkin tehtyään luopumispäätöksen voi haluta säilyttää kontrollin yrityksessään. Voi olla niinkin, että yrityksen jatkaja pyytää luopujaa jatkamaan yrityksessään täysin aidosti osaamisen ja asiakassuhteiden säilymisen takia. Yrittäjä rooli voi olla neuvonantaja tai muutoin toimintaan osallistuva lyhyemmällä työajalla tai vain tarvittaessa.
Ongelmaksi tällainen sinänsä hyvää tarkoittava järjestely tulee silloin kun entinen yrittäjä ei pysykään ns. lestissään vaan jatkaa yritystoimintaa siten kuin sitä on tehty ennenkin. Tällöin voi unohtua uuden yrittäjän visiot ja suunnitellut uudistukset.
Yrityksen henkilökunta oppii hyvin nopeasti kysymään asioita entiseltä yrittäjältä, joka ei tietenkään osaa olla vastaamatta ja ohjata kysyjää oikeaan osoitteeseen. Yhtä vaikea tai vielä vaikeampaa tilanne on sukupolvenvaihdostilanteessa, jos jatkaja on vielä perheen tai suvun nuorempaa väkeä. Silloin vanhojen rutiinien lisäksi entinen yrittäjä helposti ”pelastaa” uuden jatkajan ”virheiltä” ja ”vahingon aiheuttamiselta”.
Tosiasiassa vanha yrittäjä tekee tässä suuren karhunpalveluksen sukupolvenvaihdostilanteessa valikoituneelle jatkajalle ja yrityskauppatilanteessa ajan myötä pahimmassa tapauksessa aiheuttaa kaupan ja sen kohteen epäonnistumisen.
Yrittäjän oma taloudellinen tilanne
On sitten kyse varsinaisesta yrityskaupasta tai sukupolvenvaihdoksesta, on yrittäjän omaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvillä syillä suuri merkitys.
Pelko pääasiallisen tulolähteen menettämisestä voi olla todellinen tai aiheettomankin suuri. Huoli henkilökohtaisesti tulolähteestä liittyy myös eläkejärjestelmä, jossa yrittäjä pystyy hoitamaan lainmukaisen eläketurvansa sellaisella minimitasolla, joka ei sitten eläköitymisen yhteydessä riitäkään. Eläkevarojen täytyy siis löytyä omasta kassasta.
Tähän liittyy myös harjoitetun yrityksen hinnoittelu yleensä sitä korkeammaksi mitä pienemmästä yrityksestä on kyse ja mitä vahvemmin yritykseen on kiinnytty. Ylihinnoittelu ei tuo potentiaalisia jatkajia neuvottelupöydän ääreen.
Taloudelliset syyt voivat aiheesta tuntua riskiltä, jota ei haluta tai ei edes voida ottaa. Vaihtoehdoksi jää siten yritystoiminnan jatkaminen silläkin uhalla, että joskus kuitenkin tulee se päivä, jolloin siitä on luovuttava, oli hinta mikä hyvänsä.
Viime sijassa taloudelliset syyt estävät luopumisesta harkinnankin siten, ettei hyvällekään yritykselle oikeaa jatkajaa löydy.
Miten luopumispäätöstä voi helpottaa
Avainsana kaikelle on valmistautuminen. On ollut sitten kyse yrityskaupan tai sukupolvenvaihdoksen toteuttamisesta, on yhteinen nimittäjä usein asioiden valmistelemattomuus.
Kaikessa on panostettava hyvään suunnitelmaan, joka koskee yrityksen saattamista siihen kuntoon, että siitä on mahdollista luopua ja että se on jollekin vastaanottavalle kiinnostavaa. Tämä tarkoittaa yrityksen ydintuotteen tai -osaamisen selkeyttämistä ja rönsyjen poistamista. Tämä taas voi tarkoittaa osan myymistä jo yrityksen toiminnan aikana, jakautumista, sulautumista jne.
Kaiken edellä mainitun taustalla on kuitenkin yrittäjän oma suunnitelma ja jo tehty päätös luopumisesta tiettynä hetkenä. Koko luopumisprosessi on nähtävä osana yrityksen toimintaa, jolla yrittäjä valmistelee omaa luopumistaan. Päätös luopumisesta on silloin uskallettu tehdä ja toiminta suunnataan sen mukaisesti, joka taas ei tarkoita, että yrityksen varsinainen toiminta jäisi jotenkin sivuun. Päinvastoin se on kaiken ytimessä ja tarkoittaa omaa irtaantumista yrityksestä tavoitellulla taloudellisella tasolla. Samalla yrityksen on oltava taloudellisesti mahdolliselle ostajalle kiinnostava kohde.
Hyvällä suunnittelulla ja omalla toiminnalla pidetään kurissa liiallinen kiintyminen yritykseen ja poistetaan ajatuksista jatkajia kohtaan tunnettu luottamuksen puute sekä kontrollin säilyttämisen tarve.
Suunnittelu avaa mahdollisuuden yrityksen oikean arvon määrittämiseen ja sen hyväksymiseen, vaikka se poikkeaisi omista mielikuvista. Samalla pelko henkilökohtaisen tulolähteen poistumisesta on huomioitavissa hallittavalla tavalla kuten yksilöllisellä eläkevakuutuksella tai muulla sellaisella ratkaisulla.
Edellä olevasta on helppo huomata, että yrityksestä luopuminen hallitusti ilman kuvattuja luopumisen estäviä henkisiä raja-aitoja vaatii aikaa. Asian suunnittelu on aloitettava ajoissa, jotta päästään tavoiteltuun lopputulokseen.
Tapio Kinanen
asianajaja