Kevytyrittäjän ja kevytyrityksen ero
Markkinoilla toimii useita yrityksiä, joiden tarjoaman palvelun kautta työnsuorittajat voivat laskuttaa omia asiakkaitaan perustamatta yritystä toimintaansa varten. Yleisesti käytetty nimitys tästä toiminnasta on kevytyrittäjä, jolla ei ole siis omaa y-tunnusta, vaan toiminta on järjestetty laskutuspalveluyrityksen y-tunnuksella.
Markkinoilta löytyy myös termi kevytyritys, jolla tarkoitetaan kevytyrittäjää, jolla on oma y-tunnus ja jolloin y-tunnuksen hankkimiseen on ollut jokin erityinen syy ja tarve. Kevytyrittäjän ja kevytyrityksen käsittely eri asiayhteyksissä on hieman erilainen.
Kevytyrittäjän ja laskutuspalvelua tarjoavan yrityksen suhde
Kevytyrittäjäksi ryhtyvän tulee sopia laskutuspalvelua tarjoavan yrityksen kanssa palvelun käyttämisestä, joka tarkoittaa, että työn suorittaja laskuttaa työnsä laskutuspalveluyrityksen nimissä. Laskutuspalveluyritys ei voi puuttua laskun sisältöön. Laskutuspalveluyritys hoitaa palkkiota vastaan työn suorittajan vero- ja muut lakisääteiset velvoitteet ja välittää muun osan työn suorittajalle joko palkkana tai työkorvauksena.
Kun on sovittu suorituksesta palkkana, tulee laskutuspalvelua tarjoavalle yritykselle samat palkanmaksuun liittyvät velvollisuudet kuin työnantajalle olisi tullut. Suorituksesta palkkana on siten toimitettava ennakonpidätys ja maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu ja tehtävä ilmoitus tulorekisteriin.
Jos taas laskutuspalvelua tarjoavan kanssa ei ole sovittu suorituksen maksamisesta palkkana, on kyse työkorvauksesta, josta tulee toimittaa ennakonpidätys ja tehdä ilmoitus tulorekisteriin, jos työn suorittaja eli kevytyrittäjä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.
Kevytyrittäjän vapaus
Kevytyrittäjä vastaa itse asiakashankinnastaan ja työnsä suorittamisesta. Asiakkaat voivat olla yksityishenkilöstä yrityksiin. Lähtökohtana voitaneen pitää, että kevytyrittäjällä on useampia toimeksiantajia. Kevytyrittäjä sopii asiakkaansa kanssa kaikista työn suorittamiseen liittyvistä ehdoista kuten korvauksen perusteesta, maksuajasta, suorituksen kestosta, ajasta ja paikasta ja sopimuksesta irtaantumisesta, reklamaatioista jne. Nämä seikat eivät kuulu laskutuspalvelua tarjoavalle yritykselle.
Tämä tarkoittaa sitä, että kevytyrittäjän ja laskutuspalvelua tarjoavan yrityksen välille ei synny työsuhdetta. Laskutuspalveluyritykseltä puuttuu työsopimuslain tarkoittama direktio-oikeus eli työtä ei tehdä laskutuspalveluyrityksen lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.
Suoritukset kevytyrittäjälle
Palkan tai työkorvauksen maksamisen lisäksi laskutuspalvelua tarjoava yritys voi maksaa kevytyrittäjälle matkakustannusten korvausta, kuten kilometrirahaa ja päivärahaa. Näitä suorituksia koskevat menettelytapaohjeet on annettu erikseen.
Kevytyrittäjämallia ei voi käyttää henkilökohtaisten palkkioiden kanavoimiseen. Kyse on henkilökohtaiseen työhön perustuvista suorituksista, joita pidetään palkkana, vaikka saajan ja maksajan välillä ei ole työsuhdetta. Tällaisia korvauksia ovat kokouspalkkiot, henkilökohtainen luento- ja esitelmäpalkkio, hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan palkkio, avoimen yhtiö ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostama palkka sekä luottamustoimesta saatu korvaus.
Vuokratyöntekijä ei voi laskuttaa vuokralle antajaansa asiakasyrityksessä tehdystä työstä kevytyrittäjänä. Tämä johtuu siitä, että vuokralle antaja yrityksen ja vuokratyöntekijän välille syntyy työvoiman vuokrauksessa työsuhde. Vuokralle antajan on toimitettava palkasta ennakonpidätys ja maksettava lisäksi työnantajan sairausvakuutusmaksu.
Mahdollinen väärinkäyttö
Oikein käytettynä kevytyrittäjämalli on joillekin itsensä työllistävälle hyväkin vaihtoehto ennen varsinaisen ”oman yrityksen” aloittamista. Tarkoituksena voidaan katsoa olevan, että kevytyrittäjällä olisi useampia palveluja ostavia tahoja tai ainakin näitä asiakashankinnan myötä tavoiteltaisiin.
Hoitaessamme työntekijän palkkaetuja koskevia asioita olemme kohdanneet laskutuspalveluja tarjoavan yrityksen, joka oli myynyt kevytyrittäjä mallin työntekijälle siten, että työntekijän ja lopullisen työsuoritteen vastaanottajan kanssa oli solmittu muodollinen työsopimus periaatteessa työsopimuksessa normaalisti sovittavin ehdoin.
Työntekijän suorite oli laskutettu laskutuspalveluyrityksen nimellä työsuoritteen tilaajayhtiöltä yhdessä usean muun työntekijän kanssa.
Laskun erittelyssä oli työntekijän työtuntien kokonaiseuromäärä jaettu verovapaisiin kilometrikorvauksiin ja päivärahoihin ja jäljelle jäänyt osa oli merkitty rahapalkaksi.
Laskun erittely ei ollut työntekijän tiedossa eikä hän ollut kilometrikorvauksiin autottomana edes oikeutettu. Työntekopaikan läheisyyden takia hän ei ollut myöskään oikeutettu päivärahaan.
Lukija voi pohtia mitä tällä järjestelyllä on tavoiteltu ja kenen oikeutta siinä rikotaan sekä kenelle aiheutetaan riskialtista toimintaa tämän siitä ehkä tietämättä.
Edellä kuvattu toiminta ei ole kevytyrittäjätoimintaa eikä laskutuspalveluja tarjoava yritys toimi asianmukaisesti. Kyse on peitellystä työsuhteesta, jossa kärsijän asemaan joutuu ensimmäiseksi työntekijä.
Tapio Kinanen
asianajaja