Omaisuuden jakaminen avioliiton päätyttyä
Avioliiton päättyessä avioeroon tai puolison kuolemaan on puolisoiden välillä toimitettava ositus tai omaisuuden erottelu. Ositus tehdään, jos puolisoilla on olemassa avio-oikeuden alaista omaisuutta eli avio-oikeuden täysin poissulkevaa avioehtoa ei ole tehty. Mikäli kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toistensa omaisuuteen, toimitetaan puolisoiden välillä osituksen sijaan omaisuuden erottelu, jossa molemmat puolisot pitävät oman omaisuutensa. Kummallakin puolisolla on itsenäinen oikeus vaatia ositusta tai omaisuuden erottelua toimitettavaksi. Oikeus toteutuu hakemalla käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Pesänjakajan tehtävänä on toimittaa omaisuuden ositus tai erottelu, jos osapuolet eivät pääse niistä muuten sopimukseen.
Avio-oikeuden alaisen omaisuuden osituksessa noudatetaan pääsäännön mukaan puolittamisperiaatetta siten, että kummallekin puolisolle jää osituksen jälkeen yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tämän säännön soveltaminen kaikissa mahdollisissa tilanteissa voisi johtaa ajoittain kohtuuttomaan lopputulokseen. Siksi tähän pääsääntöön on poikkeus, osituksen sovittelu.
Osituksen sovittelun vaatiminen ja toteutus
Ositusta voidaan avioliittolain 103 b §:n mukaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta (tasinkoa) taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio-oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelu on poikkeussäännös, ja sen soveltaminen edellyttää, että sovitteluun oikeutettu puoliso itse vaatii osituksen sovittelua. Sovittelua voidaan vaatia niin pesänjakajan toimittamassa toimitusosituksessa kuin sopimusosituksessa puolisoiden välisissä sovintoneuvotteluissakin. Sovittelua voidaan vaatia myös käräjäoikeudesta pesänjakajan tekemään ositusratkaisuun kohdistuvalla moitekanteella.
Käytännössä siis osituksen sovittelussa tasingon määrä muutetaan avioliittolain pääperiaatteista poiketen siten, ettei ositus johda kummankaan puolison kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen tai perusteettomaan taloudelliseen etuun. Ositusta voidaan yhtäältä kohtuullistaa siten, että taloudellisesti heikomman asemassa olevaa puolisoa voidaan suojata avioehdolta tai muulta olosuhteelta, jonka johdosta hän olisi jäämässä epäoikeudenmukaisesti varattomaksi. Toisaalta ositusta voidaan kohtuullistaa siten, että sovittelulla estetään avioliitolla rikastuminen epäoikeudenmukaisella tavalla.
Osituksen sovitteluharkinnassa huomioon otettavia kriteereitä ovat avioliittolain mukaan erityisesti avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat. Sovitteluperusteet voidaan jakaa myös panosperusteisiin, joilla tarkoitetaan esimerkiksi yhteiseen talouteen ja perhe-elämään osallistumista sekä tarveperusteisiin, joilla tarkoitetaan niitä puolisoiden talouteen liittyviä seikkoja, jotka liittyvät esimerkiksi puolison työkyvyttömyydestä tai sairaudesta aiheutuvaan taloudelliseen tilanteeseen.
Esimerkkitilanteita osituksen sovittelusta
Lyhyt avioliitto ja osituksen sovittelu
Tavallisimpia osituksen kohtuullistamistilanteita ovat etenkin lyhyet avioliitot, joissa puolittamisperiaatteen mukaisessa osituksessa toinen puoliso saattaa saada merkittävää perusteetonta etua. Tasingonmaksuvelvollisen omaisuus saattaa muodostua esimerkiksi pääsääntöisesti jo ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta ilman, että toinen puolisoista on mitenkään myötävaikuttanut omaisuuden hankkimiseen tai säilyttämiseen yhteistaloudessa. Tällöin luovutettavan tasingon määrää voidaan sovittelun keinoin rajoittaa.
Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa sovittelun kannalta lyhytaikaisena avioliittona on pääsääntöisesti pidetty alle viisi vuotta kestäneitä avioliittoja. Osituksen sovittelussa voidaan kuitenkin pelkän avioliiton kestoajan sijaan ottaa huomioon myös yhteistalouden tosiasiallinen kestoaika, eli huomioida avioliiton kestoajan lisäksi sitä edeltävän avoliiton kesto, sillä puolisoiden yhteiselämä ja yhteinen talous on voinut alkaa jo avoliiton aikana. Toinen puoliso voi kuitenkin lyhyenkin avioliiton kohdalla torjua sovitteluvaatimuksen, mikäli hän osoittaa, että hänen panoksensa yhteisen talouden suhteen on ollut yhteistalouden kestosta riippumatta huomattava.
Yhteisen talouden hyväksi tehty työ ja osituksen sovittelu
Yhteisen talouden hyväksi toimimisessa on omaisuuden kartuttamisen ja säilyttämisen lisäksi annettava luonnollisesti merkitystä myös yhteisen kodin ja yhteisen perheen hoitoon ja kasvatukseen osallistumiselle. Puolisoilla voi olla täysin poissulkeva avioehto, jota tehtäessä puolisoiden varallisuudet ovat olleet toisiaan vastaavat, jonka jälkeen olosuhteet ovat avioliiton aikana muuttuneet siten, että toinen puolisoista on ansiotyössä kartuttanut omaa omaisuuttaan, kun toinen puolisoista on panostanut yhteisen perheen hoitoon. Tällöin voi olla perusteltua sovitella ositusta niin, että osa avio-oikeuden ulkopuolisesta omaisuudesta otetaan avioehdosta huolimatta osituksen piiriin avio-oikeuden alaisena omaisuutena.
Yksin ansaittu tai saatu omaisuus ja osituksen sovittelu
Toisaalta tavallinen tilanne on myös, että toisella puolisolla on avio-oikeuden alaista omaisuutta, jonka kartuttamiseen tai säilyttämiseen toinen puoliso ei ole millään lailla osallistunut, ja joka ei ole kuulunut varsinaiseen yhteistalouteen (niin kutsuttu sivuomaisuus). Tämänkaltaista omaisuutta voi olla esimerkiksi ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai perintönä, lahjana tai testamentilla saatu omaisuus. Vaikka aviovarallisuusoikeuden pääperiaatteena pidetään puolittamisperiaatteen oikeudenmukaisuutta, edellä mainitun kaltaiset olosuhteet voivat poikkeustilanteissa puoltaa tasingon kohtuullistamista. On myös mahdollista, että molemmat puolisot ovat saaneet suunnilleen vastaavat perinnöt, josta vain toisen perintöä on koskenut avio-oikeuden poissulkeva määräys. Tällöin avio-oikeuden alainen omaisuus voidaan sovitella avio-oikeuden ulkopuoliseksi tai päinvastoin, jotta lopputulos olisi puolisoille reilu.
Muita tilanteita
Edellä on lueteltu tyypillisiä osituksen sovittelutilanteita. Osituksen sovittelua ja kohtuullistamista koskeva säännös on kuitenkin avoin mitä moninaisimmille asetelmille. Sovittelun tai kohtuullistamisen mahdollisuuden arviointi edellyttää aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa.
Oikeusturva osituksessa
Avioliittolain sääntely perustuu ajatukselle puolisoille avioliittolain kautta muodostuvasta yhteistaloudesta, jonka perusteella avioliiton päättyessä omaisuuden tasajako pääsääntöisesti johtaa tasapuoliseen ja kohtuulliseen lopputulokseen. Toisaalta aviovarallisuusoikeudellinen järjestelmä rakentuu myös puolisoiden vapaudelle sopia omaisuutensa jaosta puolittamisperiaatteesta poikkeavasti, ja siten avioehtosopimusten sitovuudesta ei ole syytä pääsääntöisesti poiketa. Osituksen sovittelu on kuitenkin keino estää osituksen epäoikeudenmukainen lopputulos yksilöllisessä tilanteessa. Kaikkia osituksen sovittelun edellytyksiä eli avioliiton kestoa, puolisoiden toimintaa yhteisen talouden ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muita puolisoiden talouteen liittyviä seikkoja on arvioitava kokonaisuutena. Tämä edellyttää yleensä laajaa lain ja oikeuskäytännön tuntemista. Osituksessa kannattaa käyttää oman oikeusturvansa takia apuna asiantuntijaa, jotta kaikki osituksen ja sen kohtuullisuuden kannalta keskeiset seikat tulevat huomioiduksi.
Essi Pitkäkangas
juristi, OTM
Lähteet ja lisälukemisto
Lohi, Tapani: Aviovarallisuusoikeus (2023)
Kangas, Urpo: Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet (2023)
Välimäki, Pertti: Ositusta ja sen sovittelua (Defensor Legis 2/2010, s. 128-147)
Savola, Pekka: Sivuomaisuus osituksen sovittelussa (Defensor Legis 1/2015, s. 76-93)