Heti alkuun on ilmoitettava, että tähän blogiin on Turkka Rautajuuren lupa ellei suorastaan pyyntö tai lievä yllytys.
Viime kesänä Turkka, josta en aikaisemmin ollut kuullutkaan kuin ehkä ohimenneen uutisen Thaimaasta oikeuteen tuodusta liikemiehestä, otti yhteyttä ja kertoi tarinaansa ilmiantoon perustuvasta verotarkastuksesta, esitutkinnasta, jälkiverotuksesta, omaisuuden ulosmittauksista, syytteestä ja käräjäoikeuden vuoden ja kuuden kuukauden veropetostuomiosta ja hovioikeuteen jätetystä muutoksenhausta.
Eihän tässä asiassa ole sinänsä mitään ihmeellistä ja uutta. Näinhän ne asiat etenevät viranomaistoimenpiteinä lakia ja järjestystä noudattaen ja valkokaulusrikollisuus laitetaan ruotuun.
Kun asia on jo kollegan hoidettavana on itselläni suuri ellei ylitsepääsemätön kynnys ryhtyä sitä hoitamaan enää millään lailla. En halua puuttua siihen mitenkään. Tässä asiassa kävi jopa ilmi, että asiaa oli varmasti parhaansa mukaan yrittänyt hoitaa jo kolme juristia.
Turkalla oli kuitenkin käräjäoikeuden tuomion jälkeen selvästi havaittava paniikinomainen tunne, että asiat eivät ole kunnossa ja että hovioikeuden tuomio ei näillä eväillä tule olemaan käräjäoikeuden ratkaisua kummempi. Edessä on retki valtion ylläpitämään majoitukseen ja kuitenkin Turkka tunsi olevansa oikeassa mutta muut eivät. Eivätkä ne muut häntä edes kuunnelleet. Hänhän oli jo merkitty mies ja talousrikollinen, puhukoon mitä haluaa.
Turkkaa ei sovi moittia puhelahjoista. Väsymätön analyyttinen tarkastelu asian eri näkökulmista sai ehkä ajatukseni pysähtymään Turkan todelliseen ongelmaan ja että hän voisikin tällä kertaa aivan oikeasti olla väärin kohdeltu ”talousrikollinen”. Istuessamme Marina Palacen kahvilassa Turussa kuulin hovioikeudesta, että pääkäsittely alkaa muutaman viikon päästä. Siihen oli varattu kahdeksan istuntopäivää ja tarkoitus oli kuulla noin 17 todistajaa ja käydä läpi samaa materiaalia, jonka käräjäoikeus oli jo tehnyt.
Ei tiennyt Turkalle hyvää. Suostuin avustajan vaihtoon, vieläkin pitkin hampain, mutta ajattelin kuitenkin jo ettei tämä näin voi mennä. Sen verran olin jo esitutkintaa ja verotarkastuskertomusta lukenut, etten sitä sellaisenaan niellyt.
Kävi ilmi, että koko asia lähti liikkeelle aikaisempien tuttujen Verohallinnolle tekemän ilmiannon perusteella. Alkoi verotarkastus, johon oli saatu aineistoksi ilmiantajien toimittamaa muuhun asiaan liittyvää tositeaineistoa.
Kirjanpito ilmoitettiin verotarkastuskertomuksessa tarkastetun vuosilta 2004–2006. Kuitenkin vuosien 2004–2005 aineisto oli Turkalla koko ajan eikä sitä kukaan kaivannut. Verotarkastus tehtiin osin tilitoimistossa, joka ei kuitenkaan asiasta oikein mitään tiennyt.
Vertailutietona ilmoitettiin vuokratyövoimaan liittyvien palkkatietojen saaminen sellaiselta virolaiselta viranomaiselta, joka ei niitä edes käsittele. Väite pimeistä palkoista perustettiin johonkin harjoitelmalaskelmaan ja tästä johdettiin sellainen pimeiden palkkojen tuntimäärä, joka ylitti kaiken sen määrän mitä Turkka oli ylipäätänsä koskaan vuokratyötunteja ostanut sekä myyjän että ostajan dokumentaation mukaan ja sen lisäksi oli sivulla tehty samoilla tunneilla pari omakotitaloa. Joku ei siis osannut laskea.
Verotarkastuksessa olivat myös käsitteet menneet sekaisin ja koska meillä pidetään verotarkastuskertomusta luotettavana ja uskottavana selvityksenä, johon sekä syyttäjä että käräjäoikeus voivat toiminnassaan tukeutua, oli lopputulos kaameaa luettavaa.
Käräjäoikeus oli syytteestä johtuen joutunut aivan hakoteille miettiessään erään yksityiskohdan luovutusvoiton oikeaa verovuotta ja onko tässä kohden Turkka syyllistynyt veropetokseen jättämällä ilmoittamatta luovutusvoiton tiettynä verovuotena. Kyse ei kuitenkaan ollut alun perinkään luovutusvoittotilanteesta ja pohdinta oli täysin turhaa kuten myös tuomio tältä osin. Kukaan ei ollut vaan kertonut syyttäjälle tai käräjäoikeudelle, että kyse on veroteknisesti epäillystä peitellystä osingosta ja sen arvostelusta täyttävätkö tosiseikat veropetoksen tunnusmerkistön osaksikaan eikä luovutusvoiton verovuodesta, joka on aivan eri juttunsa ja joka ei tähän asiaan liittynyt piirun vertaa.
Blogissa ei ole tarkoitus käydä jutun yksityiskohtia läpi. Edellä olevasta saa kuitenkin toivottavasti oikeansuuntaisen käsityksen siitä, että kaikki mitä verotarkastuskertomuksessa kirjoitetaan ei välttämättä aina ole niin.
Turkan asian eteni tuntien ja tuntien työllä tarkistusten, uusien todisteiden ja näiden teemojen kanssa. Jopa poliisin arkistosta löydettiin puhelinmuistio, joka olisi antanut Turkalle luottamuksensuojan verovirkailijan antamasta puhelinneuvosta ja jonka olemassaolo käräjäoikeudessa oli tietenkin kiistetty. Toimenpiteet, joihin puhelinneuvonnan jälkeen Turkka oli ryhtynyt, oli nyt luettavissa syytteen teonkuvauksessa. Puhelinneuvo oli lisäksi asiallisesti väärä mutta se on sitten toinen juttu.
Turkan käräjäoikeudessa esittämä kirjallinen näyttö oli heitettävä kuvaannollisesti roskakoriin ja otettava pinsetillä takaisin. Vanhasta ei paljoa jäänyt jäljelle. Lisäselvitystä, kuten oikeita ja tarpeellisia tosiasiatietoja Virosta, saatiin relevanteilta osin kootuksi. Vihdoinkin puhuttiin asiasta. Onneksi rikosasiassa ei ole prekluusiota ja asiaa voi tarvittaessa avata enemmänkin. Muussa tapauksessa veisin, jos en muuta niin kohteliaisuudesta, Turkalle vesirinkeleitä. Niitä ei ilmeisesti kanttiinista saa.
Hovioikeuden käsittelyaamuna oli hieman valmiiksi väsynyt olo johtuen edessä olevasta monipäiväisestä ja usean viikon kestävästä käsittelystä. Tiedossa oli jokaisen jäljelle jääneen ja uuden todisteen perusteellinen läpikäynti niin että kaikki ymmärtävät mitä haluan Turkan avustajana kertoa. Paineita lisäsi se, että olin tullut vakuuttuneeksi Turkan oikeassa olemisesta ja että koko asia on lähtenyt lapasesta ja väärään suuntaan.
Asianajourani huipennus oli kuitenkin edessä. Tapasin hovioikeuden odotustiloissa syyttäjän ja verohallinnon edustajan, jotka yhteen ääneen ilmoittivat yllättäen hyväksyvänsä valituksen ja esittävänsä siten, että hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden tuomion ja vapauttaa Turkan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Juuri näin Turkka oli vaatinutkin.
Hovioikeuden istunto kesti suunnitellusta kahdeksasta päivästä noin puoli tuntia ilman yhtäkään kirjallisen todisteen läpikäyntiä tai todistajan kuulemista. Turkkakaan ei päässyt ääneen.
Syyttäjä totesi myöhemmin, että asiassa on tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella Turkka ei ole syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänet käräjäoikeudessa tuomittiin. Käräjäoikeudessa ollut aineiston taisi olla liki kymmenen mappia.
Turkan reaktio oli enemmän kuin ymmärrettävä. Minä sen sijaan menetin kahdeksan istuntopäivän tienistin.
Näin kevytmielisesti en toki ajatellut vaan enemmän harmitti se turha työ mitä huonosti tehty verotarkastuskertomus saa aikaan ei vain Verohallinnossa vaan myös syyttäjävirastossa ja tuomioistuimessa.
Asialla on myös toinen puoli. Entä jos käräjäoikeuden tuomio olisi jäänyt voimaan? Mitä tekisi Turkka nyt? Millä mielellä asiaan osalliset kulkisivat nyt? Advokaattina näitäkin on joskus hyvä pohtia.
Olen luvannut Turkalle, että hän saa kertoa oman versionsa asiasta ja sen johdosta tässä blogissa julkaisemme Turkan kertomuksen, joka alkaa vuodesta 2004.
13.2.2017
Tapio Kinanen
asianajaja, Hyvinkää
Väitetty teko: törkeä kirjanpitorikos ja törkeä veropetos.
Asiassa on kysymys 1) yksityisen henkilön talonrakentamisesta vuosina 2004-2006;
2) poikkeuksellisesta yhtiöön kohdistuneesta verotarkastuksesta 2006-2008 ja
3) tarkastuksen aiheuttamista viranomaistoimista aikana 2006-2016.
Turkka Rautajuuri oli rakentanut itselleen omakotitaloa 2004-2005 osoitteeseen Rälssinkatu 8 as.2, Hirvensalo Turku. Tontin hän oli hankkinut lapsuudenystävältään. Samaan osoitteeseen hän oli edustamallaan yhtiöllä Balico Oy:llä (nykyinen nimi Suomen Rakennus Gift Oy) rakentanut asuintalot kahdelle muulle tuttavaperheelle 2004-2006 aikana.
Kummatkin laiminlöivät suurelta osin urakkahintojen maksamisen, jonka vuoksi asiassa nostettiin yhtiön toimesta velkomiskanne 2006. Velkomiskannetta on seurannut vastakanteita väitetyistä virheistä.
Vastauksena velkomuskanteeseen vastaajat tekivät asianajajansa avustuksella ilmiannon verohallinnolle keväällä 2007 Balico Oy:stä ja Rautajuuresta. Verohallinto teki yhtiöön ja Rautajuureen kohdistuen yksipuolisen verotarkastuksen syyskuussa 2007 perustuen virheellisiin asiakirjoihin ja vääriin tietoihin. Tarkastuskertomuksessa ilmoitettiin tarkastetuksi verovuodet 2004-2006 kun kuitenkin vuosien 2004-2005 kirjanpitoaineisto on ollut koko ajan Rautajuuren hallussa eikä se ole verotarkastusta nähnytkään eikä sen aineiston perään ole kukaan kysellyt. Tarkastustyö ja siitä tehdyt johtopäätökset perustuivat perusteettoman ilmiannon virheellisiin liiteasiakirjoihin ja oletuksiin, jotka tukivat alun velkomuskanteen vastaajien näkemystä.
Verohallinto nieli kuitenkin koko syötin ja maksuunpani 2008 jälkiveroina yhtiölle ja osakkeenomistajalle noin 1 miljoonan euron jälkiverot ja veronkorotukset. Asia laajeni esitutkintaan valtavalla ennakkolatautumisella, siirtyi syyteharkinnan jälkeen Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, josta Rautajuuri sai kesällä 2015 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistuksen törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta 2004-2006. Hylätyksi tuli sentään petoksen yritys ja asiakirjaväärennös, joissa asianomistaja oli lapsuudenystävä.
Rautajuuri totesi tuomioistuinlaitoksen hyväksi, että jossain sentään kulkee raja mitä oikeuslaitokselle esitetään mutta pääasiana väite virheelliseen verotarkastuskertomukseen nojautuva veropetos jäi jäljelle.
Asian käynnistäneet yksityisoikeudelliset vaatimukset päättyivät yhtiön kannalta huonosti Rautajuuren resurssien kohdistuessa tekaistujen verotuspäätöksien kumoamisyrityksiin, asiamiesten vaihtoihin ja osan asiamiesten jättäessä laivan.
Balico Oy ja Rautajuuri oli ajettu epäluonnolliseen ja kestämättömään tilaan ja Rautajuuren todettiin siis syyllistyneen talousrikoksiin.
Yhtiön ja Rautajuuren koko omaisuus myytiin ulosottotoimin. Noin 5,7 miljoonan omaisuus on myyty 1/3 osalla käyvästä arvosta vuoden 2011 aikana. Rautajuuri menetti kotinsa, kiinteän ja irtaimen kuin myös henkilökohtaisen omaisuutensa. Häneltä on riistetty oikeus toimeentuloon ja mahdollisuus harjoittaa ammattiaan.
Rautajuuri valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen ja muutamaa kuukautta ennen pääkäsittelyä vaihtoi avustajaa. Valituskirjelmän lähestymistapaa muutettiin täysin. Pureuduttiin siihen mikä asiassa on olennaista eikä jatkettu valtavan asiakirjamäärän setvimistä tarpeettomalla tavalla, johon käräjäoikeus oli onnettomuudekseen joutunut.
Turun hovioikeuden tuomiolla 17.11.2016 (16/148074) Rautajuuri on vapautettu kaikista syytteistä ja vahingonkorvausvelvoitteista.
Verotarkastus ja sen myötä esitutkinta ja syyteharkinta perustuivat puutteelliseen ja virheelliseen aineistoon ja asian yksipuoliseen ilmiantoaineistoon. Rautajuuren syyttäjä totesi hovioikeuden tuomion jälkeen, että hovioikeuteen tuodut lisäselvitykset todistivat ettei Rautajuuri ollut syyllistynyt siihen, mistä käräjäoikeus oli hänet tuominnut. Ongelmaksi syyttäjä totesi, ettei asiaa oltu verohallinnossa ja poliisissa tutkittu.
Joulukuusta 2007 lähtien aina tähän päivään asti on asiaan liittyen tehty selvitystyötä ja valmisteltu eri oikeusasteiden ja hallinto-oikeuden tulevia käsittelyjä laajasti (Verohallinto, V-S poliisi, KRP, poliisihallitus, syyttäjä, työsuojeluviranomainen, STM, ulkoministeriö, VM, VTV ja osin myös Interpol).
Arvioitaessa viranomaistoimen tuloksellisuutta on Rautajuuri laskenut Valtiohallinnon suoranaiset veroasianhoitoon kohdistuneet kulukustannukset noin 2 milj. euroksi ja valtiolle aiheutuneet välilliset vahingot noin 1,6 milj. euroksi.
Verohallinnon toiminnalla on Rautajuurelle ja hänen edustamalleen yhtiölle aiheutunut noin 5,7 milj. euron suoranainen vahinko, josta pääosa muuttui myös henkilökohtaiseksi vahingoksi. Asiaan liittyvä ulkoministeriön toiminta puolestaan on aiheuttanut noin 4,8 milj. euron lisävahingon. Kyse oli ulkoministeriön virheellisestä, epäonnistuneesta ja kansainvälisten säädösten vastaisesta toiminnasta Rautajuuren kiinniotossa Thaimaassa.
Tähänastinen asian käsittely on kestänyt yli 10 vuotta. Asioiden substanssin tapahtumista on kulunut 12 vuotta.
Konfiskatooriseksi osoittautunut verotusmenettely ja sitä kannattava verohallinnon ja muun viranomaiskoneiston epäonnistunut ja tahalliseksi katsottu virheellinen toiminta on osoittautunut olevan täydellisesti ristiriidassa perustuslain kuin myös siinä mainitun omaisuudensuojasäännösten kanssa aiheuttaen mittavat vahingot. Asiassa tuli muutenkin osoitetuksi miten helppoa on viranomaistoimintaa tukevan nimettömän ilmiannon käyttö väärällä tavalla kanssaihmisiä vahingoittaen.
Turussa, 10.2.2017
Turkka Rautajuuri
Lähdetiedosto ja käytetty aineisto: Viranomaisasiakirjat, ratkaisut, todistelu, päätökset, tuomiot (16/148074) ja lääninhallituksen maksuperusteiset kustannuslistat 2014. Asiassa otettu huomioon Suomen viranomaisten kuin myös ulkomaalaisten viranomaisten asiakirjat, päätökset, ratkaisut, säädökset ja kansainvälinen lainsäädäntö.
Kirjoituksen pääasiallinen aineisto perustuu Turun Hovioikeuden tuomioon 16/148074 ja siinä olleeseen asiakirja-aineistoon, verotarkastuskertomus LOSVVTY2007T202 ja kaikki sen liitteet. Työsuojeluraportti 07/795, 07/796 ja 07/815. Veropäätökset 773239121, 773240821, 773240421, 773240921, 773240721, 773241021, 08J42282, 08J42283, 258701, 258700, 258699, THAO 12/0288/3, HAO12/0290/3, HHAO 09/139/4, HHAO 09/1069/4, 08J42282, 08J42283, HHAO 130552/4, 260003, 260007, 260008, THAO 12/0289/3, 853 179572.0/10, 853 179622.0/12 ja 853 131080.0/12, Mukana on ollut täydennettävät ja uudet hovioikeuden kirjalliset todisteet ja täydennyksen liitetiedostot. Kulukustannuksissa viitataan lääninhallituksen suoriteperusteiseen maksutaulukkoon ja verohallinnon tekemään raporttiin ”harmaa talous valvontatilastoja 2015”. VSKO’n tallenteet ja taltiointinumerot verotarkastaja 2015-06-12T10-21-40-R10-6414, / t=1:24:10 ja lapsuudenystävä jne, tallenne 10.6.2015-R10-64-WEV-E380, / t=26:53
Katso myös Turun Sanomat 6.2.2017: Pitkä paini verokarhun kanssa – syyttömäksi todettu liikemies menetti omaisuutensa.
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3387786/Pitka+paini+verokarhun+kanssa++syyttomaksi+todettu+liikemies+menetti+omaisuutensa