Moni aloitteleva yrittäjä perustaa yrityskumppaninsa kanssa osakeyhtiön osuuksin 50 % ja 50 %, koska ”Kyllähän me toimeen tullaan iäti ja aikojen loppuun.”
Jos mitään päätöksentekoa ohjaavaa osakassopimusta ei ole, niin fifty-fifty-vaihtoehto on kenties huonoin vaihtoehto tai ainakin yksi kehnoimmista vaihtoehdoista osakeyhtiön omistuspohjaksi.
Kun osakeyhtiö omistetaan kaverin kanssa puoliksi ja kaverin kanssa menee sukset ristiin, voi yhtiökumppani käytännössä lamaannuttaa koko yrityksen toiminnan, sillä päätöksiä ei vain saada yhtiökokouksessa läpi, vaativat ne sitten määräenemmistöä tai yksinkertaista enemmistöä. Tällä voi olla lyhyessäkin ajassa tuhoisat seuraukset liiketoiminnalle.
Olisikin parempi, että yrityksen omistuspohja on hieman laajempi, vaikkapa trio: 33 % + 33 % + 34 % tms. Tai jos duolla mennään, niin sitten mennään niin, että toisella on enemmän kuin puolet osakkeista ja äänivallasta. Kyllähän tandemillakin ajaessa toisen tehtävä on ohjata ja polkea, kun taas toinen vain polkee, mutta neuvoo silti ohjastajaa siitä, minnekä seuraavaksi mentäisiin.
Näitä juttuja pitäisi käsitellä kaikissa yritystoiminnan aloitusoppaissa. Silti yllättävän moni yritys perustetaan edelleen fifty-fifty-periaatteen mukaan. Onhan silläkin toki perustelunsa: yhdenvertaisuus, tasapuolisuus, kollektiivisuus ja niin edelleen. Jos kuitenkin haluaa varautua yllättäviin ja piileviin yritystoiminnan karikoihin, valitsee omistuspohjaksi jonkin muun vaihtoehdon kuin 50 % ja 50 %.
Lopuksi on vielä huomautettava, että tämä teksti koskee kokemuksia pk-yritysten omistuspohjan eri vaihtoehtojen toimivuudesta yleisellä tasolla ja ilman osakassopimusta. Yksittäistapauksessa fifty-fifty-periaate voi olla toimiva ja sitä se voi olla myös hyvän osakassopimuksen kanssa.
Klaus Kinanen
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Hyvinkää