Veronhallinto aloittaa 5.7.2022 ilmoituksensa perusteella ensi vuoden alusta satojen ravintoloiden tehotarkastuksen. Kohteina ovat pienet ja keskikokoiset anniskeluravintolat tai kebab- ja pizzeriaravintolat. Näiden ravintoloiden taustahenkilöt ovat usein ulkomaalaistaustaisia.
Aikaisempi kohdennettu tehotarkastus oli 2015–2016 ja sen satoa on purettu talousrikosasioina vielä tämän vuoden puolella. Silloisen tarkastuksen yhtenä tavoitteena Verohallinto ilmoitti parempien toimintaedellytysten luominen silloisessa kilpailutilanteessa rehellisille yrittäjille. Tarkastustyötä tehtiin yhdessä mm. Valviran kanssa, joka valvovana viranomaisena ohjaa alkoholilain toimeenpanoa.
Veroseuraamusten ja siitä johtuneiden talousrikosasioiden lisäksi muutamalta kymmeneltä toimijalta peruutettiin anniskelulupa pysyvästi tai määräajaksi.
Tarkastetuissa yrityksissä vajaalla 70 %:lla havaittiin puutteita kirjanpidossa. Verohallinto nojautui tarkastuksissaan osin myös saamiinsa verovilppivihjeisiin, joista noin 15 % koski ravintola-alaa.
Nyt aloitettavan tehotarkastuksen motiivina on Verohallinnon havainto viime vuosina vältetystä noin 19,5 miljoonan euron maksamattomista veroista.
Tehotarkastus ei sentään perustu enää vain verovilppivihjeisiin, vaan työvälineeksi on vuosien aikana saatu ravintoloiden käyttämien maksuvälittäjäyritysten, kuten esimerkiksi paljon käytetyn Netsin, tilitysraportit, joita verrataan yrityksen kirjanpidon ilmoittamaan myynnin määrään.
Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että jos maksuvälittäjän tilitykset yrityksen pankkitileille ovat suuremmat kuin kirjanpidon ilmoittama vastaavan ajan myynti, saattaa olla kyse laiminlyönnistä myynnin oikeamääräisenä ilmoittamisena.
Tilitysten ja ilmoitetun myynnin ero saattaa syntyä varsin helposti ja joskus jopa tahattomasti eikä tilannetta puuttuvan seurannan takia edes huomata. Toki on mahdollista, että asiassa toimitaan myös tietoisesti.
Verotarkastuksissa olemme kohdanneet tilanteita, joissa kassakoneeseen ei olekaan integroitu maksupäätelaitteita, jotka ovat vaikka pizzakuljettajan mukana tai terassitarjoilijalla. Näiden myynti saattaa jäädä pois kirjanpitoon liitettävistä Z 1 – Z 3 raporteista ja kassakoneen kontrollinauhoilta osaksi tai kokonaan. Näiden jälkikäteinen selvittäminen on varsin työlästä ja antaa verotarkastukselle hyvät lähtökohdat arvioverotuksen toimittamiseen.
Luulisi, että lyhyesti kuvattu tilitysten ja todellisen myynnin tarkistaminen olisi yksikertainen asia mutta valitettavasti yhtä lailla kun Verohallinto viittaa nyt tikunnokkaan nostettuihin ulkomaalaistausiin yrittäjiin voidaan käytännön työssä viitata myös kotimaisiin kirjanpitotoimistoyrittäjiin, joiden innostus ulkomaalaistaustaisten yrittäjien konsultointiin ja ammattimaisen kokonaispalvelun antamiseen ei valitettavasti aina riitä. Tehtävä on väliin työläs mutta toisaalta sillä voisi välttyä tarpeettomalta täysimittaiselta talousrikosprosessilta.
Tästä päästää kirjanpidon rinnalla kulkevaan kassankirjanpitoon, joka yleensä jää pitämättä ja siihen vallitsevaan kirjaustapaan, että maksuvälittäjien suoritukset kirjataan kassaan, vaikka ne tulevat pankkitilille ja kassaa ryhdytään sitten oikomaan vastaamaan oikeata rahamäärää. Yleensä tämä ei onnistu eikä siten ns. kassan saldo kerro oikeasti yrityksessä kulloinkin olevan käteisen määrää. Taas saatiin työkalu verotarkastukselle.
Koska mikään seikka ei yksinomaisesti tule antamaan riittävää selvitystä verovelvollisen toiminnan jälkikäteisestä arvostelusta siten, että arvioverotuksen soveltamisen vaatimuskynnys tulisi ylitetyksi, joudutaan asiaa selvittämään yleensä muullakin tavoin.
Käytännössä on siten laskettu pizzauunien kapasiteettia suhteessa käytettävissä olevaan työ- ja lounasaikaan, ostettujen pizzalaatikoiden lukumäärään suhteessa varastossa olevaan määrän ja siten myytyyn määrään, kebab -annoksen tosiasialliseen grammamäärään suhteessa ostettuun kebab-lihan määrään, pizzajakeluautojen kilometrimääriä, ostettujen alkoholijuomien määriä suhteessa myytyihin juomasekoituksiin jne. Esimerkkejä verotarkastuksen luovuudesta on paljon.
Viimeksi mainitut ovat oheisselvityksiä ja pääpaino on Verohallinnon annetuista veroilmoituksista saatavat tiedot, jotka saatavat antaa viitteitä palkkojen suhteesta liikevaihtoon eli mahdollisista pimeistä palkoista ja ostojen osalta poikkeuksellisen alhaisesta myyntikatteesta. Myyntikate on yksinään ikuisuuskeskustelu paikallisista olosuhteista lähtien Maran tilastoihin ja Tilastokeskuksen julkaisuihin, joiden kaikkien lähtökohta on eri.
Nämä yrityksen itsensä antamien tietojen kertomat viestit yhdistettynä maksuvälittäjältä Verohallinnon saamiin tietoihin ovat melko varma pääsy verotarkastusprosessiin mukaan parina tulevan vuotena.
Kannattaisiko varautua?
Tapio Kinanen
asianajaja