Vihapuheen määrä nyky-yhteiskunnassa on kasvussa. Poliisiammattikorkeakoulu tekee vuosittain Suomessa tapahtuvista viharikoksista raportin, jossa tilastoidaan sellaisten rikosilmoitusten määrää, joissa epäillyn rikoksen motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskontoa tai vakaumusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan. Raportin tilastoista voidaan huomata sanallisten loukkausten, uhkailun ja häirintätapausten suurta kasvua viime vuosina. Erityisesti internetissä tapahtuvat sanalliset viharikokset ovat näkyvässä kasvussa. Poliisiammattikorkeakoulu on tiedotteessaan todennut internetissä tapahtuvien vihapuheeseen liittyvien ilmaisutapojen lisääntyneen ja vihapuheen muuttuneen näkyväksi ilmiöksi yhteiskunnassamme.
Vihapuheelle ei itse asiassa ole määritelmää Suomen lainsäädännössä, mutta silti termi vihapuhe vilahtelee tuomioistuinten ratkaisuteksteissä. Olennaista on myös erottaa toisistaan termit vihapuhe ja rangaistava vihapuhe, joista ensimmäisellä voidaan tarkoittaa vihapuhetta yleiskielen käsitteenä, kun taas jälkimmäinen on sellaista puhetta, joka täyttää jonkin rangaistussäännöksen tunnusmerkistön ja josta näin ollen voi aiheutua rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tätä rajanvetoa voidaan pitää tärkeänä myös tavallisen kansalaisen näkökulmasta, sillä vihalla värittyneestä puheesta on tullut valitettavan yleistä.
Internetin keskustelupalstoja ja eri sosiaalisen median alustoja seuraamalla voidaan havaita, että ihmiset lähestyvät internetissä käyttämässään retoriikassa pelottavan usein rajaa, jonka ylittäessään itse asiassa syyllistyvät rikokseen. Internetistä on tullut alusta hyvin monelle arkipäivän asialle ja sitä käytetään laajasti eri tarkoituksiin. Tilastokeskuksen mukaan neljä viidestä 16–89-vuotiaasta suomalaisesta käytti nettiä useasti päivässä vuonna 2019, kun alle 45-vuotiaista niin tekivät lähes kaikki.
Olen havainnut, että erityisesti poliittiset aiheet herättävät kiivasta keskustelua internetissä ja ovat aiheina alttiimpia ylilyönneille. Poliittiset aiheet ovat myös mielenkiintoisia siinä suhteessa, että poliittisen keskustelun kohdalla vihapuherajanveto on hieman poikkeava. Poliittisen puheen kohdalla yksilön sananvapaus ulottuu laajemmalle kuin normaalisti, poliittisessa kontekstissa voi siis sanoa asioita, joita muuten pidettäisiin sopimattomana ja jopa rangaistavana vihapuheena. Ilman laajempaa sananvapautta politiikan idea kärsisi ja poliittisiin asioihin olisi hankala ottaa kantaa ja ilmaista niistä oma mielipiteensä. Politiikan toimiminen itsessään vaatii mahdollisuutta ilmaista mielipiteitä ja laajaa sananvapautta. Kuitenkin demokraattisessa yhteiskunnassa jokaisen yksilön oikeuksien turvaamiseksi on joskus välttämätöntä rajoittaa edellä mainittuja oikeuksia ja puuttua ylilyönteihin. Tästä syystä rajanveto kielletyn ja sallitun ilmauksen välillä on ajoittain ongelmallinen.
Täytyy punnita, mitä voidaan sanoa poliittisen osallistumisen mahdollistamiseksi ja mikä on taas niin loukkaavaa ja yhteiskunnan arvoja vaarantavaa, että julkisen vallan on siihen puututtava. Erityisesti mielipiteitä herättävien aiheiden kohdalla tämä rajanveto voi internetissä kirjoitellessa helposti hämärtyä ja moni ihmisistä ei edes tunnista liikkuvansa harmaalla alueella, saati syyllistyvänsä kirjoituksillaan vihapuheeseen. Varsinkin internetissä anonyyminä esiintyminen ja kirjoittaminen tuntuu tuovan ihmisille sellaisen suojakilven, jonka takaa voidaan sanoa mitä hyvänsä. Kuitenkin anonyyminä tai nimimerkin takaa kirjoittamista koskevat samat säännökset kuin omalla nimelläkin toimimista. Välillä onkin tärkeää pysähtyä ja tarkastella omaa retoriikkaansa ja varmistua siitä, että käyttää sananvapauttaan lain sallimissa rajoissa.
Myös oikeusministeriö on todennut vihapuheen olevan hyvin ajankohtainen ja kasvava ongelma yhteiskunnassamme, jonka vuoksi ministeriö on asettanut hankkeen viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn tehostamiseksi Tiedolla vihaa vastaan -hankkeen on tarkoitus tunnistaa netissä tapahtuvaa vihapuhetta tekoälyn avulla, ja sitä mukaa ehkäistä sitä. On mielenkiintoista nähdä, miten hanke etenee ja pystytäänkö sen avulla tosiasiassa puuttumaan, erityisesti netissä leviävään vihapuheongelmaan.
Saana Pakonen
Oikeustieteen ylioppilas