Mikä on edunvalvontavaltuutus?
Edunvalvontavaltuutus on erityinen valtuutuksen muoto, joka perustuu henkilön yksityisoikeudelliseen tahdonilmaisuun. Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi määrätä asioidensa hoidosta etukäteen sen varalta, että tulee myöhemmin sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Edunvalvontavaltuutus perustuu valtakirjaan, jolle on lailla säädetty tiukat muotovaatimukset. Lisäksi edunvalvontavaltuutus edellyttää voimaan tullakseen maistraatin vahvistuksen. Keskeistä edunvalvontavaltuutuksessa on, että valtuutettu voi käyttää hänelle suotuja valtuuksia vasta ja ainoastaan sitten, jos valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi huolehtimaan omista asioistaan. Pelkkä edunvalvontavaltuutuksen allekirjoittaminen ja voimaan saattaminen eivät vielä oikeuta valtuutettua ryhtymään toimiin valtuuttajan asioiden suhteen. Edunvalvontavaltuutusta koskevat säännökset sisältyvät edunvalvontavaltuutuksesta annettuun lakiin.
Valtuutus taloudellisten ja henkilöä koskevien asioiden hoitoon
Edunvalvontavaltuutus voi edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain 2 §:n mukaan koskea valtuuttajan taloudellisia asioita, hänen henkilöään koskevia asioita tai näitä molempia. Edunvalvontavaltakirjassa yksilöidään ne asiat, joissa valtuutetulla on oikeus edustaa valtuuttajaa. Valtuuttajalla onkin lähtökohtaisesti vapaus määritellä edustamisvallan laajuus ja sisältö yksilöllisesti. Valtuutus voi olla yleinen tai siihen voidaan tehdä erilaisia valtuuttajan toivomia rajauksia.
Taloudellisten asioiden piiri tulee ymmärtää laajasti: taloudellisia asioita ovat sellaiset oikeustoimet, joilla on valtuuttajan kannalta taloudellista merkitystä. Käytännössä tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi pankkitilin käyttäminen, omaisuuden myyminen ja sosiaaliturvaan liittyvien asioiden hoitaminen. Valtuuttajan henkilöä koskevissa asioissa valtuutetun kelpoisuus päätöksentekoon edellyttää aina sitä, että valtuuttaja ei itse kykene ymmärtämään asiaa konkreettisella päätöksentekohetkellä. Henkilöä koskevissa asioissa edustamisvalta on siis luonteeltaan toissijainen. Mikäli valtuuttajan ymmärryskyky vaihtelee ajoittain tai asian mukaan, tulee valtuutetun kelpoisuutta päätöksentekoon arvioida tilanne- ja asiakohtaisesti.
Valtuutettu, varavaltuutettu, toissijainen valtuutettu?
Edunvalvontavaltuutuksessa keskeistä on valtuuttajan itsemääräämisoikeuden käyttö. Valtuuttaja saa valita valtuutetuksi haluamansa luotettavan henkilön. Valtuutetulle ei ole asetettu erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, mutta valtuutetun tulee olla luonnollinen henkilö. Varsinaisen valtuutetun lisäksi edunvalvontavaltuutuksessa on tapana nimetä varavaltuutettu ja toissijainen valtuutettu. Varavaltuutettu nimetään siltä varalta, että varsinainen valtuutettu tulee tilapäisesti estyneeksi hoitamaan tehtävää. Toissijainen valtuutettu taas nimetään sen varalta, että varsinainen valtuutettu ei ota tehtävää vastaan, luopuu siitä tai tulee pysyvästi estyneeksi hoitamaan sitä.
Ole huolellinen valtuutuksen laatimisessa
Edunvalvontavaltuutus on tärkeä itsemääräämisoikeuden toteuttamisen väline, jolla voi turvata asioidensa hoitamista tutun ja luotettavan henkilön kautta silloin, kun ei itse siihen kykene. Edunvalvontavaltuutuksesta ja sen sisällöstä on hyvä keskustella juristin kanssa, jotta valtuutus palvelisi tarkoitustaan ja niitä toiveita, joita valtuuttajalla edunvalvontavaltuutuksen suhteen on. Edunvalvontavaltuutusta tehdessä on hyvä kiinnittää huomiota valtuuttajan kokonaistilanteeseen sekä esimerkiksi valtuuttajan ja valtuutetun väliseen suhteeseen ja mahdollisiin eturistiriitoihin. Juristin kanssa asioimalla varmistetaan se, että edunvalvontavaltuutus on oikein ja huolellisesti laadittu ja täyttää sille asetetut muotovaatimukset.
Jenni Mustajärvi
oikeusnotaari