Verohallinto antoi 21.12.2016 päivitetyn ohjeen laskutusvaatimuksista arvonlisäverotuksessa. Ohjeet tulivat voimaan 1.1.2017 alkaen ja korvaavat 15.5.2014 annetut vastaavat ohjeet.
Päivitys koskee 1.1.2017 voimaan tulleiden verolakien aiheuttamia muutoksia ja uutena asiana laiminlyöntimaksua ja täydennettynä edelleen ns. läpilaskutettujen erien arvonlisäverokäsittelyä.
Kokonaan uuden oma-aloitteisten verojen verotusmenettelyä koskevan lain 39 §:ssä säädetään arvonlisäveroa koskevien laiminlyöntien seuraamuksena määrättävästä laiminlyöntimaksusta enintään 5.000 eurosta.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että uusi säännös laiminlyöntimaksusta korvaa sen säännökset, joiden perusteella on ollut mahdollista määrätä sakkorangaistuksia ennakkoperintä-, arvonlisävero-, vakuutusmaksuvero- ja sosiaaliturvarikkomuksista. Kyse on rikoslain 29:4 verorikkomuksesta, josta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään 6 kuukaudeksi.
Laiminlyöntimaksu tulisi määrätä, jos verovelvollinen jättää Verohallinnon kehotuksesta huolimatta asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täyttämättä osittain tai kokonaan laissa säädetyn velvollisuuden. Maksua määrättäessä tulisi ottaa huomioon laiminlyönnin vakavuus ja mahdollinen vaikutus muihin verovelvollisiin. Viimeksi mainittu seikka ei verolakiin saakka tullut vaan säännöksen sanamuodon mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai sille on pätevä syy.
Verohallinnon ohjeen mukaan pätevä syy on esimerkiksi sairastuminen tai ylivoimainen este.
Rikoslaissa taas todetaan, että verorikkomuksena ei pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivyttelemättä korjattu. Rikoslakiin ei hallituksen esityksessä tehty muutosesitystä.
Ennen laiminlyöntimaksun määräämistä on verovelvollista kuultava ja asettava määräaika, johon mennessä verovelvollisen tulee oikaista laiminlyönti. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä vasta määräajan kuluttua ja kun oikaisua ei ole tapahtunut.
Hallituksen esitys ja uusi säännös eivät anna johtoa miten enintään 5.000 euron laiminlyöntimaksun määrää tulisi tapauskohtaisesti harkita. Tähän ei apua tuo uusi Verohallinnon ohjekaan.
Mistä laiminlyönnistä sitten voidaan laiminlyöntimaksu määrätä?
Ensimmäinen koskee kunnan ilmoittamisvelvollisuutta palautuksena saatavan arvonlisäveron ja laskennallisesti palautuksena saatavan arvonlisäveron määriä ja niiden ilmoittamatta jättämistä. Aikaisemmin kunnalle ei voitu määrätä mitään seuraamusta palautuksena saatujen tai laskennallisten verojen ilmoittamatta jättämisestä.
Toinen koskee arvonlisävero- ja ennakkoperintälain ilmoittamisvelvollisuutta toimintaa aloitettaessa, muutos- ja lopettamisvaiheessa. Kyse on yritys- ja yhteisötietolaissa tarkoitetuista perustamis-, muutos- ja lopettamisilmoituksista.
Kolmas koskee tositteen antovelvollisuuden noudattamista. Säännös on arvonlisäverolain 209b §:ssä ja ennakkoperintälain 31 §:ssä. Kyse on myyjän velvollisuudesta antaa ostajalle oikeat laskumerkinnöt sisältävä lasku ja työnantajan velvollisuudesta rekisteröityä työnantajarekisteriin ja huolehtia myös muutosmerkinnöistä.
Neljäs koskee arvonlisäverolain ja nyt käsiteltävän uuden lain kirjanpito- ja muistiinpanovelvollisuuden noudattamatta jättämistä. Kyse on siis liiketoiminnasta pidettävästä yksityiskohtaisesta kirjanpidosta ja sen perustumisesta asianmukaiseen tositteeseen ja palkkakirjanpidosta.
Kirjanpito on sinänsä pidettävä kirjanpitolain edellyttämällä tavalla ja verotusmenettelylaissa olevat kirjanpitoon liittyvät vaatimukset on käsitelty verotusta koskevana lisävelvoitteena. Tämä taas tarkoittaisi, että laiminlyöntimaksun määrääminen verotusta koskevan kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönnistä ei estäisi kirjanpitorikosta koskevan syytteen tutkimista. Tätä ei hallituksen esityksessä laajemmin oteta esille mutta voidaan olettaa, että talousrikosasioissa tähän tullaan törmäämään ja väittämään, että ne bis in idem –säännös soveltuisi.
Viimeinen viides koskee arvonlisäverolain 209e ja f §:n tarkoittamien laskumerkintöjen noudattamatta jättämistä.
Laiminlyöntimaksu ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno ja vero tilitetään valtiolle, mikä korostaa sen sanktioluonnetta.
Lakia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen alkavan verokauden ja eräissä tapauksissa voimaantulopäivän jälkeen päättyvän verokauden verotusmenettelyyn ja muutoksenhakuun.
20.2.2017
Tapio Kinanen
asianajaja, Hyvinkää