Tilaajavastuulain viimeiset muutokset 1.9.2015

Tilaajavastuulain viimeiset muutokset 1.9.2015

Vuonna 2006 voimaan tullutta tilaajan selvitysvelvollisuutta ja vastuuta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annettua lakia on tähän mennessä muutettu vajaa kymmenen kertaa ja viimeinen muutos tuli voimaan 1.9.2015

Lain yleinen soveltamisala koskee sellaista tilaajaa, joka Suomessa käyttää vuokrattua työntekijää tai jonka Suomessa olevissa työtiloissa tai työkohteissa työskentelee työntekijä, joka on tilaajan kanssa alihankintasopimuksen tehneen työnantajan palveluksessa. Yleisenä edellytyksenä on, että työtehtävät liittyvät tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin tai niihin liittyvin kuljetuksiin.

Käytännössä näkyvin soveltamisala on rakennustoiminta, jolloin eri toimijoilla on sopimusketjussa selvitysvelvollisuus työsuorituksen sisältämän kokonaisuuden osalta.

Laki ei suoraan sano eikä sulje suoraan mitään toimialaa tilaajavastuulain ulkopuolelle. Usein mielletään, että kysymys olisi vain rakentamistoiminnan tilaajavastuun selvityksestä mutta laki koskee kaikkia toimialoja, joilla toiminta kattaa soveltamisalaa ja muut soveltamisedellytyksiä koskevat määräykset . Esimerkiksi tänä vuonna aluehallintavirasto, joka toimii valvovana viranomaisena, kohdistaa tilaajavastuulain valvonnan erityisesti IT-alan yrityksiin.

Syyskuun alusta 2015 voimaan tulleissa muutoksissa alihankintasopimuksen vastikkeen arvo ilman arvonlisäveroa on nostettu 9000 euroon entisen 7500 euron sijasta.

Lainsäädäntöön lisättiin kokonaan uusi pykälä, joka koskee ns. lähetettyjä työntekijöitä, silloin kun toiseen valtioon sijoittautunut yritys lähettää Suomeen työntekijöitä. Tällöinkin soveltamisen kannalta on ratkaisevaa vastikkeen arvo.

Aikaisempi lainsäädäntö velvoitti tilaajan selvittämään myös toimittajan verovelan määrän ja hankkimaan selvityksen siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty. Uusi lainsäädäntö lähtee siitä, että selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluu verovelkaa koskeva ilmoitus tai viranomaisen antama selvitys verovelan määrästä. Käytännössä kyse on tutusta verovelkatodistuksesta. Erikseen ei kuitenkaan enää edellytetä selvitystä siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma olisi tehty. Sen sijaan erääntyneiden eläkevakuutusmaksujen kohdalla vastaavaa muutosta ei tehty vaan näiden osalta edellytetään edelleen maksusopimuksen selvittämistä.

Kokonaan uutena selvityskohteena on selvitys työterveyshuollon järjestämisestä.

Lähetettyjen työntekijöiden osalta on lisäksi kirjattu jo vakiintunutkin tapa esittää työntekijöiden todistukset sosiaaliturvan määräytymisestä ennen kuin nämä aloittavat työn teon. Kyse on näiltä osin E101 –lomakkeen esittämisestä.

Vastaavasti rakentamistoimintaan liittyvään tilaajaselvitykseen on lisätty erityinen lainkohta siitä, että myös rakentamistoimintaan liittyvien työntekijöiden todistus sosiaaliturvan määräytymisestä on nimenomaan esitettävä ennen kuin työt aloitetaan.

Laiminlyöntimaksua on myös korotettu. Laiminlyöntimaksun vähimmäismäärä on nyt 2 000 euroa ja enintään 20000 euroa ja korotetut maksut vastaavasti vähintään 20000 euroa ja enintään 65000 euroa.

Aikaisemmassa lainsäädännössä rakentamistoimintaa koskenut erityinen korotettua laiminlyöntimaksua koskeva pykälä, joka ei muita toimialoja koskenut, on muutoksen myötä poistettu. Korotettu laiminlyöntimaksu arvioidaan nyt kaikkien toimijoiden osalta saman lainkohdan mukaan, jolloin laki on merkittävästi kiristynyt sen tavoitteiden mukaisesti harmaan talouden estämiseksi.

Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä tilaajan maksettavaksi mikäli selvitysvelvollisuus on yleisesti laiminlyöty, mikäli tilaaja on tehnyt sopimuksen liiketoimintaan määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa tai on tehty toimitussopimus huolimatta siitä, että tilaajan on täytynyt tietää, että toisella sopimusosapuolella ei ole tarkoituskaan täyttää työnantajana lakisääteisiä velvoitteitaan.

Päättyneellä viikolla antoi hallinto-oikeus myös reippaan muistutuksen siitä, että tilaajavastuulain selvitysvelvollisuus ja laiminlyönnistä seuraava laiminlyöntimaksu on syytä ottaa vakavasti. Toistaiseksi ei lainvoimaisessa ratkaisussa 25.8.2015 oli tilaajalle määrätty 5 700 euron laiminlyöntimaksu sillä perusteella, että tilaajalle esitetyt selvitystä koskevat asiakirjat olivatkin väärennöksiä. Laiminlyönniksi katsottiin siten, väärennösten hyväksyminen selvitysvelvollisuuden täyttämistä osoittaviin asiakirjoihin.

Kyse ei ole siis enää vain siitä, että tilaaja kysyy sopimuskumppaniltaan laissa vaaditut seikat kirjallisine todistuksineen vaan myös siitä, että vastaanotettujen todistusten oikeellisuus tulee todeta.
– Tapio Kinanen

    Saatat pitää myös