Kadonnut kirjanpito ja syyttäjän näyttötaakka

Kadonnut kirjanpito ja syyttäjän näyttötaakka

Kuva: Pixabay

Velkojian suojataan velallisen epärehellisyydeltä

Velallisen rikoksista säädetään rikoslain 39 luvussa. Velallisen rikokset suojaavat velkojien intressejä siinä tilanteessa, että velallinen aiheuttaessaan tai ollessaan maksukyvytön vahingoittaa velkojien etuja esimerkiksi salaamalla omaisuuttaan tai lisäämällä velkojaan.

Velallisen epärehellisyydestä tuomitaan rikoslain 39 luvun 1 §:n mukaan velallinen, joka

  1. hävittää omaisuuttaan,
  2. ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan,
  3. siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka
  4. lisää perusteettomasti velvoitteitaan.

Lisäksi edellytetään, että velallinen 1–4 kohdassa tarkoitetulla tavalla aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään.

Velallisen epärehellisyydestä voidaan tuomita sakkorangaistukseen tai vankeuteen enintään vuodeksi, tai jos teko on törkeä, vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Velallisen epärehellisyys edellyttää, että teko on tehty tahallisesti.

Yhtiön liiketoimintaa palvelevat maksut ja muut liiketapahtumat kirjanpidossa

Normaalisti yhtiön kaikkien liiketapahtumien tulisi käydä ilmi kirjanpidosta ja kaikkien liiketapahtumien tulisi palvella yhtiön liiketoimintaa, jonka tavoitteena on pääsäännön mukaan tuottaa voittoa yhtiön osakkeenomistajille. Liiketoimintaa palvelevat tapahtumat ja maksut ovat myös velkojien etujen mukaisia, koska ne ovat yhtiön liiketoiminnan jatkumisen ja tulorahoituksen kertymisen edellytys. Tällaisilla maksuilla on siis hyväksyttävä liiketaloudellinen peruste. Hyväksyttävät varallisuudensiirrot yhtiöstä ulos siis välillisesti takaavat yhtäläisesti velkojien saavan ajallaan suorituksen omille saatavilleen.

Hyväksyttävä liiketaloudellisen perusteen arviointi on objektiivista kokonaisarviointia, jonka keskiössä on kysymys siitä, onko varojen luovuttamiseen velallisyhtiön toimintaan liittyvä todellinen ja oikeudellisesti perustelu syy ja onko luovuttaminen toteutettu asiaa koskevia säännöksiä noudattaen.

Kirjanpidon puutteet ja epäily velallisen epärehellisyydestä

Velallisen epärehellisyyden tutkiminen tulee esille usein silloin, jos yhtiö ajautuu konkurssiin eikä yhtiön kirjanpitoa ole pidetty kirjanpitolain edellyttämällä tavalla. Tällöin yhtiön kaikkien liiketapahtumien tarkoitusta ei voida selvittää kirjanpidosta. Seurauksena herää epäily siitä, että kaikilla tapahtumilla ei olisi hyväksyttävää syytä ja että tapahtumat ovat heikentäneet yhtiön taloutta tai johtaneet maksukyvyttömyyteen. Yhtiön varallisuusasemaa heikentävät varallisuudensiirrot heikentävät myös velkojien mahdollisuutta maksunsaantiin ja ovat yhtiön velkojien etujen vastaisia.

Yhtiön maksukyky on voinut huonontua jo hyvän aikaa ennen konkurssin alkamista, jolloin yhtiön velkojen suhteellinen osuus yhtiön varoihin ja tulorahoitukseen on jatkuvasti suurentunut. Konkurssia edeltävänä aikana yhtiön omistajille tai muille taustahenkilöille on voinut tulla kiusaus siirtää yhtiön vielä jäljellä olevat varat turvaan yhtiön ulkopuolelle uhkaavalta konkurssin ja velkojien ulottumattomiin.

Tarkoituksella velkojien ulottumattomiin yhtiön ulkopuolelle siirretyt varat ilman hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta eivät palvele yhtiön liiketoimintaa, joten varallisuudensiirtoja pidetään velkojien kannalta ei-hyväksyttävinä. Kyse voi olla esimerkiksi pimeästä palkanmaksusta tai varojen siirtämisestä yrityksen omistajatahoille itselleen. Tällaiset varallisuudensiirrot täyttävät rikoslaissa määritellyn velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistön.

Velallisen epärehellisyydestä epäiltynä ovat tosiasialliset yhtiön taustahenkilöt itse eikä yritys sellaisenaan.

Puutteellisen kirjanpidon ja syyttömyysolettaman sekä syyttäjän näyttötaakan problematiikka

Syyttömyysolettaman mukaan rikoksesta epäiltyä on pidettävä syyttömänä, ennen kuin hänet on tuomiolla vahvistettu syylliseksi. Syyttömyysolettamaan liittyy läheisesti rikosoikeudenkäynnissä noudatettava sääntö, jonka mukaan syyttäjällä on yksinomainen näyttötaakka epäillyn syyllisyydestä eli velvollisuus esittää todistelu, jonka perusteella syytetty on tuomittava rikoksesta. Langettavan tuomion edellytyksenä on, että syyttäjä esittää sellaiset todisteet, ettei syytetyn syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Vasta syyttäjän täytettyä oman näyttötaakkansa, siirtyy näyttötaakka syytetylle, jonka on tällöin esitettävä syyttömyyttään tukevaa todistelua.

Varteenotettava epäily syyllisyydestä jää esimerkiksi silloin, jos oikeudenkäynnissä asianosaisten kertoman ja esittämien todisteiden perusteella on kuviteltavissa todennäköinen vaihtoehtoinen tapahtumankulku, jonka perusteella syytetty ei olisi syyllistynyt väitettyyn rikokseen. Tällöin tuomioistuimen tulee hylätä syyte toteen näyttämättömänä.

Kun syyte koskee velallisen epärehellisyyttä, syyttäjän on siis esitettä todisteet siitä, että esimerkiksi yhtiön osakkeenomistaja on nostanut varoja yhtiön pankkitililtä ja tarkoituksella siirtänyt ne velkojien ja konkurssimenettelyn ulottumattomiin. Syyttäjän on voitava yksilöidä muut kuin yhtiön liiketoimintaa palvelevat tapahtumat ja maksut. Kuten edellä on todettu, yhtiön kannalta ei-hyväksyttäviin tarkoituksiin menneet varallisuudensiirrot käyvät ilmi kirjanpidosta, jos sellainen on laadittu.

Mutta miten syyttäjä täyttää velvollisuutensa näyttää toteen muuhun kuin yhtiön kannalta hyväksyttävään tarkoitukseen menneet varat, jos kirjanpito on puutteellinen tai kirjanpitoa ei ole laisinkaan tehty?

Verotus- ja oikeuskäytännössä on yhtiön kannalta ei-hyväksyttävien varallisuudensiirtojen määrä päädytty arvioimaan tilanteessa, jossa yhtiön kirjanpito on puutteellinen tai laiminlyöty. Arviointia on sovellettu esimerkiksi silloin, jos syytetyt ovat esittäneet vain väitteitä siitä, että esimerkiksi varojen nosto yhtiöstä sen osakkaille on ollut palkkaa, mutta työsopimusta tai muutakaan todistelua, joka viittaisi tosiasialliseen palkanmaksuun yhtiön hyväksi tehdystä työstä eli hyväksyttävään perusteeseen ei ole esitetty.

Osasta varallisuudensiirtoja saattaa olla tallella siirron perusteena oleva yhtiön sopimus tai muuta näyttöä. Tällöin on menetelty niin, kiellettyinä varallisuudensiirtoina on pidetty arvioituna koko sitä määrää yhtiöstä siirrettyjä varoja, joiden siirron perusteesta ei saada luotettavaa selvitystä. Arvion perusteena on esimerkiksi yhtiön liikevaihto ja tilinpäätöstilastotietoja samalla alalla toimivista samankokoisista yrityksistä. Yleensä syytetyn oma selvitys varallisuudensiirron syystä tai myöhemmin kirjanpitoon tehdyt korjaukset eivät ole riittäneet perustelemaan hyväksyttävää syytä siirrolle. Syyttäjän esittämän arvion kumoaminen edellyttää vähintään uskottavia todistajien lausuntoja.

Syytetyn puolustautumisoikeuksien ja arviointimenettelyn ristiriita

Perustavanlaatuisiin syytetyn puolustuksen oikeuksiin kuuluu syytetyn oikeus saada yksityiskohtainen tieto siitä, mistä häntä syytetään ja mitkä ovat häntä vastaan olevat todisteet. Syytetyn tiedonsaantioikeuden perusteella saadut tiedot ovat välttämätön edellytys sille, että syytetty voi vastata syyttäjän väitteisiin ja todisteluun yksilöidysti, jos ja kun syyttömyyttä tukevan todistelun näyttötaakka on syytetyllä.

Edellä kuvattu esimerkki kirjanpidon puuttumisesta ja ei-hyväksyttävien varallisuudensiirtojen määrän arvioinnista on ristiriidassa syytetyn perustavanlaatuisten puolustautumisoikeuksien kanssa, koska syytteessä ei yksilöidä, mistä teosta syytetään. Syyttäjän näyttötaakalla voidaan perustella kantaa, jonka mukaan syyte ei voi perustua arviolle ei-hyväksyttävien varallisuudensiirtojen määrästä. Jos syytäjällä ei ole yksilöityä selvitystä vararikkoteoista, syyte olisi siis hylättävä. Arvioon perustuva syyte ei myöskään sulje pois mahdollisuutta vaihtoehtoiselle tapahtumankululle, jolloin syytetyn syyllisyydestä voi jäädä varteenotettava epäily eikä häntä voida tuomita.

Käräjäoikeudet ja hovioikeudet ovat vaihtelevasti hyväksyneet tai hylänneet arvioon perustuvan syytteen, joten tuomioistuinten linja ei ole yhtenäinen. Asiasta ei kuitenkaan ole annettu korkeimman oikeuden ratkaisua, joka yhtenäistäisi tuomioistuinten päätöksentekoa. Korkeimman oikeuden linjavedolle olisi selvästi tarve.

Korkein oikeus voisi päätyä myös syytetyn kannalta epäedulliselle kannalle ja hyväksyä arvioon perustuvan syytteen perustelemalla ratkaisua osakeyhtiötä ja kirjanpitoa koskevilla säännöksillä. Osakeyhtiön hallituksen on lain mukaan huolehdittava yhtiön kirjanpidon järjestämisestä ja jos velvollisuus laiminlyödään, koituu laiminlyönti hallituksen vahingoksi. Perustelun ulottaminen koskemaan myös sellaisia yhtiöstä ei-hyväksyttävällä tavalla varoja saaneita, jotka eivät ole yhtiön hallituksessa, ei kuitenkaan vaikuta kestävältä.

6.3.2019
Klaus Kinanen
OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Hyvinkää

    Saatat pitää myös