Työpanososinkopäätös hallinto-oikeudesta

Työpanososinkopäätös hallinto-oikeudesta

Helsingin hallinto-oikeus antoi 14.1.2015 työpanokseen perustuvassa osingon verotusasiassa päätöksen, jonka käsittelyä valitusprosessissa voidaan perustellusti hieman kyseenalaistaa.

Puolisot A ja B omistivat puoliksi holdingyhtiö X Oy:n osakekannan. Osakkeet olivat samanlajisia eikä yhtiöjärjestyksessä ollut määrätty osingosta. X Oy oli osakkaana lääkäritoimintaa harjoittavassa Y Oy:ssä. Y Oy oli jakanut B:n työpanokseen perustuvaa työpanososinkoa X Oy:lle 43 133,11 euroa vuonna 2011. X Oy:n yhtiökokous päätti jakaa A:lle ja B:lle verovapaata osakkeen matemaattiseen arvoon perustuvaa osinkoa osakeomistuksen perusteella yhteensä 15 070 euroa ja B:lle työpanokseen perustuvaa osinkoa 43 133,11 euroa. X Oy jakoi vuonna 2011 osinkoa yhteensä 58 203,11 euroa. Puoliso A ei työskennellyt Y Oy:ssä ja asiassa oli kysymys hänelle maksetun osinkotulon verotuksesta.

Säännönmukaisessa verotuksessa X Oy:n jakama osinkotulo oli verotettu puoliksi puolisoilla, kummallakin 29 101,55 euroa. A:n vaatimuksesta verotuksen oikaisulautakunta katsoi, että A:n tulona oli verotettava yhtiökokouksen päätöksen mukaisesti vain osakeomistuksen perusteella jaettu verovapaa osinko, josta A:n osuus oli puolet eli 7 535 euroa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati valituksessaan hallinto-oikeudelle, että X Oy:n jakama koko osinko tulee verottaa osakkailla osakeomistuksen mukaisessa suhteessa soveltaen tuloverolain 33b §:n 1 ja 2 momenttia.

Hallinto-oikeus katsoi, että työpanososingon verotusta koskevan tuloverolain 33b §:n 3 momentin mukaan säännöstä sovelletaan sen estämättä mitä muualla laissa sanotaan osinkotulon verotuksesta. Siten työpanosta koskevien säännösten soveltaminen on ensisijaista suhteessa muihin osinkotulon verotusta koskeviin säännöksiin.

Y Oy on jakanut B:n työpanokseen perustuvaa osinkoa X Oy:lle ja B:tä on verotettu Y Oy:n jakamasta osingosta työpanososinkona. Koska A:n puolisoa on jo verotettu Y Oy:n jakamasta työpanososingosta, hallinto-oikeus katsoi, että A:ta ei tule verottaa tästä samasta osingosta. Siten A:n vuoden 2011 verotuksessa hänen osinkotulonaan on verotettava vain X Oy:n osakkeenomistajien tekemän osingonjakopäätöksen mukaisesti puolet sellaisesta osingosta, jonka yhtiö on jakanut osakeomistuksen perusteella.

Asiassa oli siis kyse siitä, että säännönmukaisessa verotuksessa sekä työpanososinko että osakeomistukseen perustuva osinko oli verovelvollisten ilmoituksesta poiketen verotettu osingonjakona puoliksi kummallekin puolisolle.

Oikaisulautakunta katsoi kuitenkin, että A:n tulona, joka ei työskennellyt työpanososinkoa maksaneessa yhtiössä, pidetään yhtiökokouksen päätöksen mukaisesti vain osakkeenomistuksen perusteella jaettua verovapaata osinkoa.

Oikaisulautakunnan päätös olisi ollut täysin tuloverolain säännösten mukainen. Tapaukseen tulee soveltaa tuloverolain 33 b §:n 3 momenttia, joka selvästi toteaa, että sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään osingon veronalaisuudesta, osinko on ansiotuloa, jos jakoperusteena on mm. työpanos.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö halusi kuitenkin valittaa asiasta hallinto-oikeuteen vaatien, että koko jaettu osinko tulee verottaa osakkailla osakeomistuksen mukaisessa suhteessa tuloverolain 33 b §:n 1-2 momentin mukaisesti.

Kuitenkin työpanososinko on aina koko määrältään veronalaista tuloa eikä siihen sovelleta osinkotulon osittaista verovapautta koskevia säännöksiä. Edelleen osinko on sen henkilön ansiotuloa, jonka työpanoksesta on kysymys riippumatta myös siitä maksetaanko työpanososinko osakkeenomistajayhtiölle vai työpanoksen antajalle. Esillä olevassa tapauksessa tunnutaan menetelleen oikein tältäkin osin, koska B:tä oli verotettu Y Oy:n maksamasta työpanososingosta ennakonpidätys toimittaen riippumatta maksun saajasta.

Voidaan sanoa, että oikeudenvalvontayksikön valitus on ollut alun perin perusteeton eikä asiaa ole liiemmälti ajateltu. Valituksen hyväksyminen olisi johtanut siihen, että samaa osinkotuloa olisi verotettu osin kahteen kertaan. Ensin työpanososinkona Y Oy:ltä ja sitten muuna osinkona X Oy:ltä.

Hallinto-oikeus ratkaisi asian tuloverolain 33 b §:n 3 momentin ensisijaisuuden perusteella siten, että A:ta verotettiin osakkeenomistajien tekemän osingonjakopäätöksen mukaisesti vain osuudestaan siitä osingosta, jonka yhtiö on tehnyt osakeomistuksen perusteella.

Päätöksen normiperuste on selvästi nähtävissä tuloverolain 33 b §:n 3 momentin sanamuodossa ja joka on todettu mm. verohallinnon ohjeissa jo 22.1.2010. Tästä huolimatta voi sanoa, että veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö jatkaa aiheetta valitusteitse asian käsittelyä oikaisulautakunnan oikean ratkaisun jälkeen.

Veronsaajien edunvalvontayksikön toiminta on valitettavasti osoittautunut useammassakin hoitamassani veroasiassa periaatteelliseksi väittämiseksi seikoista, jotka eivät ehkä aivan ole olleet lakiin perustuvia tai loppuun saakka harkittuja.

Toki jokainen virkamiesasemassakin pitää kiinni velvollisuuksistaan ja asemansa tuomasta edunvalvonnan tehtävästä mutta sen tarkoitus ei liene olla perusteetta eri mieltä verohallinnon hyväksi sellaisista verotuksen seikoista, jotka muutoin voidaan katsoa riidattomiksi. Seurauksena tästähän on vain pitkittynyt veroprosessi ja kasvaneet kulut, joita ei pääsääntöisesti verovalitusprosessissa voi ns. vastapuolelta vaatia.

– Tapio Kinanen

    Saatat pitää myös