Erityisen painava syy kilpailukieltosopimuksen edellytyksenä
Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään yleisistä edellytyksistä kilpailukieltosopimuksen tekemiselle. Pykälän 1 momentin mukaan työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä sopimuksella rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa.
Pykälän 2 momentin mukaan kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät sekä muut vastaavat seikat.
Kuten edellä erityisen painavan syyn edellytyksen arviointia koskevasta työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 2 momentista ilmenee, luettelo ei ole tyhjentävä. Hallituksen esityksen mukaan arviointi edellyttääkin tapauskohtaista kokonaisarviointia, jossa on huomioitava kyseessä oleva työntekijä, työtehtävät ja toimiala sekä niiden erityispiirteet. Sen sijaan pelkkä pyrkimys rajoittaa kilpailua ei ole pätevä syy sopimuksen tekemiselle.
Työsopimuslain kilpailukieltoa koskevilla sääntelyllä voidaan katsoa olevan yhteys liikesalaisuuksien suojaan. Nimittäin kilpailukieltosopimuksen edellytyksenä olevaa erityisen painavaa syytä arvioitaessa yksi seikka, johon tulee kiinnittää huomiota, on työnantajan sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä. Työsopimuslain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä oikeudettomasti käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan liikesalaisuuksia. Jos työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, kielto jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.
Työsopimuslain 3 luvun 5 §:ää vastaavat säännökset löytyvät merityösopimuslain 4 luvun 5 §:stä.
Erityisen painavan syyn olemassaoloa koskeva oikeuskäytäntö
Merkillepantavaa on, että kilpailukieltosopimuksia koskevaa korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä on hyvin vähän. Vain kolmessa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa (KKO 2014:50, KKO 2005:50 ja KKO 2003:19) on arvioitu erityisen syyn olemassaoloa. Tämä on merkittävää siinäkin mielessä, että varatuomari Jukka Ahtelan tekemän selvityksen (TEMjul_18_2018_Selvitys_kilpailukieltosopimus.pdf (valtioneuvosto.fi)) sekä kilpailukieltosopimuksia selvittäneen työryhmän (Kilpailukieltosopimuksia selvittäneen työryhmän muistio (valtioneuvosto.fi)) keskeiset havainnot olivat, että kilpailukieltosopimuksia tehdään usein selvittämättä työsopimuslaissa edellytetyn erityisen painavan syyn olemassaoloa. Kilpailukieltoa käytetään myös yleisesti työsopimuksen vakioehtona.
KKO 2014:50
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2014:50 (KKO:2014:50 – Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset – FINLEX ®) katsottiin, että erityisen painavan syy ei ollut olemassa.
Tapaus koski kilpailukieltosopimusta, jossa osapuolina olivat robottijärjestelmiä kehittävä yritys ja sen palveluksessa ollut automaatioinsinööri. Automaatioinsinöörin työsopimuksessa oli ollut kilpailukieltoehto, joka rajoitti hänen oikeuttaan neljän kuukauden aikana työsuhteen päättymisestä tehdä työsopimus kilpailevaa toimintaa harjoittavan yrityksen kanssa. Arvioitavana oli kysymys siitä, oliko kilpailukieltosopimuksen solmimiseen ollut työsopimuslain 3 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy.
KKO toteaa, että kilpailukieltosopimus on pääsääntöisesti tarpeen työnantajan etujen turvaamiseksi. Lain esitöihin viitaten KKO toisaalta painotti, että sallittavuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon työntekijän mahdollisuus hankkia toimeentulonsa ammattitaitoaan vastaavalla työllä ja oikeus vapaasti valita työpaikkansa. Työsopimuslain 3 luvun 5 §:n säännöksellä on pyritty siihen, ettei kilpailukieltosopimuksia tehtäisi tehtävissä, joihin ei liity työnantajan todellista kilpailunrajoitustarvetta.
KKO katsoo myös hallituksen esitykseen viitaten, että erityisen painavan syyn voidaan perustellummin arvioida olevan olemassa silloin, kun kilpailukieltosopimuksella pyritään suojaamaan kolmannen osapuolen – yrityksen asiakkaan – etuja ja asemaa. Erityisen vähän puolestaan on lähtökohtaisesti löydettävissä perusteluja sille, että kilpailukieltosopimus olisi hyväksyttävissä keinona rajoittaa vapaata kilpailua. Korkein oikeus toteaa, että suojattavien tietojen luonteella ja työnantajan tosiasiallisella suojan tarpeella on siten arvioinnissa olennainen merkitys
Korkein toteaa edelleen lain esitöihin viitaten, että kilpailukieltosopimuksen sallittavuus olisi yleensä perusteltua, jos työntekijän työtehtävät liittyvät tuotekehitys-, tutkimus- tai muuhun vastaavaan toimintaan ja työnantajalla on sellaista tietoa ja osaamista, joita kilpailijoilla ei ole yleisesti käytössä. Sopimusten tekeminen olisi sallittavampaa sellaisissa työtehtävissä, joissa tiedon nopea uudistuminen ja tekniikan kehittyminen ovat tuotantotoiminnan olennaisia tekijöitä. Peruste kilpailukieltosopimukselle voisi olla esimerkiksi silloin, kun työnantajalla on tarve estää yrityksessä kehitettyjen teknisten ratkaisujen tai asiakkaiden kanssa tehtyjen sopimusten sisällön tuleminen kilpailijoiden tietoon.
KKO katsoo myös, että kilpailukieltosopimus voisi olla perusteltu, jos työntekijä on sellaisessa asemassa, että hän saa haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tai suojattavaa tietoa, taikka hänelle karttuu vastaavanlaista tietotaitoa ja muuta teknistä osaamista. Lisäksi yleisesti ottaen on lähdettävä siitä, että tällaisen työntekijän on oltava yrityksen organisaatiossa melko korkealla tasolla. Vastakohtaispäättelyn nojalla voidaan lähtökohtana myös pitää sitä, että yleensä pelkästään suoritustyötä tekevän työntekijän työsopimuksessa ei tulisi sallia kilpailukieltolauseketta.
Korkeimman oikeuden mukaan yrityksen koko vaikuttaa arvioitaessa työnantajan suojan tarvetta ja kilpailukieltosopimuksen pätevyyttä. Tässä tapauksessa yhtiö oli verrattain pieni toimija alalla, minkä voi katsoa korostavan suojan tarvetta.
KKO arvioi myös salassapitosopimuksen ja kilpailukieltosopimuksen välistä suhdetta. Tapauksessa yritys oli tehnyt kilpailukieltosopimuksen lisäksi salassapitosopimuksen, johon liittyi velvollisuus työsuhteen jälkeenkin pitää salassa ja pidättyä käyttämästä hyväkseen niitä liike- ja ammattisalaisuuksia, jotka hän oli saanut tietoonsa työsuhteen aikana. Kiellon rikkomisesta työsopimuksessa oli sovittu maksettavaksi sopimussakko. Yrityssalaisuuden rikkominen on myös säädetty rangaistavaksi rikoslain 30 luvun 5 §:ssä. KKO katsoi, että työntekijän saamat tiedot olivat olleet suojattuna jo näidenkin uhkien perusteella. Salassapitosopimuksen olemassaolo sekä yrityssalaisuuden rikkomisen rangaistavuus vaikuttivat osana kokonaisarviointia.
KKO 2003:19
Sen sijaan korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2003:19 (KKO:2003:19 – Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset – FINLEX ®) arvioitiin erityisen painavan syyn edellytysten täyttyvän.
Tapauksessa kiinteistönvälitysliikkeen työntekijä oli sitoutunut työsopimuksessaan olemaan kuuden kuukauden aikana työsuhteen päättymisestä lukien vastaanottamatta kiinteistönvälitystoimintaan liittyviä toimeksiantoja sellaisilta henkilöiltä, jotka olivat olleet liikkeen asiakkaita työsopimuksen päättyessä tai sitä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. KKO katsoi sopimuslausekkeen työsopimuslain tarkoittamaksi kilpailukieltosopimukseksi ja näin ollen edellytetty erityisen painavan syyn ehto täyttyi.
KKO totesi salassapitovelvoitteen ja kilpailukieltosopimuksen suhteeseen liittyen, että työnantajalla on mahdollisuus pelkästään työsopimuksen kilpailukieltoehdon nojalla pyrkiä suojelemaan salassa pidettäviä liikearvojaan, sillä liikesalaisuuksia ja kilpailevan toiminnan kieltoa koskevat säännökset eivät ulotu työsuhteen jälkeiseen aikaan. Näin ollen työntekijällä ei ollut rikosoikeudellista vastuuta, jos yrityssalaisuuden rikkominen on tapahtunut vasta palvelusajan päätyttyä. Rikoslain yrityssalaisuuden rikkomista koskevaa 30 luvun 5 §:ää on KKO 2003:19 ratkaisun antamisen jälkeen muutettu siten, että rangaistavuus on ulotettu jatkumaan kaksi vuotta palvelussuhteen päättymisen jälleen.
KKO katsoi ratkaisun perusteluissa, että työsopimuksen osapuolet voivat pääsääntöisesti järjestää välinsä sopimuksin, ellei työsopimusta koskevasta lainsäädännöstä tai työehtosopimuksesta muuta johdu. Lain pakottavat säännökset, jotka rajoittavat osapuolten vapautta solmia uusi työsopimus, valita sopimuskumppaninsa tai päättää uuden työsopimuksen sisällöstä, on ymmärrettävä poikkeusluonteisina. Työntekijän kannalta mahdollisuuden ammattitaidon ja osaamisen vapaaseen käyttöön uudessa työpaikassa tai yrittäjänä tulee siksi olla selvänä lähtökohtana kilpailukieltosopimuksia arvioitaessa. Siitä seuraa, että työntekijän toimintaa työsuhteen päätyttyä voidaan liike- ja ammattisalaisuuksien ollessa kyseessä rajoittaa vain siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä lailla suojattujen liikesalaisuuksien turvaamiseksi.
KKO 2005:50
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:50 (KKO:2005:50 – Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset – FINLEX ®) hovioikeuden tuomio kumottiin ja kanne hylättiin.
Tapauksessa kauppahuonetoimintaa harjoittaneen yhtiön palveluksessa olleen tuotepäällikön työsopimukseen liittyi kilpailukieltosopimus. Liikkeenluovutuksen johdosta tuotepäällikkö siirtyi toisen yhtiön palvelukseen. Vaikka alkuperäisellä työnantajalla oli ollut kilpailukieltosopimuksen tekemiseen edellytetty erityisen painava syy, sopimus oli seuraajaan nähden pätevä vain, mikäli myös sillä oli sopimuksen voimassa pitämiseen mainitussa säännöksessä edellytetty erityisen painava syy.
Korkein oikeus otti erityisen painavan syyn arvioinnissa huomioon työntekijän aseman ja tehtävän. KKO kiinnitti huomiota arvioinnissa myös työntekijän mahdollisuuteen vapaasti valita työpaikkansa. Tapauksessa sopimus rajattiin koskemaan vain sellaisia yrityksiä, jotka edustivat päämiehiä, joiden edustus työnantajalla oli ja joihin työntekijän työtehtävät liittyivät. KKO katsoi, että sopimus ei kohtuuttomasti vaikuttanut työntekijän mahdollisuuksiin vapaasti valita työpaikkansa.
Lopputulema
Kuten todettu, kilpailukieltosopimuksen edellytyksenä on, että rajoitukselle on oltava työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty (kts. Tiitinen Kari-Pekka – Kröger Tarja: Työsopimusoikeus. 6. uudistettu painos. Alma Talent Oy 2012, s. 342.), että arvioitaessa kilpailukieltosopimuksen erityisen painavan syyn olemassaoloa, osapuolten vastakkaisten etujen punninnassa painotus on työlainsäädännölle poikkeuksellisesti jokseenkin työnantajan etujen puolella. Arviointi kuitenkin edellyttää tapauskohtaista kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät sekä muut vastaavat seikat. On esimerkiksi täysin selvää, että työntekijälle järjestämällä erityiskoulutuksella työnantajan pyrkimys on saada tämä hyöty omaan eikä kilpailevan yrityksen käyttöön.
Kilpailukieltosopimukseen liittyy useita oikeudellista asiantuntemusta vaativia kysymyksiä ja mahdollisia ongelmakohtia alkaen siitä, onko sopimukselle työsopimuslain 3 luvun 5 §:n mukainen erityisen painava syy. Jos kilpailukieltosopimuksen solmimiselle ei ole työsopimuslain mukaisia edellytyksiä, sopimus on mitätön.
Tommi Lahdelma
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja