Kirjoittajalta admin

    Suomen Prosessioikeusyhdistyksen seminaarin 23.8.2017 Helsingin käräjäoikeuden auditoriossa aiheena oli laajojen rikosjuttujen käsittely ja ratkaisujen etsiminen prosessin ongelmakohtiin, kuten käsittelyaikojen pitkittymiseen ja oikeudenkäyntiaineiston paisumiseen. Laajat rikosjutut ovat usein uutisoinnin kohteena ja ne ovat viime aikoinakin saaneet runsaasti lähetysaikaa televisiossa sekä palstatilaa lehdissä. Medialla on kova työ tiivistää monimutkaisten oikeudenkäyntien sisältö luettavaan ja ehkä joskus viihteelliseenkin muotoon. Mediaa huomattavasti ankarampi työsarka ja vastuu ovat kuitenkin tuomareilla ja muilla oikeudenkäyntiin osallistuvilla, joille jutun ratkaiseminen on työ tai henkilökohtainen kohtalonkysymys.

    Seminaari alkoi kutsuvieraan Svean hovioikeuden hovioikeudenneuvos Niklas Wågnertin esityksellä Svean hovioikeuden En skräddarsydd rättegång -projektista ja siinä tehdyistä havainnoista laajojen ja monimutkaisten rikosjuttujen käsittelystä. Projektissa huomiota kiinnitettiin tuomarin, syyttäjän ja vastaajan sekä asianomistajan roolien ohella myös oikeudenkäynnin käytännön järjestelyihin liittyviin seikkoihin lähtien salin ilmanvaihdosta, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat prosessin muodostumisessa tehokkaaksi ja mielekkääksi. Wågnertin esitys toimi johdantona sitä seuranneelle akateemisten ja oikeudenhoidon käytännön asiantuntijoiden paneelikeskustelulle. Paneeli jatkoi Wågnertin alustamalla linjalla tarkoituksena etsiä keskustelun avulla uusia menettelytapoja laajojen juttujen käsittelyyn. Ongelmanratkaisun avaimena pidetään tätä nykyä eri ammattiryhmien ja osapuolten avointa keskustelua sen sijaan, että kukin viiteryhmä pitäytyisi omassa nurkkapöydässään. Paneelissa tuomarit, syyttäjät, asianajajat sekä akateemikot olivat kaikki samanarvoisia keskustelijoita ja myös yleisö osallistui keskusteluun.

    Me-henkeä uhkuvien panelistien yksi keskeisimpiä parannusehdotuksia olikin rikosprosessiin osallistuvien yhteistyön laajentaminen ja syventäminen prosessin aikana. Oikeudenkäynnin joutuisuus ja sujuvuus edellyttää, että menettelyn suunnittelemiseksi tarvittava tieto on ajoissa saatavilla. Uusilla todisteilla tai väitteillä yllättäminen johtaa suunnitelmien muuttumiseen alkuperäisestä ja tätä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää.

    Laajoissa ja monimutkaisissa rikosjutuissa esitetään usein runsaasti todistelua. On arvioitu, että todistelulla on näissä jutuissa taipumus paisua entisestään niinkin, että huomattavaa osaa todistelusta voidaan pitää jutun ratkaisun kannalta vähämerkityksisenä. Vähämerkityksinenkin oikeudenkäyntiaineistoon otettu todistelu on kuitenkin esitettävä, mikä aiheuttaa käsittelyn pitkittymistä ja kustannuksia.

    Panelistit sysäsivät vastuun todistelun kontrolloimisesta vuoroin tuomareille, syyttäjille ja asianosaisten avustajille. Tuomareita vaadittiin käyttämään materiaalisen prosessinjohdon velvollisuuksiaan aktiivisemmin ja erottamaan riidattomat seikat riitaisista, joista on tarpeen esittää todistelua ja hylkäämään tarpeeton todistelu. Ajoittain vaikutti siltä, että osa panelisteista uskoi kaikkivoipan Hercules-tuomarin olemassaoloon.

    Vaikka laissa tuomaria velvoitetaankin yksiselitteisesti täyttämään mainittu velvollisuutensa, lienee kuitenkin selvää, että käytännössä arvio todistelun tarpeettomuudesta ja hylkäämisestä voi olla monimutkainen. Osa panelisteista painottikin syyttäjän vastuuta todistelun laajuudesta. Toisaalta sillä, että syyttäjä esittää vain syytteen toteennäyttämisen kannalta keskeiset todisteet ratkaistaan vain puoli ongelmaa, sillä syytetyllä on mahdollisuus esittää vastatodistelua mielin määrin. Toinen asia on, että onko syyttäjälläkään mahdollisuuksia hahmottaa etukäteen, mikä kaikki todistelu tulee olemaan merkityksellistä.

    Niinpä vastuuta tarpeettoman todistelun rajoittamisesta kokeiltiin asettaa syytetyn avustajan harteille. Ehdotus on kuitenkin sikäli pulmallinen, että avustajan tehtävänä on ensisijaisesti ajaa päämiehensä etua ja kynnys jättää jokin mahdollisesti asiaan vaikuttava todiste pois on korkea. Päämies voi samaan aikaan olla vaatimassa avustajaansa täydentämään todistelua niistäkin seikoista, joista ei ole riitaa ja joista ei ole tarpeen esittää enempää näyttöä. Avustajan voi olla vaikea vakuuttaa päämiehensä todisteen tarpeettomuudesta.

    Oikeudenkäynnin kaikkien osallisten yhteistyötä riitaisten ja riidattomien seikkojen erottamiseksi voidaan pitää ainakin osaratkaisuna tähän ongelmaan. Tuomarin yhteenvedossa kirjoittama erottelu riitaisista ja riidattomista seikoista auttanee asianosaisia keskittymään todistelussa olennaiseen. Asianosaisten on myös voitava luottaa tuomarin materiaalisen prosessinjohdon toimiin eikä heille saa koitua oikeudenmenetyksiä luottamuksensa seurauksena. Ratkaisu asettaa paljon vaatimuksia tuomarin asiantuntemusta kohtaan, mutta onhan tuomarin ammattia jo vanhastaan arvostettu ja pidetty kutsumustyönä. Tuomarin roolin vaatimusten täyttäminen ei liene mahdotonta, kunhan vain oikeuslaitoksen riittävistä resursseista ja uusien tekniikoiden hyödyntämisestä huolehditaan.

    30.8.2017
    Klaus Kinanen
    oikeusnotaari
    assistentti

    En skräddarsydd rättegång –projektin raportti saavavilla: http://www.svea.se/Domstolar/sveahovratt/Nyheter/En%20skr%C3%A4ddarsydd%20r%C3%A4tteg%C3%A5ng%20-%20och%20v%C3%A4gen%20dit.pdf

    Yksille sana startup on talouskasvun ja innovatiivisen yrittämisen synonyymi, kun taas toisille se on ”punainen vaate”. Tässä joudumme myöntämään, että ensireaktiomme pyyntöön osallistua osana Kasvu Open Itä-Uudenmaan Kasvupolku Kiitoratapäivälle Loviisaan oli vähintäänkin varauksellinen. Olimme epävarmoja siitä, oliko vuodesta 2011 alkaen vuosittain järjestetty valtakunnanlaajuiseksi kasvanut kasvuyrittäjyysohjelma ja startup -tapahtuma lainkaan vakavasti otettava. Epäilyksistä huolimatta halusimme altistaa itsemme uusille tilanteille ja päätimme osallistua.

    Kasvu Open –termein ilmaistuna Kiitoratapäivillä ”myllärit” eli asiantuntijat ”sparraavat”  kilpailuun valittuja yrityksiä. Tarkoituksena on tarjota yrityksille maksutonta eri alojen asiantuntijaneuvontaa. Asiantuntijoina ovat esimerkiksi rahoitusalan sekä myynnin ja markkinoinnin erityisosaajat. Neuvojen avulla yritykset voivat kehittää ja uudistaa liikeideaansa ja kansainvälisen kasvun edellytyksiä sekä parantaa mahdollisuuksiaan edetä Kasvu Open kilpailun palkintosijoille. Ja vaikka yritys karsiutuisi jatkokilpailusta, jäävät arvokkaat neuvot ja uudet kontaktit joka tapauksessa yrityksen vapaasti hyödynnettäviksi.

    Meidän tehtävämme Itä-Uudenmaan Kasvupolun 2. Kiitoratapäivällä Loviisassa oli sparrata yrityksiä juridiikan kysymyksissä. Yritysten meille toimittaman ennakkomateriaalin perusteella näytti siltä, että yritysjuridiikka ei ole suomalaisyritysten kansainvälisen kasvun tiellä – niin vähän se nostettiin ennakkomateriaalissa yritysten huolenaiheena esille. Kiitoratapäivällä yritysten edustajien tapaamisissa kävi kuitenkin heti aluksi ilmi, että jokainen yritys piti juridiikkaa tärkeänä kasvun tavoittelemisessa. Ennakkomateriaalissa olleiden juridiikkaan liittyvien esiin tuotujen ongelmien vähäisyys kuvastikin enemmän epätietoisuutta omaa yritystoimintaa ympäröivästä juridisesta kentästä ja omasta asemasta suhteessa siihen kuin sitä, että jokainen yrittäjä olisi ollut täysin selvillä omaa liiketoimintaa koskevasta relevantista juridiikasta.

    Osa kohtaamistamme yrityksistä oli toiminut jo useamman vuoden, eivätkä ne siten olleet startup-yritysten tavoin ”uusia” vaan oikeastaan start again –yrityksiä. Yhteistä uusille ja toimiville yrityksille oli toiminnan pienimuotoisuus verrattuna tavoitteisiin. Keskusteluissa yritysten kanssa ensimmäinen ongelma, jota jouduimme ratkomaan esikysymyksenä itse juridiikalle, oli yrityksen toiminnan luonne ylipäätään. Harva pystyi kuitenkaan vastaamaan kysymyksekseen ”mitä te teette?”.

    Pienimuotoisessa liiketoiminnassa liiketoimintasuunnitelmat ja rahoituslaskelmat on voitu laatia niin sanotusti tupakka-askin kanteen ja sopimukset yhteistyökumppaneiden kanssa tehty suullisesti, jos sellaisia on ylipäätään ajateltu tehtävän. Menettelytavat eivät kuitenkaan ole yhteensopivia kasvuhakuisen yrityksen tavoitteiden kanssa etenkään kansainvälisessä ympäristössä. Toiminnan volyymin kasvaessa nopeasti vanhoihin toimintamalleihin sisältyvät riskit moninkertaistuvat ja realisoituessaan saattavat olla kestämättömän raskaita. Ensimmäinen yrityksille antamamme neuvo olikin piirtää paperille kaavio yrityksen toimintaympäristöstä ja pohtia kenen kanssa teet mitäkin ja mistä pitäisi sopia toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

    Kun yritysten toiminta on aikaisemmin ollut pienimuotoista, olivat myös juridiikan kysymykset jääneet taka-alalle merkityksettömän tuntuisina. Sama meno ei kuitenkaan voisi enää jatkua. Kiitoratapäivillä saimme ratkaisuja yksittäisiin esiin tulleisiin juridisiin kysymyksiin, mutta yritykset olivat selvästi pidempiaikaisen opastavan juridisen neuvonnan tarpeessa. Esimerkiksi yritysten toiminnan juridisen muodon järjestelyihin, sopimusrakenteisiin ja sopimuskantaan sekä immateriaalioikeuksiin liittyvät kysymykset ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä ratkota yhden päivän aikana.

    Yritysten menestyksekkään tulevaisuuden kannalta keskeisimmäksi havainnoksi ja neuvoksi jäikin se, että jokaisen yrityksen tulisi varmistaa toimintaansa liittyvien oikeudellisten riskien kartoitus ja tehokkaat toimenpiteet riskien minimoimiseksi. Parhaiten tämä onnistuu siten, että yrityksellä on jatkuvassa toimeksiantosuhteessa yritysjuridiikkaan perehtynyt luottoasianajotoimisto. Viimeinen hetki huolehtia juridisen avun saannista on voimakkaan kasvun kynnyksellä – siitä eteenpäin riskit voivat olla jo suuret ja apua saatavissa vain vahinkojen minimoimiseksi.

    Kasvu Open auttoi meitä katsomaan omaa alaamme juridiikkaa asiakkaan eli yrityksen näkökulmasta. Samalla pääsimme selville entistä paremmin potentiaalisten asiakkaidemme tarpeista. Kasvu Openin innostamana osallistumme yritysten kasvun tukemiseen tarjoamalla nyt Kasvu Open 2017 finalisteille yritysjuridiikan palveluja erikoishintaan. Lisätietoja tarjouksesta sekä palveluistamme saat ottamalla yhteyttä meihin.

    Lue lisää Kasvu Open -ohjelmasta tästä.

    Kuva: Kansallisgalleria. Avoin data. www.flickr.com/photos/kiasmamuseum/14117142308/in/album-72157644908612291/ Kuvan kokoa pienennetty.

    Yritysjärjestelydirektiivin lähtökohta on, että direktiivin mukaan toteutetusta yritysjärjestelystä ei aiheudu välittömiä veroseuraamuksia järjestelyyn osallistuville yrityksille tai niiden omistajille.

    Yritysjärjestelyjä ovat mm. sulautuminen, osittais- ja kokonaisjakautuminen, varojen siirrot ja osakevaihdot sekä liiketoimintasiirto.

    Liiketoimintasiirrolla tarkoitetaan EVL 52d §:ssä järjestelyä, jossa osakeyhtiö luovuttaa kaikki tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvat varat, niiden velat ja toimintaan kohdistuvat varaukset toimintaa jatkavalle toiselle osakeyhtiölle ja saa vastikkeena tämän toisen osakeyhtiön osakkeita.

    Liiketoimintasiirto on hyvä työkalu järjesteltäessä konsernirakennetta, valmisteltaessa osaa yhtiöstä myyntiä tai sukupolven vaihdosta varten. Sen käyttö voi liittyä mihin tahansa tavoitteelliseen järjestelyyn kuten jonkin teknologian keskittäminen uuteen yksikköön uusien osakkaiden toivossa tai riskien pienentämistavoitteeseen. Liiketoimintasiirto soveltuu myös eräisiin kansainvälisiin yritysjärjestelyihin.

    Tuloverolaissa ei liiketoimintasiirrosta ole säännöksiä. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että myös TVL:n mukaan verotettuun yhtiöön voidaan soveltaa EVL:n liiketoimintasiirron periaatteita.

    Osakeyhtiölaki ei myöskään tunne liiketoimintasiirtoa sellaisenaan. Yhtiöoikeuden kannalta tulevat sovellettavaksi osakeyhtiölain yleiset periaatteet.

    Osakeyhtiölaissa yhtiöön pantava varallisuus tunnetaan nimellä apportti. Apporttiomaisuuden siirto liiketoimintana osakeyhtiöön ei kuitenkaan välttämättä ole verolaissa tarkoitettu liiketoimintasiirto eikä sillä saada tavoiteltuja veroetuja. Liiketoimintasiirto on toteutettava ensisijaisesti verosäännösten mukaisesti noudattaen kuitenkin myös osakeyhtiölain säännöksiä. Osakeyhtiölaki antaa huomattavasti enemmän liikkumatilaa liiketoimintaa koskevalle järjestelylle.

    Liiketoimintasiirto on mahdollista toteuttaa perustettavaan uuteen yhtiöön, vanhaan yhtiöön tai sellaiseen yhtiöön, josta on jo omistettu osakkeita (tytäryhtiö) tai sellaiseen, josta ei ole omistettu. Kyse voi olla myös yhteisyrityksestä. Sen sijaan yhtiölainsäädäntö estää siirron emoyhtiölle, koska tytäryhtiö ei voi merkitä emonsa osakkeita. Siirtäviä yhtiöitäkin voi olla useampia.

    Liiketoimintasiirron vastikkeena on aina saatava vastaanottavan yhtiön osakkeita tai yksikin osake. Rahavastiketta ei voida antaa toisin kuin jakautumisessa ja sulautumisessa. Osakeyhtiölaissa vain osakkeina annettavaa vastikevaatimusta ei ole.

    Liiketoimintasiirrossa ei voida siirtää vain yksittäistä tai yksittäisiä varallisuuseriä. Näin toki muutoin voidaan yhtiölainsäädännön kannalta tehdä mutta kyse ei ole silloin verolain säännösten tarkoittamasta siirrosta ja sen verovaikutukset saattavat olla varsin erilaiset.

    Liiketoimintasiirto edellyttää liiketoimintakokonaisuuden siirtämistä varoineen ja siihen kohdistuvine velkoineen.  Liiketoimintakokonaisuus on määritelty yhtiön sellaisiksi kaikiksi varoiksi ja vastuiksi, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön. Siirtokelpoinen osa tulee olla jo siirtävässä yhtiössä hallinnollisesti ja toiminnallisesti oma liiketoimintakokonaisuutensa.

    Vaikka periaatteessa on hyväksytty, että siirtävällä yhtiöllä on itsellään paras tietämys siitä, mikä on liiketoimintakokonaisuus, on oikeuskäytäntö osoittanut ennakkotiedon hakemisen turvallisemmaksi tieksi yritysjärjestelyä suunniteltaessa.

    Liiketoimintakokonaisuuteen kuuluvat kaikki varat, kuten vaihto- ja käyttöomaisuus, rahavarat, saatavat, aineettomat oikeudet ja aineeton ilman kirjanpitoarvoakin oleva omaisuus, tulee siirtää ja näihin kohdistuvat velat. Siirrettävään liiketoimintakokonaisuuteen kuulumattomia varoja ei saa siirtää.

    Liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvat kaikki velat tulee myös siirtää. Jos käy niin, että velkojen määrä ylittää varojen käyvän arvon, katsotaan että kyse on rahavastikkeesta eivätkä liiketoimintaa koskevat verolain säännökset tulekaan sovellettavaksi. Kyse on silloin muista transaktioista omine veroseuraamuksineen. Osakeyhtiölaki sallisi käyvän arvon käyttämisen arvioitaessa varojen riittävyyttä velkojen ja osakepääoman katteeksi. Liiketoimintasiirrossa asiaa arvioidaan verotuksellisten arvojen perusteella.

    Siirrettävä liiketoimintakokonaisuus on harkittava huolella jokaisen varallisuuserän ja siihen kohdistuvan vastuun osalta erikseen. Kaikkiin pätevää yleisratkaisua ei ole johtuen oikeuskäytännön moninaisuudesta.

    Velkojen siirto vaatii velkojan suostumuksen. Muutoin velkavastuuta ei voi pätevästi siirtää. Osalta velkojista ei yleensä suostumusta saada kuten Verohallinto. Velallisen vaihtuminen voi myös aiheuttaa takausvastuun päättymisen tai synnyttää velkojan oikeuden velan ennenaikaiseen irtisanomiseen. Näihin asioihin on syytä varautua ns. inter partes –sopimuksin, jossa siirtävän ja vastaanottavan yhtiön välille luodaan velkasuhde vastaavien ehdoin kuin mitä siirtävä yhtiö on jo tehnyt. Uusi tilanne voi syntyä siitä, jos vastaanottava yhtiö tuleekin maksukyvyttömäksi ja siirtävä yhtiö joutuu velan kuitenkin maksamaan.

    Liiketoimintasiirto voidaan toteuttaa joko kirjanpitoarvoin tai korjatuilla käyvillä arvoilla.

    Vastaanottavan yhtiön poistopohja ei käyvän arvon käytöstä kuitenkaan laajene. Poistot tehdään siten kuin ne olisi tehty luovuttavassa yhtiössä.

    Luovuttava yhtiö voi samoin käyttää käypiä arvoja ja tulouttaa verotuksessaan kirja-arvon ja käyvän arvon erotuksen.

    Lisävärinsä liiketoiminnan siirtoon tuo varainsiirtoverolaki. Siellä kun todetaan, että mikäli liiketoimintasiirrossa luovutetaan toimintaan kuuluva kiinteistö tai arvopaperi toimintaa jatkamaan perustetulle yhteisölle, tulee tästä maksaa varainsiirtovero ellei Verohallinto erikseen päätä ettei veroa ole suoritettava.

    Liiketoimintasiirtoa harkittaessa on selvitettävä olemassa olevan yhtiön ja perustettavan yhtiön liiketaloudelliset edut ja haitat, koska verolaki rankaisee olemassa olevan vastaanottavan yhtiön käyttöä. Toisaalta Verohallinnon päätöksen voi hakea suunnitelmaa koskevan ennakkoratkaisun haun yhteydessä.

    Yksikertaiselta näyttävä veronlain säännös on taas saanut ympärilleen suuren määrän oikeuskäytäntöä ja tulkintatilanteita. Tässäkin on mainittu vain tärkeimmät ongelmakohdat osoituksena vaativalle suunnittelulle kun liiketoimintasiirtoa ryhtyy harkitsemaan.

    23.2.2017
    Tapio Kinanen
    asianajaja, Hyvinkää

    Malliasiakirjalla tai asiakirjamallilla tarkoitan valmiiksi tehtyä asiakirjaa jotain tarkoitusta varten kuten asuntokauppaa tai testamenttia, jonka saa netistä ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan käyttöönsä.

    Ohjeen mukaan sitten täytetään avoimet kohdat ja nimet alle. Ei maksanut paljon ja joka tapauksessa ainakin paljon vähemmän kuin että olisin mennyt asiani kanssa johonkin asianajotoimistoon tai muuhun lakitoimistoon.

    Ei malliasiakirjoissa sinänsä mitään huonoa ole. Kaikilla niitä työkseen laativilla on omat mallinsa eli asiakirjapohjat, jotka nopeuttavat työtä ja toimivat check in –listana. Näin se pitääkin olla.

    Huonoa on sen sijaan sellaisten mallien käyttö, jotka on markkinoitu mielestäni yksinkertaisina asioina, jotka jokainen maija ja matti meikäläinen voi hoitaa kun käyttää ”meidän mallia”. Asianajotoiminnassa on jo pidemmän aikaa tullut esille eri malleja markkinoille työntävät tahot, joiden sivuihin uskominen saa kaiken näyttämään ymmärrettävältä, kaikki karikot kiertävältä menettelyltä, jonka ehdottomasti osaan itse. Mieletön harha, joka maksaa – ja paljon.

    Tällä viikolla avustin velallista, joka oli ystävältään pidemmän ajan kuluessa lainannut suurehkon summan rahaa. Asiasta oli sitten laadittu velkakirja, johon kaikki annetut määrät oli laskettu yhteen ja kirjattu sovituksi, että tiettynä ajankohtana velallisen takaisinmaksukykyä tarkastellaan ja sovitaan asian jatkosta. Velkakirjassa ei oltu mainittu lopullista eräpäivää eikä takaisinmaksuohjelmaa.  Takaisinmaksu oli puhuttu osapuolten välillä hoidettavaksi eräin perintöjärjestelyin, jotka olivat sinänsä olleet realistisia ja toimivia. Olettaen tietysti, että mummo ei enää tee testamenttia kolmannen hyväksi ja jättäisi velallisen yllättäen lehdelle soittelemaan. Velan takaisinmaksujärjestelyä ei oltu osattu velkakirjaan kirjoittaa.

    Tähän saakka kaikki tuntuu tietysti hyvältä. Osapuolethan osasivat ajatella edes joidenkin asioiden kirjaamista velkakirjan muotoon. Kaikki siis kunnossa.

    Velkakirjan tekemisessä oli käytetty netistä saatavaa malliasiakirjaa ja se oli varmaan huolellisesti täytetty, allekirjoitettu ja hankittu vielä kaksi esteetöntä todistajaa allekirjoittamaan asiakirja kun mallissa niin kehotettiin.

    Todistajat eivät kuitenkaan tienneet mitä todistivat. Ainakaan he eivät tienneet mitä asianosaiset olivat velkasuhteensa hoitamisesta sopineet.

    Sittemmin ystävykset kuitenkin riitautuivat muista syistä. Eivät olleet enää lainkaan puheväleissä. Hankkivat lähestymiskieltoja toisilleen ja kävivät väliin hakemassa käräjäoikeudesta konsulttiapua kunnianloukkaukseen yms.

    Näissä olosuhteissa ei velallisen takaisinmaksukykyä tarkasteltu. Mummokin oli vielä elävien kirjoissa. Velka oli ja pysyi eikä sille juossut korkoa. Vai oliko?

    Velkojalle selvitettiin, että käytetty velkakirjan malli on itse eräännytettävissä milloin hyvänsä ja että maksu voidaan vaatia kerralla ja nyt siihen lisätään myös korko.

    Velallinen oli sitä mieltä ettei me näin sovittu. Ette niin mutta kun sen ehtoista velkakirjaa ei ole tehty. Siinä mallissa kun ei sitä kohtaa oltu jätetty täytettäväksi.

    Asian lopputuloksen voi aavistaa ja kakun päälle velkojan asiamies vaatii vajaan 9.000 euron oikeudenkäyntikulut velallisen maksettavaksi noin 10 tunnin työstä, jos on oikein vähätöinen.

    Malliasiakirja taisi maksaa vajaat 10 euroa.

    Katsoin netistä malliasiakirjojen tarjonnan kirjoa. Mallit löytyy irtaimen kauppaan, asunto- ja kiinteistökauppaan, testamenttiin, perukirjaan, velkakirjaan, kauppasopimuksiin, hallinnanjakosopimuksiin, liiketoiminnan kauppakirjaan, takaukseen jne.  Eikä maksa paljon.

    Kuitenkin kaikkiin varallisuussuhteisiin liittyy yksilöllisiä piirteitä, joita ei yhdessäkään mallissa voi olla. Ei edes niissä, joita asianajotoimistot omassa työssään käyttävät.

    Otetaan esimerkki testamentista. En ole nähnyt mallia, joka huomioisi perintöveroon liittyvän lainmukaisen verosuunnittelun.

    Toinen esimerkki voi olla liiketoiminnan kauppakirja. Mitenkähän siinä mallissa oli huomioitu liiketoimintaan mahdollisesti liittyvät yhtiö- ja osakasjärjestelyt, rahoitus ja sen vaikutus kauppaan, takaukset, myyjän vastuut harjoitetusta liiketoiminnasta jne.

    Entä perukirja? Tuliko huomioiduksi perintöveron määrään vaikuttavat arvostuskysymykset, suunniteltu pesän omaisuuden realisointi, luovutusvoiton vero, ennakoitu perinnönjako kun osa varallisuudesta jääkin yhdelle pesän osakkaalle jne ?

    Viranomaiset harjoittavat myös malliasiakirjojen käyttöä. Hyvä esimerkki on Patentti- ja rekisterihallitus, jonka sivuilta löytyy malli osakeyhtiön yhtiöjärjestykseksi. Hyvä näin ja erittäin käyttökelpoinen joissain tapauksessa ja antaa hyvän kuvan neuvovasta viranomaisesta.

    Mutta entä sitten kun suunniteltuun osakeyhtiöön on tulossa enemmän kuin yksi osakas. Miten osakkeet on syytä jakaa ja mitkä seikat siihen vaikuttavat? Entä jos päätämme omistaa yhtiön 50/50 periaatteella? Mikä on osakassopimus ja mitä siinä sovitaan, jos emme olekaan samaa mieltä jostain yhtiötä koskevasta asiasta tuollaisella omistuspohjalla?  Kysymyksiä on loputtomasti ja niihin tulisi olla vastaus tänään ennen kuin yhtiösopimusta allekirjoitetaan.

    Malliasiakirjat, siten ja sellaisina kuin niitä nyt markkinoidaan, eivät tuo ratkaisua.

    Ne tuovat väärin käytettynä ja ymmärrettynä lisää ongelmia – asianosaisille odottamattomia ja lakimiehille odotettuja.

    Viikon opetus oli, että älkää käyttäkö malliasiakirjoja jos mukana ei ole juridiikan osaajaa.

    18.2.2017
    Tapio Kinanen
    asianajaja, Hyvinkää

    Verohallinto antoi 21.12.2016 päivitetyn ohjeen laskutusvaatimuksista arvonlisäverotuksessa. Ohjeet tulivat voimaan 1.1.2017 alkaen ja korvaavat 15.5.2014 annetut vastaavat ohjeet.

    Päivitys koskee 1.1.2017 voimaan tulleiden verolakien aiheuttamia muutoksia ja uutena asiana laiminlyöntimaksua ja täydennettynä edelleen ns. läpilaskutettujen erien arvonlisäverokäsittelyä.

    Kokonaan uuden oma-aloitteisten verojen verotusmenettelyä koskevan lain 39 §:ssä säädetään arvonlisäveroa koskevien laiminlyöntien seuraamuksena määrättävästä laiminlyöntimaksusta enintään 5.000 eurosta.

    Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että uusi säännös laiminlyöntimaksusta korvaa sen säännökset, joiden perusteella on ollut mahdollista määrätä sakkorangaistuksia ennakkoperintä-, arvonlisävero-, vakuutusmaksuvero- ja sosiaaliturvarikkomuksista. Kyse on rikoslain 29:4 verorikkomuksesta, josta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään 6 kuukaudeksi.

    Laiminlyöntimaksu tulisi määrätä, jos verovelvollinen jättää Verohallinnon kehotuksesta huolimatta asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täyttämättä osittain tai kokonaan laissa säädetyn velvollisuuden. Maksua määrättäessä tulisi ottaa huomioon laiminlyönnin vakavuus ja mahdollinen vaikutus muihin verovelvollisiin. Viimeksi mainittu seikka ei verolakiin saakka tullut vaan säännöksen sanamuodon mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai sille on pätevä syy.

    Verohallinnon ohjeen mukaan pätevä syy on esimerkiksi sairastuminen tai ylivoimainen este.

    Rikoslaissa taas todetaan, että verorikkomuksena ei pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivyttelemättä korjattu.  Rikoslakiin ei hallituksen esityksessä tehty muutosesitystä.

    Ennen laiminlyöntimaksun määräämistä on verovelvollista kuultava ja asettava määräaika, johon mennessä verovelvollisen tulee oikaista laiminlyönti. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä vasta määräajan kuluttua ja kun oikaisua ei ole tapahtunut.

    Hallituksen esitys ja uusi säännös eivät anna johtoa miten enintään 5.000 euron laiminlyöntimaksun määrää tulisi tapauskohtaisesti harkita. Tähän ei apua tuo uusi Verohallinnon ohjekaan.

    Mistä laiminlyönnistä sitten voidaan laiminlyöntimaksu määrätä?

    Ensimmäinen koskee kunnan ilmoittamisvelvollisuutta palautuksena saatavan arvonlisäveron ja laskennallisesti palautuksena saatavan arvonlisäveron määriä ja niiden ilmoittamatta jättämistä.  Aikaisemmin kunnalle ei voitu määrätä mitään seuraamusta palautuksena saatujen tai laskennallisten verojen ilmoittamatta jättämisestä.

    Toinen koskee arvonlisävero- ja ennakkoperintälain ilmoittamisvelvollisuutta toimintaa aloitettaessa, muutos- ja lopettamisvaiheessa.  Kyse on yritys- ja yhteisötietolaissa tarkoitetuista perustamis-, muutos- ja lopettamisilmoituksista.

    Kolmas koskee tositteen antovelvollisuuden noudattamista. Säännös on arvonlisäverolain 209b §:ssä ja ennakkoperintälain 31 §:ssä. Kyse on myyjän velvollisuudesta antaa ostajalle oikeat laskumerkinnöt sisältävä lasku ja työnantajan velvollisuudesta rekisteröityä työnantajarekisteriin ja huolehtia myös muutosmerkinnöistä.

    Neljäs koskee arvonlisäverolain ja nyt käsiteltävän uuden lain kirjanpito- ja muistiinpanovelvollisuuden noudattamatta jättämistä. Kyse on siis liiketoiminnasta pidettävästä yksityiskohtaisesta kirjanpidosta ja sen perustumisesta asianmukaiseen tositteeseen ja palkkakirjanpidosta.

    Kirjanpito on sinänsä pidettävä kirjanpitolain edellyttämällä tavalla ja verotusmenettelylaissa olevat kirjanpitoon liittyvät vaatimukset on käsitelty verotusta koskevana lisävelvoitteena.  Tämä taas tarkoittaisi, että laiminlyöntimaksun määrääminen verotusta koskevan kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönnistä ei estäisi kirjanpitorikosta koskevan syytteen tutkimista. Tätä ei hallituksen esityksessä laajemmin oteta esille mutta voidaan olettaa, että talousrikosasioissa tähän tullaan törmäämään ja väittämään, että ne bis in idem –säännös soveltuisi.

    Viimeinen viides koskee arvonlisäverolain 209e ja f §:n tarkoittamien laskumerkintöjen noudattamatta jättämistä.

    Laiminlyöntimaksu ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno ja vero tilitetään valtiolle, mikä korostaa sen sanktioluonnetta.

    Lakia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen alkavan verokauden ja eräissä tapauksissa voimaantulopäivän jälkeen päättyvän verokauden verotusmenettelyyn ja muutoksenhakuun.

    20.2.2017
    Tapio Kinanen
    asianajaja, Hyvinkää

    Verotuksen muutoksenhakua uudistettiin 1.1.2017 lukien siten, että oikaisulautakunta toimii yleisenä ensimmäisenä muutoksenhakuasteena. Muutoksen säädökset löytyvät mm. laissa verotusmenettelystä ja oma-aloitteisen verojen verotusmenettelystä. Muilta osin sovelletaan hallintolakia esim. kuulemisen osalta.

    Muutoksenhakua koskevan muutoksen myötä ei siten ole enää mahdollista verotuspäätöksen jälkeen olla valittamatta oikaisulautakunnalle vaan on omine määräaikoineen voinut valittaa suoraan hallinto-oikeudelle. Näin ei enää siis ole.

    Menneet ovat ne ajat, jolloin verovelvollinen vältti paikallisen verotoimiston oikaisulautakuntaa, koska kukapa omaa päätöstään muuttaisi ja toisaalta siellä se naapurin veroasioista tietävä kuitenkin istuu.

    Oikaisulautakunnan toimialue on koko maa ja se toimii jakautuneena 19 jaostoon, joista 19. käsittelee vain arvonlisäveroa koskevat asiat sijaintipaikkanaan Helsinki. Valtakunnallisella toimintamallilla tavoitellaan ratkaisukäytännön yhtenäisyyttä ja toiminnan joustavuutta. Oikaisulautakunnalle osoitetut valitukset toimitetaan ensijaisesti Verohallinnolle Ouluun.

    Oikaisulautakunnan toimivaltaan kuuluvat Verohallinnon verotusta koskevat päätökset, joita voivat olla varsinaiset verotuspäätökset ja erillispäätökset kuten eräät poikkeusluvat. Ennakkoratkaisuja koskevat valitukset eivät kuulu oikaisulautakunnan käsiteltäviin asioihin.  Uusia asioita oikaisulautakunnalle ovat arvonlisäverotusta, ennakkoperintää, varainsiirtoveroa ja veronkantoa koskevat asiat.

    Ensisijaisena ensimmäisenä valitusasteena oikaisulautakunnalle on sälytetty varsin mittava käsiteltävien asioiden määrä ja laji.

    Oikaisulautakunnan jaostossa on neljä jäsentä puheenjohtajan lisäksi. Puheenjohtajat nimittää Verohallinnon pääjohtaja ja siltä osin vanha käsitys oman päätöksen muuttamattomuudesta saa vahvistusta. Muista jäsenistä kuitenkin yksi nimitetään Verohallinnon, yksi kuntien ja kaksi eri veronmaksajaryhmiä edustavien järjestöjen esityksestä. Jäsenen toimikausi on viisi vuotta.

    Oikaisulautakunnalle asian esittelee pääsääntöisesti Verohallinnon virkamies, jolla ei kuitenkaan ole oikeutta osallistua päätöksentekoon. Lautakunta voi tarvittaessa kuulla asiantuntijoita ja pyytää näiltä lausumia oma-aloitteisesti.

    Oikaisuvaatimus on aina tehtävä kirjallisesti ja vain hallintolain osoittamissa poikkeustapauksissa vaatimus ja mahdollinen selvitys voidaan tehdä suullisesti. Kyse on harvinaisista tilanteista, joihin liittyy esim. luku- tai kirjoitustaidottomuus tai jokin sairaus.

    Oikaisuvaatimus perustietojen lisäksi on esitettävä selkeästi ja perusteltava. Hallituksen esityksen mukaan asiassa tulisi muotovaatimusten osalta suhtautua joustavasti ja palveluperiaatetta ilmentäen.  Oikaisuvaatimukselle on kuitenkin valittajan haluaman lopputuleman kannalta syytä antaa riittävä arvo. Sen tulee olla selkeyden lisäksi vaatimuksittain perusteltu ja myös tarvittavien osin todisteltu.  Viimeksi mainittu tarkoittaa, että vain väite jostain asiantilasta, jolla on jokin väitetty vaikutus, ei riitä vaan asia on todisteellisesti varmennettava. Vain näin voi edes olettaa asiansa tulevan asianmukaiseen käsittelyyn ja ehkä päätyä haluttuun muutokseen.

    Valittajan kuulemisesta valitusprosessin aikana ei verotusmenettelylaeissa ole määräyksiä. Asianosaista voidaan kuitenkin kuulla hallintolain kuulemista koskevien säännösten perusteella ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Käytännössä epäilen varsinaisen kuulemisen toteuttamista kun sitä ei tähänkään asti ole tehty vaan kyse on osapuolten, verovelvollisen ja oikeudenvalvontayksikön lausuttamisesta, jolla kuulemisvelvollisuus täyttyy.

    Mille hyvänsä hallintolain tarkoittamalle kuulemiselle tullee olla jokin selkeä tarve ja perusteltu syy valituksen tueksi, jota ei voida riittävästi kirjallisessa valmistelussa hoitaa. Varsinainen kuuleminen ja mahdollisten todistajien kuuleminen jää edelleen hallinto-oikeuden asiaksi silloin kun siihen on riittäviä syitä.

    16.2.2017
    Tapio Kinanen
    asianajaja, Hyvinkää

    Vastine Aamupostin pääkirjoitukseen 4.2.2017.

    Aamupostin pääkirjoituksessa 4.2.17 tuotiin esille huoli oikeudellisten palvelujen saatavuuden heikkenemisestä alueella, mikäli Hyvinkään käräjäoikeus lakkautetaan tuomiopiirien yhdistämisen myötä.

    Olemme tarjonneet asianajopalveluita Hyvinkäältä alun neljättä vuosikymmentä palvellen asiakkaita ympäri Suomen ja laajasti myös Virossa. Vaikka Hyvinkään käräjäoikeus menetettäisiinkin, me emme ole lähdössä Hyvinkäältä.

    Sijoittautumisemme Hyvinkäälle johtuu Hyvinkään keskeisestä sijainnista ja kattavista liikenneyhteyksistä. Yhdessä tietotekniikan kehityksen kanssa ne tekevät kansainvälistenkin toimeksiantojen hoitamisen Hyvinkäältä käsin mahdolliseksi. Alueen elinvoimainen kasvuhakuinen liiketoimintaympäristö luo myös tarvetta asianajo- ja muille asiantuntijapalveluille.

    Paikallisuudella on merkitystä. Esimerkiksi arkaluonteisten ja henkilökohtaisten asioiden, kuten perintöön tai testamenttiin liittyvien kysymysten hoitaminen yhdessä paikallisen asianajajan kanssa kasvokkain tapaamalla tuntunee luotettavammalta ja mielekkäämmältä ratkaisulta verrattuna asioiden hoitamiseen pääkaupunkiseudulla tuntemattomien palveluntarjoajien kanssa puhumattakaan internetin tee se itse –tyyppisistä palveluista. Paikallisuudella ja kasvokkain kohtaamisella on merkitystä myös yritysten näkökulmasta. Tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla tavattavissa oleva paikkakuntalainen asianajaja edistää osaltaan yrityksen menestymistä liiketoimissaan. Paikallinen asianajaja luo myös hyvän pohjan pitkälle yrittäjän ja asianajotoimiston väliselle toimeksiantosuhteelle ja molemminpuoliselle luottamukselle, mikä on asiain tehokkaan ja joutuisan hoidon edellytys.

    Asianajajan tai lakimiehen ei näin ollen ole mitään syytä siirtyä pois Hyvinkäältä käräjäoikeuden mukana. Tuomioistuinasiat ovat loppuen lopuksi vain murto-osa siitä oikeusturvasta, jonka turvaamisesta juristikunnalla on vastuu. Hyvinkään edut liiketoimintaympäristönä eivät kuitenkaan ole ikuisesti itsestäänselvyys. On selvää, että Hyvinkää taistelee vetovoimaisuudessaan muiden radanvarsikuntien kanssa pääkaupungin väestöä luoksensa vetävää voimaa vastaan. Kamppailu tätä voimaa vastaan edellyttää Hyvinkään pitämistä elinvoimaisena, mikä edellyttää alueen yrittäjien ja asukkaiden yhteispeliä alueen elinvoimaisuuden kirkastamiseksi. Hyvinkää on tehtävä tunnetuksi laadukkaiden tuotteiden ja palveluiden kotipaikkana.

    6.2.2017
    Klaus Kinanen
    oikeusnotaari

    assistentti

    Kirjoitus on julkaistu Aamupostissa 7.2.2017.

    Heti alkuun on ilmoitettava, että tähän blogiin on Turkka Rautajuuren lupa ellei suorastaan pyyntö tai lievä yllytys.

    Viime kesänä Turkka, josta en aikaisemmin ollut kuullutkaan kuin ehkä ohimenneen uutisen Thaimaasta oikeuteen tuodusta liikemiehestä, otti yhteyttä ja kertoi tarinaansa ilmiantoon perustuvasta verotarkastuksesta, esitutkinnasta, jälkiverotuksesta, omaisuuden ulosmittauksista, syytteestä ja käräjäoikeuden vuoden ja kuuden kuukauden veropetostuomiosta ja hovioikeuteen jätetystä muutoksenhausta.

    Eihän tässä asiassa ole sinänsä mitään ihmeellistä ja uutta. Näinhän ne asiat etenevät viranomaistoimenpiteinä lakia ja järjestystä noudattaen ja valkokaulusrikollisuus laitetaan ruotuun.

    Kun asia on jo kollegan hoidettavana on itselläni suuri ellei ylitsepääsemätön kynnys ryhtyä sitä hoitamaan enää millään lailla.  En halua puuttua siihen mitenkään.  Tässä asiassa kävi jopa ilmi, että asiaa oli varmasti parhaansa mukaan yrittänyt hoitaa jo kolme juristia.

    Turkalla oli kuitenkin käräjäoikeuden tuomion jälkeen selvästi havaittava paniikinomainen tunne, että asiat eivät ole kunnossa ja että hovioikeuden tuomio ei näillä eväillä tule olemaan käräjäoikeuden ratkaisua kummempi. Edessä on retki valtion ylläpitämään majoitukseen ja kuitenkin Turkka tunsi olevansa oikeassa mutta muut eivät. Eivätkä ne muut häntä edes kuunnelleet.  Hänhän oli jo merkitty mies ja talousrikollinen, puhukoon mitä haluaa.

    Turkkaa ei sovi moittia puhelahjoista. Väsymätön analyyttinen tarkastelu asian eri näkökulmista sai ehkä ajatukseni pysähtymään Turkan todelliseen ongelmaan ja että hän voisikin tällä kertaa aivan oikeasti olla väärin kohdeltu ”talousrikollinen”.   Istuessamme Marina Palacen kahvilassa Turussa kuulin hovioikeudesta, että pääkäsittely alkaa muutaman viikon päästä. Siihen oli varattu kahdeksan istuntopäivää ja tarkoitus oli kuulla noin 17 todistajaa ja käydä läpi samaa materiaalia, jonka käräjäoikeus oli jo tehnyt.

    Ei tiennyt Turkalle hyvää. Suostuin avustajan vaihtoon, vieläkin pitkin hampain, mutta ajattelin kuitenkin jo ettei tämä näin voi mennä. Sen verran olin jo esitutkintaa ja verotarkastuskertomusta lukenut, etten sitä sellaisenaan niellyt.

    Kävi ilmi, että koko asia lähti liikkeelle aikaisempien tuttujen Verohallinnolle tekemän ilmiannon perusteella. Alkoi verotarkastus, johon oli saatu aineistoksi ilmiantajien toimittamaa muuhun asiaan liittyvää tositeaineistoa.

    Kirjanpito ilmoitettiin verotarkastuskertomuksessa tarkastetun vuosilta 2004–2006. Kuitenkin vuosien 2004–2005 aineisto oli Turkalla koko ajan eikä sitä kukaan kaivannut. Verotarkastus tehtiin osin tilitoimistossa, joka ei kuitenkaan asiasta oikein mitään tiennyt.

    Vertailutietona ilmoitettiin vuokratyövoimaan liittyvien palkkatietojen saaminen sellaiselta virolaiselta viranomaiselta, joka ei niitä edes käsittele. Väite pimeistä palkoista perustettiin johonkin harjoitelmalaskelmaan ja tästä johdettiin sellainen pimeiden palkkojen tuntimäärä, joka ylitti kaiken sen määrän mitä Turkka oli ylipäätänsä koskaan vuokratyötunteja ostanut sekä myyjän että ostajan dokumentaation mukaan ja sen lisäksi oli sivulla tehty samoilla tunneilla pari omakotitaloa. Joku ei siis osannut laskea.

    Verotarkastuksessa olivat myös käsitteet menneet sekaisin ja koska meillä pidetään verotarkastuskertomusta luotettavana ja uskottavana selvityksenä, johon sekä syyttäjä että käräjäoikeus voivat toiminnassaan tukeutua, oli lopputulos kaameaa luettavaa.

    Käräjäoikeus oli syytteestä johtuen joutunut aivan hakoteille miettiessään erään yksityiskohdan luovutusvoiton oikeaa verovuotta ja onko tässä kohden Turkka syyllistynyt veropetokseen jättämällä ilmoittamatta luovutusvoiton tiettynä verovuotena. Kyse ei kuitenkaan ollut alun perinkään luovutusvoittotilanteesta ja pohdinta oli täysin turhaa kuten myös tuomio tältä osin. Kukaan ei ollut vaan kertonut syyttäjälle tai käräjäoikeudelle, että kyse on veroteknisesti epäillystä peitellystä osingosta ja sen arvostelusta täyttävätkö tosiseikat veropetoksen tunnusmerkistön osaksikaan eikä luovutusvoiton verovuodesta, joka on aivan eri juttunsa ja joka ei tähän asiaan liittynyt piirun vertaa.

    Blogissa ei ole tarkoitus käydä jutun yksityiskohtia läpi. Edellä olevasta saa kuitenkin toivottavasti oikeansuuntaisen käsityksen siitä, että kaikki mitä verotarkastuskertomuksessa kirjoitetaan ei välttämättä aina ole niin.

    Turkan asian eteni tuntien ja tuntien työllä tarkistusten, uusien todisteiden ja näiden teemojen kanssa. Jopa poliisin arkistosta löydettiin puhelinmuistio, joka olisi antanut Turkalle luottamuksensuojan verovirkailijan antamasta puhelinneuvosta ja jonka olemassaolo käräjäoikeudessa oli tietenkin kiistetty. Toimenpiteet, joihin puhelinneuvonnan jälkeen Turkka oli ryhtynyt, oli nyt luettavissa syytteen teonkuvauksessa. Puhelinneuvo oli lisäksi asiallisesti väärä mutta se on sitten toinen juttu.

    Turkan käräjäoikeudessa esittämä kirjallinen näyttö oli heitettävä kuvaannollisesti roskakoriin ja otettava pinsetillä takaisin. Vanhasta ei paljoa jäänyt jäljelle. Lisäselvitystä, kuten oikeita ja tarpeellisia tosiasiatietoja Virosta, saatiin relevanteilta osin kootuksi. Vihdoinkin puhuttiin asiasta. Onneksi rikosasiassa ei ole prekluusiota ja asiaa voi tarvittaessa avata enemmänkin.  Muussa tapauksessa veisin, jos en muuta niin kohteliaisuudesta, Turkalle vesirinkeleitä. Niitä ei ilmeisesti kanttiinista saa.

    Hovioikeuden käsittelyaamuna oli hieman valmiiksi väsynyt olo johtuen edessä olevasta monipäiväisestä ja usean viikon kestävästä käsittelystä. Tiedossa oli jokaisen jäljelle jääneen ja uuden todisteen perusteellinen läpikäynti niin että kaikki ymmärtävät mitä haluan Turkan avustajana kertoa. Paineita lisäsi se, että olin tullut vakuuttuneeksi Turkan oikeassa olemisesta ja että koko asia on lähtenyt lapasesta ja väärään suuntaan.

    Asianajourani huipennus oli kuitenkin edessä. Tapasin hovioikeuden odotustiloissa syyttäjän ja verohallinnon edustajan, jotka yhteen ääneen ilmoittivat yllättäen hyväksyvänsä valituksen ja esittävänsä siten, että hovioikeus kumoaa käräjäoikeuden tuomion ja vapauttaa Turkan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Juuri näin Turkka oli vaatinutkin.

    Hovioikeuden istunto kesti suunnitellusta kahdeksasta päivästä noin puoli tuntia ilman yhtäkään kirjallisen todisteen läpikäyntiä tai todistajan kuulemista. Turkkakaan ei päässyt ääneen.

    Syyttäjä totesi myöhemmin, että asiassa on tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella Turkka ei ole syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänet käräjäoikeudessa tuomittiin. Käräjäoikeudessa ollut aineiston taisi olla liki kymmenen mappia.

    Turkan reaktio oli enemmän kuin ymmärrettävä.  Minä sen sijaan menetin kahdeksan istuntopäivän tienistin.

    Näin kevytmielisesti en toki ajatellut vaan enemmän harmitti se turha työ mitä huonosti tehty verotarkastuskertomus saa aikaan ei vain Verohallinnossa vaan myös syyttäjävirastossa ja tuomioistuimessa.

    Asialla on myös toinen puoli.  Entä jos käräjäoikeuden tuomio olisi jäänyt voimaan?  Mitä tekisi Turkka nyt?  Millä mielellä asiaan osalliset kulkisivat nyt? Advokaattina näitäkin on joskus hyvä pohtia.

    Olen luvannut Turkalle, että hän saa kertoa oman versionsa asiasta ja sen johdosta tässä blogissa julkaisemme Turkan kertomuksen, joka alkaa vuodesta 2004.

    13.2.2017
    Tapio Kinanen
    asianajaja, Hyvinkää

     

    Väitetty teko: törkeä kirjanpitorikos ja törkeä veropetos.

    Asiassa on kysymys 1) yksityisen henkilön talonrakentamisesta vuosina 2004-2006;

    2) poikkeuksellisesta yhtiöön kohdistuneesta verotarkastuksesta 2006-2008 ja

    3) tarkastuksen aiheuttamista viranomaistoimista aikana 2006-2016.

    Turkka Rautajuuri oli rakentanut itselleen omakotitaloa 2004-2005 osoitteeseen Rälssinkatu 8 as.2, Hirvensalo Turku. Tontin hän oli hankkinut lapsuudenystävältään. Samaan osoitteeseen hän oli edustamallaan yhtiöllä Balico Oy:llä (nykyinen nimi Suomen Rakennus Gift Oy) rakentanut asuintalot kahdelle muulle tuttavaperheelle 2004-2006 aikana.

    Kummatkin laiminlöivät suurelta osin urakkahintojen maksamisen, jonka vuoksi asiassa nostettiin yhtiön toimesta velkomiskanne 2006. Velkomiskannetta on seurannut vastakanteita väitetyistä virheistä.

    Vastauksena velkomuskanteeseen vastaajat tekivät asianajajansa avustuksella ilmiannon verohallinnolle keväällä 2007 Balico Oy:stä ja Rautajuuresta.  Verohallinto teki yhtiöön ja Rautajuureen kohdistuen yksipuolisen verotarkastuksen syyskuussa 2007 perustuen virheellisiin asiakirjoihin ja vääriin tietoihin.   Tarkastuskertomuksessa ilmoitettiin tarkastetuksi verovuodet 2004-2006 kun kuitenkin vuosien 2004-2005 kirjanpitoaineisto on ollut koko ajan Rautajuuren hallussa eikä se ole verotarkastusta nähnytkään eikä sen aineiston perään ole kukaan kysellyt. Tarkastustyö ja siitä tehdyt johtopäätökset perustuivat perusteettoman ilmiannon virheellisiin liiteasiakirjoihin ja oletuksiin, jotka tukivat alun velkomuskanteen vastaajien näkemystä.

    Verohallinto nieli kuitenkin koko syötin ja maksuunpani 2008 jälkiveroina yhtiölle ja osakkeenomistajalle noin 1 miljoonan euron jälkiverot ja veronkorotukset.  Asia laajeni esitutkintaan valtavalla ennakkolatautumisella, siirtyi syyteharkinnan jälkeen Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, josta Rautajuuri sai kesällä 2015 vuoden ja 6 kuukauden vankeusrangaistuksen törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä veropetoksesta 2004-2006. Hylätyksi tuli sentään petoksen yritys ja asiakirjaväärennös, joissa asianomistaja oli lapsuudenystävä.

    Rautajuuri totesi tuomioistuinlaitoksen hyväksi, että jossain sentään kulkee raja mitä oikeuslaitokselle esitetään mutta pääasiana väite virheelliseen verotarkastuskertomukseen nojautuva veropetos jäi jäljelle.

    Asian käynnistäneet yksityisoikeudelliset vaatimukset päättyivät yhtiön kannalta huonosti Rautajuuren resurssien kohdistuessa tekaistujen verotuspäätöksien kumoamisyrityksiin, asiamiesten vaihtoihin ja osan asiamiesten jättäessä laivan.

    Balico Oy ja Rautajuuri oli ajettu epäluonnolliseen ja kestämättömään tilaan ja Rautajuuren todettiin siis syyllistyneen talousrikoksiin.

    Yhtiön ja Rautajuuren koko omaisuus myytiin ulosottotoimin.  Noin 5,7 miljoonan omaisuus on myyty 1/3 osalla käyvästä arvosta vuoden 2011 aikana. Rautajuuri menetti kotinsa, kiinteän ja irtaimen kuin myös henkilökohtaisen omaisuutensa. Häneltä on riistetty oikeus toimeentuloon ja mahdollisuus harjoittaa ammattiaan.

    Rautajuuri valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen ja muutamaa kuukautta ennen pääkäsittelyä vaihtoi avustajaa.  Valituskirjelmän lähestymistapaa muutettiin täysin. Pureuduttiin siihen mikä asiassa on olennaista eikä jatkettu valtavan asiakirjamäärän setvimistä tarpeettomalla tavalla, johon käräjäoikeus oli onnettomuudekseen joutunut.

    Turun hovioikeuden tuomiolla 17.11.2016 (16/148074) Rautajuuri on vapautettu kaikista syytteistä ja vahingonkorvausvelvoitteista.

    Verotarkastus ja sen myötä esitutkinta ja syyteharkinta perustuivat puutteelliseen ja virheelliseen aineistoon ja asian yksipuoliseen ilmiantoaineistoon. Rautajuuren syyttäjä totesi hovioikeuden tuomion jälkeen, että hovioikeuteen tuodut lisäselvitykset todistivat ettei Rautajuuri ollut syyllistynyt siihen, mistä käräjäoikeus oli hänet tuominnut.  Ongelmaksi syyttäjä totesi, ettei asiaa oltu verohallinnossa ja poliisissa tutkittu.

    Joulukuusta 2007 lähtien aina tähän päivään asti on asiaan liittyen tehty selvitystyötä ja valmisteltu eri oikeusasteiden ja hallinto-oikeuden tulevia käsittelyjä laajasti (Verohallinto, V-S poliisi, KRP, poliisihallitus, syyttäjä, työsuojeluviranomainen, STM, ulkoministeriö, VM, VTV ja osin myös Interpol).

    Arvioitaessa viranomaistoimen tuloksellisuutta on Rautajuuri laskenut Valtiohallinnon suoranaiset veroasianhoitoon kohdistuneet kulukustannukset noin 2 milj. euroksi ja valtiolle aiheutuneet välilliset vahingot noin 1,6 milj. euroksi.

    Verohallinnon toiminnalla on Rautajuurelle ja hänen edustamalleen yhtiölle aiheutunut noin 5,7 milj. euron suoranainen vahinko, josta pääosa muuttui myös henkilökohtaiseksi vahingoksi. Asiaan liittyvä ulkoministeriön toiminta puolestaan on aiheuttanut noin 4,8 milj. euron lisävahingon. Kyse oli ulkoministeriön virheellisestä, epäonnistuneesta ja kansainvälisten säädösten vastaisesta toiminnasta Rautajuuren kiinniotossa Thaimaassa.

    Tähänastinen asian käsittely on kestänyt yli 10 vuotta. Asioiden substanssin tapahtumista on kulunut 12 vuotta.

    Konfiskatooriseksi osoittautunut verotusmenettely ja sitä kannattava verohallinnon ja muun viranomaiskoneiston epäonnistunut ja tahalliseksi katsottu virheellinen toiminta on osoittautunut olevan täydellisesti ristiriidassa perustuslain kuin myös siinä mainitun omaisuudensuojasäännösten kanssa aiheuttaen mittavat vahingot. Asiassa tuli muutenkin osoitetuksi miten helppoa on viranomaistoimintaa tukevan nimettömän ilmiannon käyttö väärällä tavalla kanssaihmisiä vahingoittaen.

    Turussa, 10.2.2017
    Turkka Rautajuuri

     

    Lähdetiedosto ja käytetty aineisto: Viranomaisasiakirjat, ratkaisut, todistelu, päätökset, tuomiot (16/148074) ja lääninhallituksen maksuperusteiset kustannuslistat 2014. Asiassa otettu huomioon Suomen viranomaisten kuin myös ulkomaalaisten viranomaisten asiakirjat, päätökset, ratkaisut, säädökset ja kansainvälinen lainsäädäntö.

    Kirjoituksen pääasiallinen aineisto perustuu Turun Hovioikeuden tuomioon 16/148074 ja siinä olleeseen asiakirja-aineistoon, verotarkastuskertomus LOSVVTY2007T202 ja kaikki sen liitteet. Työsuojeluraportti 07/795, 07/796 ja 07/815. Veropäätökset 773239121, 773240821, 773240421, 773240921, 773240721, 773241021, 08J42282, 08J42283, 258701, 258700, 258699, THAO 12/0288/3, HAO12/0290/3, HHAO 09/139/4, HHAO 09/1069/4, 08J42282, 08J42283, HHAO 130552/4, 260003, 260007, 260008, THAO 12/0289/3, 853 179572.0/10, 853 179622.0/12 ja 853 131080.0/12, Mukana on ollut täydennettävät ja uudet hovioikeuden kirjalliset todisteet ja täydennyksen liitetiedostot. Kulukustannuksissa viitataan lääninhallituksen suoriteperusteiseen maksutaulukkoon ja verohallinnon tekemään raporttiin ”harmaa talous valvontatilastoja 2015”. VSKO’n tallenteet ja taltiointinumerot verotarkastaja 2015-06-12T10-21-40-R10-6414, / t=1:24:10 ja lapsuudenystävä jne, tallenne 10.6.2015-R10-64-WEV-E380, / t=26:53

     

    Katso myös Turun Sanomat 6.2.2017: Pitkä paini verokarhun kanssa – syyttömäksi todettu liikemies menetti omaisuutensa.
    http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3387786/Pitka+paini+verokarhun+kanssa++syyttomaksi+todettu+liikemies+menetti+omaisuutensa

    Verohallinto antoi 21.12.2016 uusitut ohjeet laskutusvaatimuksista arvonlisäverotuksessa. Ohje on muutamaa täsmennystä lukuun ottamatta sama kuin 15.5.2014 annettu ohje paitsi, että siihen on nyt lisätty laiminlyöntimaksua koskeva osa.

    Laiminlyöntimaksusta säädettiin oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa 9.9.2016/768, joka tuli voimaan 1.1.2017.  Kyse on uudesta rangaistuksenluonteisesta seuraamuksesta.

    Laiminlyöntimaksun suuruus on enintään 5.000 euroa ja sen määrää laissa mainituissa tapauksissa Verohallinto. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on ollut, että tällä korvattaisiin säännökset, joiden nojalla on ollut mahdollista määrätä sakkorangaistus ennakkoperintä-, arvonlisävero-, vakuutusmaksuvero- ja sosiaaliturvamaksurikkomuksista. Laiminlyöntimaksu olisi hallituksen esityksen mukaan kohdistettava sellaisiin laiminlyönteihin, joihin ei pääsääntöisesti liity veron ilmoittamista eli veron määrään liittyvää seikkaa.

    Laiminlyöntimaksu määrättäisiin, jos verovelvollinen jättää Verohallinnon kehotuksesta huolimatta asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täyttämättä joko osittain tai kokonaan laissa säädetyn velvollisuuden. Laiminlyöntimaksua määrättäessä olisi otettava huomioon laiminlyönnin vakavuus ja mahdollinen vaikutus muihin verovelvollisiin.

    Laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai sille on pätevä syy.  Verohallinnon ohjeissa siteerataan hallituksen esitystä todeten, että pätevä syy on mm. sairastuminen tai ylivoimainen este.

    Verorikkomuksesta säädetään rikoslain 29:4 §:ssä.  Hallituksen esityksen sanamuodosta huolimatta rikoslain säännös on edelleen muuttamattomana voimassa ja verovelvollista mahdollisesti kohtaamasta seuraamuksesta sikäli kuin rikoslain muut tunnusmerkistövaatimukset täyttyvät, on säädetty kahdessa eri laissa. Laiminlyöntimaksun määräämisen arviointiin näyttää riittävän, että verovelvollinen jättää noudattamatta Verohallinnon kehotusta. Rikosoikeudellinen tarkastelu lähtee tahallisuusvaatimuksesta ja taloudellisen hyödyn hankkimistarkoituksesta itselle tai toiselle muun syyn kuin maksukyvyttömyyden johdosta.

    Laiminlyöntimaksu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen kuten ei sakkorangaistuskaan.

    Laiminlyöntimaksua koskevassa OVML 39 §:ssä todetaan, että Verohallinto määrä laiminlyöntimaksun jos kehotuksesta huolimatta on jätetty antamatta arvonlisäverolain 209 b §:ssä tarkoitettu tosite tai on laiminlyöty lain 209 e tai 209 f §:ssä säädetty laskumerkintöjen tekeminen.  OVML 39 § sisältää muitakin tilanteita, joissa laiminlyöntimaksu voidaan määrätä.

    Mielenkiintoa on kuitenkin herättänyt juuri laskun antamatta jättäminen ja laskumerkintöjen laiminlyönti suhteessa vaatimukseen ”Verohallinnon kehotuksesta huolimatta” ja milloin tämän luonteinen teko on katsottava vähäistä suuremmaksi. Pätevä syy mikäli sellaiseksi hyväksytään vain sairastuminen tai ylivoimainen este, tuskin laskumerkintöjen osalta tulee kysymykseen.

    Laskumerkintöjä koskevia arvonlisäverolain kohtia on 18 alkaen myyjän ja ostajan perustiedoista päättyen muutoslaskumerkintöihin.

    Suurin osa laskumerkintävaatimuksista on ”itsestään selvyyksiä” mutta osa vaatii laskun antajan perustietämystä mm. itselaskutuksesta ja marginaaliverotusmenettelystä. Itsestään selvyyksiin kuuluu mm. toimituspäivä, yksikköhinta, alennukset, ennakkomaksut ja suoritettavan veron määrä.

    Edellä mainitut seikat ovat useimmiten perustiedot sisältävästä laskusta kuitenkin vaivatta johdettavissa. Uusi säännös OVML:ssä kuitenkin sanktioi laiminlyönnin jopa 5.000 euron seuraamuksella.

    Säännös on selvästi rangaistuksen luonteinen ja edellyttäisi asian kokonaisharkintaa siten kuin tuomioistuin joutuu tekemään. Verovelvollisen oikeusturvan kannalta on kysyttävä onko ratkaisu oikeaan osunut kun maksun voi yksinään määrätä Verohallinto. Laskutusvaatimuksia koskevia Verohallinnon kehotuksia ei juurikaan ole havaittu muutoin kuin mahdollisten verotarkastuskertomusten ohjauksissa. Hallituksen esityksen viittausta, että laiminlyöntimaksulla korvattaisiin verorikkomuksen sakkorangaistuksen määräämisedellytykset, ei oikein voida pitää perusteltuna ainakaan lainsäädännön nykytilassa.

    9.2.2017
    Tapio Kinanen
    asianajaja, Hyvinkää

    Verohallinto antoi 21.12.2016 päivitetyn ohjeen laskutusvaatimuksista arvonlisäverotuksessa. Ohjeet tulivat voimaan 1.1.2017 alkaen ja korvaavat 15.5.2014 annetut vastaavat ohjeet.

    Päivitys koskee 1.1.2017 voimaan tulleiden verolakien aiheuttamia muutoksia ja uutena asiana laiminlyöntimaksua ja täydennettynä edelleen laskutettujen erien arvonlisäverokäsittelyä.

    Kokonaan uuden oma-aloitteisten verojen verotusmenettelyä koskevan lain 39 §:ssä säädetään arvonlisäveroa koskevien laiminlyöntien seuraamuksena määrättävästä laiminlyöntimaksusta enintään 5.000 eurosta.

    Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että uusi säännös laiminlyöntimaksusta korvaa sen säännökset, joiden perusteella on ollut mahdollista määrätä sakkorangaistuksia ennakkoperintä-, arvonlisävero-, vakuutusmaksuvero- ja sosiaaliturvarikkomuksista. Kyse on rikoslain 29:4 verorikkomuksesta, josta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään 6 kuukaudeksi.

    Laiminlyöntimaksu tulisi määrätä, jos verovelvollinen jättää Verohallinnon kehotuksesta huolimatta asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti täyttämättä osittain tai kokonaan laissa säädetyn velvollisuuden. Maksua määrättäessä tulisi ottaa huomioon laiminlyönnin vakavuus ja mahdollinen vaikutus muihin verovelvollisiin. Viimeksi mainittu seikka ei verolakiin saakka tullut vaan säännöksen sanamuodon mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai sille on pätevä syy.

    Verohallinnon ohjeen mukaan pätevä syy on esimerkiksi sairastuminen tai ylivoimainen este.

    Rikoslaissa taas todetaan, että verorikkomuksena ei pidetä vähäistä laiminlyöntiä, joka on viivyttelemättä korjattu.  Rikoslakiin ei hallituksen esityksessä tehty muutosesitystä.

    Ennen laiminlyöntimaksun määräämistä verovelvollista on kuultava ja asettava määräaika, johon mennessä verovelvollisen tulee oikaista laiminlyönti. Laiminlyöntimaksu voidaan määrätä vasta määräajan kuluttua ja kun oikaisua ei ole tapahtunut.

    Hallituksen esitys ja uusi säännös eivät anna johtoa miten enintään 5.000 euron laiminlyöntimaksun määrää tulisi tapauskohtaisesti harkita. Tähän ei apua tuo uusi Verohallinnon ohjekaan.

    Mistä laiminlyönnistä sitten voidaan laiminlyöntimaksu määrätä?

    Ensimmäinen koskee kunnan ilmoittamisvelvollisuutta palautuksena saatavan arvonlisäveron ja laskennallisesti palautuksena saatavan arvonlisäveron määriä ja niiden ilmoittamatta jättämistä.  Aikaisemmin kunnalle ei voitu määrätä mitään seuraamusta palautuksena saatujen tai laskennallisten verojen ilmoittamatta jättämisestä.

    Toinen koskee arvonlisävero- ja ennakkoperintälain ilmoittamisvelvollisuutta toimintaa aloitettaessa, muutos- ja lopettamisvaiheessa.  Kyse on yritys- ja yhteisötietolaissa tarkoitetuista perustamis-, muutos- ja lopettamisilmoituksista.

    Kolmas koskee tositteen antovelvollisuuden noudattamista. Säännös on arvonlisäverolain 209b §:ssä ja ennakkoperintälain 31 §:ssä. Kyse on myyjän velvollisuudesta antaa ostajalle oikeat laskumerkinnöt sisältävä lasku ja työnantajan velvollisuudesta rekisteröityä työnantajarekisteriin ja huolehtia myös muutosmerkinnöistä.

    Neljäs koskee arvonlisäverolain ja nyt käsiteltävän uuden lain kirjanpito- ja muistiinpanovelvollisuuden noudattamatta jättämistä. Kyse siis liiketoiminnasta pidettävästä yksityiskohtaisesta kirjanpidosta ja sen perustumisesta asianmukaiseen tositteeseen ja palkkakirjanpidosta.

    Kirjanpito on sinänsä pidettävä kirjanpitolain edellyttämällä tavalla ja verotusmenettelylaissa olevat kirjanpitoon liittyvät vaatimukset on käsitelty verotusta koskevana lisävelvoitteena.  Tämä taas tarkoittaisi, että laiminlyöntimaksun määrääminen verotusta koskevan kirjanpitovelvollisuuden laiminlyönnistä ei estäisi kirjanpitorikosta koskevan syytteen tutkimista. Tätä ei hallituksen esityksessä laajemmin oteta esille mutta voidaan olettaa, että talousrikosasioissa tähän tullaan törmäämään ja väittämään, että ne bis in idem –säännös soveltuisi.

    Viimeinen viides koskee arvonlisäverolain 209e ja f §:n tarkoittamien laskumerkintöjen noudattamatta jättämistä.

    Laiminlyöntimaksu ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno ja vero tilitetään valtiolle, mikä korostaa sen sanktioluonnetta.

    Lakia oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen jälkeen alkavan verokauden ja eräissä tapauksissa voimaantulopäivän jälkeen päättyvän verokauden verotusmenettelyyn ja muutoksenhakuun.

    10.1.2017
    Tapio Kinanen
    asianajaja, Hyvinkää