Adoptio – osa I

Adoptio – osa I

Syntyvyyden lasku ja lapsettomuus ovat varsin usein uutisotsikoissa. Lapsettomuus saattaa olla tietoinen valinta tai tahatonta. Kansantaloudellisen näkökulman ja heikkenevän huoltotaseen rinnalla lapsettomuus voi olla yksilön tai perheen henkilökohtainen tragedia. Perheenlisäystä tavoiteltaessa adoptio on yksi varteenotettava vaihtoehto.

Mikä on adoptio?

Adoption eli lapseksiottamisen tarkoituksena on vahvistaa lapsen ja vanhemman suhde adoptoitavan ja adoptiovanhempien välille.

Suomessa adoptiosta säädetään nykyisin adoptiolaissa, joka perustuu niin sanotulle vahvan adoption periaatteelle. Vahva adoptio merkitsee, että adoptiolapsi siirtyy adoptiovanhempien sukuun ja adoptiolapsen suhde biologisiin vanhempiin katkeaa. Adoptiolapsella on sama oikeus periä adoptiovanhempansa aivan kuin adoptiovanhempien omilla biologisilla lapsilla. Adoptiolapsella on kuitenkin 12 vuotta täytettyään oikeus saada tietää biologisten vanhempiensa henkilöllisyys.

Tuomioistuimen vahvistama adoptio on lopullinen eikä sitä voida purkaa hakemuksella. Aikaisemman adoption purkautuminen on mahdollista vain, jos lapsi adoptoidaan myöhemmin uudelleen toiseen perheeseen.

Uusperheen perheensisäinen adoptio

Pääsääntönä on, että muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida yhdessä. Esimerkiksi avopuolisoiden ei ole mahdollista adoptoida yhdessä lasta niin, että adoptiosuhde vahvistettaisiin lapsen ja molempien avopuolisoiden välille.  Perheensisäinen adoptio muodostaa poikkeuksen mainittuun pääsääntöön.

Perheensisäisellä adoptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa aviopuoliso adoptoi puolisonsa lapsen. Puolison lapsen adoptio voi tulla kyseeseen uusperheessä, johon kuuluu aviopuolisoiden omia ennen uuden avioliiton solmimista syntyneitä lapsia esimerkiksi aikaisemmasta avioliitosta. Perheensisäisen adoption tarkoituksena on lujittaa uusperheen jäsenet vahvemmin toisiinsa.

Perheensisäistä adoptiota harkittaessa on otettava huomioon, että adoptiolapsi menettää oikeudelliset siteet etävanhempaansa ja oikeuden periä etävanhempi. Etävanhempi ei adoption vahvistamisen jälkeen enää voi vastata lapsen huollosta eikä hänellä ole lapsen tapaamisoikeutta.

Perheensisäiseen adoptioon on pääsääntöisesti saatava lapsen kummankin vanhemman suostumus. Eniten painoarvoa on kuitenkin laitettava lapsen edulle. Lapselle adoption vahvistaminen voi merkitä henkisesti raskasta eroa tärkeästä etävanhemmasta.

Kirjoituksen 26.10.2018 ilmestyvässä toisessa osassa selvitetään adoption edellytykset ja adoptiomenettely.

22.10.2018
Klaus Kinanen
OTM, Hyvinkää

    Saatat pitää myös