Liiketoimintakiellon määrääminen
Sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi henkilö voidaan määrätä liiketoimintakieltoon vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi.
Liiketoimintakiellon määräämisen edellytyksenä on pääsäännön mukaan, että
- 1) henkilö on liiketoiminnassa muusta kuin maksukyvyttömyydestä johtuvasta syystä olennaisesti laiminlyönyt siihen liittyviä lakisääteisiä velvollisuuksia tai
- 2) jos hän on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä,
- ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.
Liiketoimintakielto voidaan kumota hakemuksesta tuomioistuimen päätöksin, mikäli kiellon kumoaminen on perusteltua muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia. Asiassa tulee kuulla syyttäjää, johtuen siitä, että vain syyttäjä on alun perin voinut liiketoimintakieltoa vaatia ja josta on voinut päättää vain tuomioistuin.
Liiketoimintakieltovaatimus esitetään melkein pääsääntöisesti talousrikosasioissa.
Liiketoimintakielto on rangaistukseen rinnastettava seuraamus
Liiketoimintakieltoa ei ole aikaisemmin pidetty rikosoikeudellisena seuraamuksena, vaikka kiellon peruste onkin useimmiten rikollinen toiminta. Näin todettiin mm. hallituksen esityksessä HE 198/1996 ja ratkaisussa KKO 1998:43. Liiketoimintakieltovaatimus esitetäänkin melkein pääsääntöisesti talousrikosasioissa.
Korkein oikeus on 16.12.2022 esittänyt täysistunnossaan äänin 9/7 uutena kannanottonaan, että rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen soveltamisalan kannalta on liiketoimintakieltoa pidettävä rangaistukseen rinnastettavana muuna rikosoikeudellisena seuraamuksena. Edelleen korkein oikeus totesi, että oikeuskäytännössäkin rikosperusteisen liiketoimintakiellon yhteyttä rikosoikeudellisiin seuraamuksiin on pidetty ilmeisenä.
Armahdus liiketoimitakiellosta?
Mikä merkitys tällä kannanmuutoksella sitten on?
Perustuslaissa todetaan, että Tasavallan presidentti voi yksittäisessä tapauksessa saatuaan lausunnon korkeimmalta oikeudelta armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain.
Merkitys löytyy siten siitä, että määrätystä liiketoimintakiellosta voi tämän jälkeen anoa armahdusta presidentiltä, koska kielto katsotaan nyt muuksi rikosoikeudelliseksi seuraamukseksi vastoin aikaisempaa kannanottoa.
Määrätystä liiketoimintakiellosta voisi nyt siis hakea muutosta liiketoimintakiellosta annetun lain mukaisesti tuomioistuimelta muuttuneiden olosuhteiden takia tai muun erityisen syyn takia tai armahduksena presidentiltä.
Korkeimmassa oikeudessa vähemmistöön jääneet esittivät lausunnossaan, että koska henkilöllä on oikeus saattaa lainvoimainen kielto uudelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi harkinnanvaraisilla perusteilla, ei kyse olisi kuitenkaan rikosoikeudellisesta seuraamuksesta vaan turvaamistoimenpiteestä. Tällöin ei olisi kyse sellaisesta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta, joka perustuslain mukaan kuuluisi presidentin toimivaltaan armahduksena.
Vähemmistö katsoi, että hyväksymällä armahdusoikeuden laajennus liiketoimintakieltoon muodostuisi armahdusanomus presidentille ja muutoshakemus tuomioistuimelle rinnakkaisen vaihtoehdon muutoksenhaulle.
Näin siinä nyt kuitenkin kävi ja se taas johtanee siihen varsinaisen säännöksen puuttuessa, että kumpaankin mahdollisuuteen vapautua määrätystä liiketoimintakiellosta voisi turvautua yhtäaikaisesti.
Tulevaisuudennäkymät
Huolimatta korkeimman oikeuden lausunnon ehdottomasti hyväksyttävästä perustelusta ottaa huomioon rikosoikeudellisten seuraamusten alaa koskevan tulkintakäytännön kehittyminen eli maailman muuttuminen, ei lausunto varmastikaan aiheuta armahdusanomusten ruuhkaa presidentin kansliassa. Lienee aika harva tapaus, joissa voisi kuvitella armahduksessa sovellettavien käytänteiden tai edes presidentin henkilökohtaisten painoarvojen johtavan liiketoimintakiellosta vapautumiseen.
Korkeimman oikeuden lausunnon syynä oli henkilön saama 1 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistus törkeästä kirjanpitorikoksesta, liiketoimintakiellon rikkomisesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä eli sinänsä tyypillisestä talousrikoksesta. Uusi liiketoimintakielto oli määrätty kuudeksi vuodeksi eli melkein täysimääräisenä ja päättyisi kesällä 2025. Kun rangaistus näytetään tuomitun myös liiketoimintakiellon aikaisemmasta rikkomisesta, ei armahdus ole ollut todennäköinenkään. Korkein oikeus totesikin, että aihetta armahdusanomukseen suostumiseen ei ole.
Muiden tapausten kannalta armahdusanomuksen takia saatu korkeimman oikeuden lausunto saattaa luonnollisesti olla varteenotettava mahdollisuus.
Tapio Kinanen
asianajaja