Kuukausi: heinäkuu 2020

Yrityssaneerauksella tarkoitetaan oikeudellista instituutiota eli lakisääteistä menettelyä, jolla taloudellisiin vaikeuksiin joutunutta mutta kuitenkin elinkelpoista yritystä tervehdytään niin, että yrityksen toimintaedellytykset saadaan eri järjestelyillä palautetuksi.

Yrityssaneeraus auttaa parhaiten sellaisia yrityksiä, jotka ovat joutuneet äkilliseen ulkoisen tapahtuman aiheuttamaan kriisiin. Yritys on saattanut olla kannattava mutta sen kassavirta ehtyy ulkopuolisen tapahtuman johdosta. Ulkopuolinen tapahtuma saattaa johtaa jopa laajaan laskusuhdanteeseen ja ajaa yrityksen tahtomattaan tilaan, jossa toimintaa ei sellaisenaan enää pystytä jatkamaan.

Kuvaus sopii aika hyvin koronaviruksen osin jo nyt aiheuttamaan tilanteeseen.  Yrityssaneerausten määrä on yleisesti laskenut vuodesta 2014 lähtien mutta nyt joidenkin arvioiden perusteella on odotettavissa syksystä 2020 yrityssaneeraushakemusten määrän kasvu.

Yrityssaneerauksen lähtökohta on, että yritys on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaa niiden erääntyessä.

Tämä yleisedellytys johtaa helposti käsitykseen, että yrityssaneeraus tarkoittaisi vain velkojen leikkaamista eli velan anteeksiantoa tuomioistuimen vahvistamalla saneerausohjelmalla. Yrityssaneeraus on nähty myös viimeisenä keinona velkojan käynnistämän konkurssimenettely torjunnassa.

Pääpiirteittäin saneerausmenettelyn vaiheet ja niiden erilaiset oikeusvaikutukset on esitetty toimistomme blogisivuilla. Assistenttimme Janina Jurvanen on laatinut kolmiosaisen tietoiskun menettelyn vaiheista ja vaikutuksista. Muutoin menettelyn järkevyydestä ja sen toteuttamisesta kannattaa olla meihin suoraan yhteydessä, koska jokainen yritys ja yrittäjä on yksilönsä eikä yleispätevää ohjeistusta yritystasolla ole muutoin annettavissa kuin selvittämällä, miten lainsäädäntö asiaa käsittelee.

Saneerausmenettelyn tarkoitus on tervehdyttää elinkelpoinen yritys ja välttää sen konkurssi. Tämä onnistuu vain maksukyvyttömyyden syyn poistamisella. Kyse ei siten ole vain velkojen leikkaaminen, jolla toki edesautetaan saneerausmenettelyä mutta vain kertyneen painolastin keventämiseksi eikä se ole siten riittävä toimenpide pienessä ja keskisuuressa yrityksessäkään. Negatiivinen liiketulos on saatava positiiviseksi ja omavaraisuusaste nostetuksi yli 10 prosentin. Tämä ei onnistu ilman yrityksen liiketoiminnan analysointia, epäterveistä osista luopumista, jäljelle jäävän tai jopa uuden liiketoiminnan kehittämistä eli koko liiketoiminta-ajatuksen uudelleen pohtimista tuntuvine toimenpiteineen.

Koko saneerausmenettelyn kriittisin vaihe on saada tuomioistuimen päätös menettelyn aloittamisesta. Tämän johdosta hakemukseen ja sen valmisteluun on syytä erityisesti panostaa, jotta yrityksen elinkelpoisuuden arviointi voidaan toivotulla tavalla tehdä. Saadun aloittamispäätöksen jälkeen on ns. rauhoitusaikana sinänsä aikaa laatia saneerausohjelmaa mutta sen suuntaviivat on oltava hyvässä hakemuksessa jo tiedossa ja selvitettynä.

Saneerausmenettely ei ole yrityksen muun toiminnan rinnalla vedettävänä suoritteena välttämättä helppo tai kevyt tehtävä. Se sitoo yrityksen resursseja eritoten johdon kapasiteettia selvittäjän pyytämien selvitysten hankkimiseksi, jotta asianmukaiseen hakemuksen laatimiseen ja sen jälkeen saneerausohjelman laatimiseen voidaan päästä.

Aloitetuista saneerausmenettelyistä epäonnistuukin jopa noin 60 %. 

Itä-Suomen Yliopiston pro-gradu tutkielmassaan Jenni Kasurinen (2019) on selvittänyt, että yrityssaneeraukseen liittyvät ongelmat ovat pääsääntöisesti

  • menettelyyn hakeutuminen liian myöhään
  • hakemusten puutteellisuus
  • menettely saattaa kestää liian kauan
  • saneerausohjelmissa keskitytään pitkälti vain yrityksen velkojen järjestelyyn eli ns. leikkaamiseen eli velan ainakin osittaiseen anteeksiantamiseen.

Edellä mainittu yrityssaneerauksen lakisääteinen menettely voidaan käytännössä hahmottaa kolmeen erilaiseen menettelytapaan.

Ensimmäinen on vapaaehtoinen sopimus yrityksen ja velkojien välillä. Menettelyllä pyritään siis kahdenkeskisin velallinen/velkoja neuvotteluin muuttamaan velan ehtoja siten, että yrityksen toimintaedellytykset siltä osin paranevat.

Menettely voi olla työläs riippuen velkojien lukumäärästä, velkojen luonteesta ja niiden suuruudesta ja osapuolten erilaisista intresseistä sopia asiaa.

Vapaaehtoinen sopiminen velkojien kanssa tulee yleensä kyseeseen silloin, kun yritys ei ole vielä maksukyvytön, mutta maksukyvyttömyyden uhka on jo selvästi tunnistettavissa.  Tässä on oltava siten liikkeellä hyvissä ajoin, mikäli tällainen menettely valitaan.

Toinen on yrityssaneerauslakiin perustuva lakisääteinen yrityssaneeraus, joka voi olla velallisaloitteinen, velkoja-aloitteinen tai useamman velkojan aloitteesta aloitettu menettely, jossa tuomioistuimen rooli on vahva menettelyn aloittamisen ja saneerausohjelman vahvistamisen osalta.

Tähän menettelyyn liittyy lakisääteisiä oikeusvaikutuksia, jotka antavat ns. rauhoitusajan saneerausohjelman laatimiseen eli kieltävät velkojia ryhtymästä tietyntyyppisiin perintätoimiin mutta samalla saatetaan rajoittaa myös velallisen toimia, mikäli niihin on erityinen syy.

Lakisääteinen yrityssaneeraus sopii tilanteisiin, joissa yritys on jo maksukyvytön eikä pysty enää sopimaan velkojien kanssa maksujärjestelyistä ja joissa yritys tarvitsee välitöntä suojaa velkojien perintätoimenpiteitä vastaan.

Kolmas on kahden edellisen yhdistelmä, joka onnistuessaan voi olla kaikkein hedelmällisin lopputuloksen kannalta. Kyse on hyvästä/jatkuvasta yhteistyöstä velkojien kanssa, jolloin saadaan rakennettua yhteinen päämäärää elinkelpoisen yrityksen toiminnan jatkamiselle.

Tämä on käyttökelpoinen menettely tilanteissa, joissa yritys pystyy vielä sopimaan velkajärjestelystä ja muista saneeraustoimenpiteistä merkittävien velkojien kanssa ja samalla pystytään vielä tulorahoituksella tai omistajien lisäpanostuksella vastaamaan niin saneerauskustannuksista kuin menettelyn aloittamisen jälkeen syntyneistä uusista velvoitteista.

Tapoja yrityksen tervehdyttämiseksi niin, että yrityksen toimintaedellytykset saadaan eri järjestelyillä palautetuksi, siis löytyy. On sitten valittava mikä menettelytapa hyvänsä on kaikissa tilanteissa kuitenkin oltava liikkeellä mahdollisimman aikaisin eli yritysjohdon tulee olla hereillä yrityksensä jatkon suhteen.

Valmisteluun on varattava aikaa ja siihen tulee panostaa. Jostain on valmistauduttava  luopumaan ja uuteen on oltava uskallusta.

Tapio Kinanen
asianajaja, Hyvinkää

Muut aihetta koskevat viimeaikaiset kirjoitukset:

Yrityssaneerausmenettelyn keskeiset oikeusvaikutukset

Yrityssaneerauksen oikeusvaikutukset eli maksu-, vakuudenasettamis, perintä- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden kiellot astuvat voimaan pääsääntöisesti silloin, kun saneerausmenettely hyväksytään tuomioistuimen päätöksestä. Oikeusvaikutuksien kannalta on keskeistä erottaa saneerausvelat muista sellaisista veloista, jotka ovat syntyneet saneeraushakemuksen vireilletulon jälkeen, sillä saneerausmenettelyn oikeusvaikutukset ulottuvat ainoastaan ennen menettelyn alkamista syntyneisiin velkoihin. Sellaiset velat, jotka eivät ole saneerausvelkoja, voidaan maksaa ja periä normaalisti menettelyn aikana. Saneerausmenettelyn alkamiseen kohdistuvat oikeusvaikutukset yrityssaneerauslain (25.1.1993/47) mukaan.

Maksu- ja vakuudenasettamiskielto (17 §)

Saneerausvelkoihin kohdistuva maksukielto tarkoittaa sitä, että velallinen ei saa saneerausmenettelyn alettua maksaa tai asettaa vakuutta saneerausvelasta. Vaikka velallinen maksaisi saneerausvelkoja hakemuksen vireilletulon ja käräjäoikeuden aloittamispäätöksen välisenä aikana, maksut voidaan peräyttää laissa tarkemmin määritellyllä tavalla. Tällä pyritään erityisesti estämään se, että yritys suosisi jotain tiettyä velkojaa muiden kustannuksella. Maksu- ja vakuudenasettamiskiellot ovat voimassa vain maksuohjelman vahvistamiseen asti, jonka jälkeen velkasuhteiden ehdot määräytyvät maksuohjelman mukaisesti.

Poikkeukset maksukieltoon (18 §)

Työsuhteisten henkilöiden palkat ja kulukorvaukset tulee maksaa 3 kuukaudelta vireilletulosta, jollei selvittäjä pidä asiaa riitaisena. Myös lomapalkat, -korvaukset ja elatusavut tulee maksaa maksukiellosta huolimatta. Selvittäjän päätöksellä voidaan suorittaa maksuja sellaisille velkojille, joiden saatavat ovat määrältään vähäisiä sekä oikeus käyttää velallisen saatavaa saneerausvelan kuittaukseen, mikäli velkojalla olisi kuittaukseen vastaava oikeus.

Perintäkielto (19 §)

Perintäkielto tarkoittaa sitä, että velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan saneerausvelan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi. Jo aloitettuja perimistoimenpiteitä ei saa jatkaa eikä velalliseen saa kohdistaa tällaisen velan osalta maksuviivästyksen seuraamuksia. Kiellettyjä toimenpiteitä ovat muun muassa velan irtisanominen, vakuusesineen takaisinotto ja haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen.

Perintäkielto ei estä velkojan oikeutta käyttää saneerausmenettelyn aikana saatavaansa kuittaukseen velkaansa vastaan samoin perustein kuin konkurssissa. Velallisen hallintaan on selvittäjän vaatimuksesta palautettava velallisen käyttöomaisuuteen kuuluva irtain esine, joka on pantti- tai pidätysoikeuden nojalla velkojan hallinnassa, mikäli katsotaan, että se on velallisen toiminnan jatkamisen kannalta tarpeellista.

Poikkeuksen myöntäminen perintäkieltoon (20 §)

Vakuusvelkoja voi pyytää tuomioistuimelta myöntää poikkeuksen perintäkieltoon selvittäjää kuultuaan, jos on ilmeistä, että vakuusoikeuden kohteena olevaa omaisuutta ei ole tarpeen säilyttää velallisella yrityssaneerausjärjestelyiden kannalta taikka velallisen ja hänen perheenjäsenensä asunto-olojen tai elinkeinon turvaamiseksi. Poikkeus voidaan myöntää myös silloin, jos vakuuttamisvelvollisuus on laiminlyöty, eikä sen merkitys ole vähäinen.

Ulosmittauksen sekä muiden täytäntöönpanotoimenpiteiden kielto (21 §)

Saneerausmenettelyn alettua velallisen omaisuutta ei saa ulosmitata maksukiellon piiriin kuuluvan saneerausvelan osalta. Ulosmittaushakemuksen käsittely on keskeytettävä, ja jos ulosmittaus on jo toimitettu, täytäntöönpano on lopetettava. Ulosottomiehen on tarvittaessa luovutettava selvittäjälle rahavarat ja muu haltuunsa ottama omaisuus. Velallista ei saa myöskään häätää hallinnassa olevasta huoneistosta, jos häädön peruste pohjautuu ennen hakemuksen vireilletuloa erääntyneen vuokran tai muun tällaisen vastikkeen maksamatta jättämiseen.

Väliaikainen kielto (22 §)

Tuomioistuin voi määrätä velallisen tai velkojan vaatimuksesta väliaikaisen kiellon olemaan voimassa ennen saneerausmenettelyn aloittamisesta, jonka tarkoituksena on tilanteen rauhoittaminen ja velkojien tasavertainen kohtelu. Väliaikainen kielto on voimassa siihen saakka, kunnes tuomioistuin tekee päätöksen saneerausmenettelyn aloittamisesta, ja väliaikainen kielto voidaan määrätä ainoastaan silloin, jos siihen harkitaan olevan tarvetta. Tarveharkinta koskee usein sekä kiellon määräämistä että sen sisältöä ja ulottuvuutta, esimerkiksi väliaikainen kielto voidaan määrätä suppeampana kuin menettelyn alkaessa voimaan tulevat kiellot.

Turvaamistoimenpiteiden kielto (23 §)

Saneerausmenettelyn alettua velalliseen ei saa kohdistaa viranomaisen päätökseen perustuvaa turvaamistoimenpidettä saneerausvelan perusteella. Ennen menettelyn alkamista määrätty turvaamistoimenpide lakkaa menettelyn alkaessa, ellei tuomioistuin määrää toisin.

Suhde konkurssiin (24 §)

Laissa on määritelty hakemuksien käsittelyjärjestys silloin, mikäli vireillä on samanaikaisesti konkurssi- ja saneeraushakemus. Pääsääntönä on se, ettei konkurssihakemusta saa ratkaista ennen kuin on tehty päätös yrityssaneerausmenettelyn aloittamisesta. Jos yrityssaneerausmenettely aloitetaan, konkurssi raukeaa, ja jos saneeraushakemus on kielteinen, konkurssihakemuksen käsittelyä jatketaan. Jos velallinen on hakenut muutosta saneerauspäätökseen, velallisen konkurssiin asettamista koskevaa hakemusta voidaan lykätä velallisen vaatimuksesta, kunnes valitus on ratkaistu muutoksenhakutuomioistuimessa taikka asian käsittely muusta syystä lakkaa.

Oikeusvaikutusten lakkaaminen ja muutoksenhaku

Oikeusvaikutukset lakkaavat tyypillisesti silloin, kun saneerausohjelma vahvistetaan. Saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen velallisen ja velkojan oikeussuhteiden sisältö määräytyy saneerausohjelman mukaisesti. Saneerausmenettelyn oikeusvaikutukset eivät lakkaa, vaikka muutoksenhakua haettaisiin. Oikeusvaikutukset voivat lakata myös aikaisemmin silloin, mikäli saneerausmenettely tuomioistuimen päätöksestä kumotaan, yrityssaneeraus raukeaa taikka velallinen asetetaan menettelyn aloitettua selvitystilaan.

Janina Jurvanen
Oik. yo.

Saneerausmenettelyn aloittaminen

Yrityssaneerausmenettelyn aloittamisvaihe käynnistyy yksityisen asianosaisen hakemuksesta, jonka voi tehdä velallinen, velkoja tai se, jolle velallisen maksukyvyttömyys tulee todennäköisesti aiheuttamaan saamisoikeuteen perustuvia taloudellisia menetyksiä. Velkojan saatavan suuruudella tai oikeusperusteella ei ole merkitystä, mutta suurten velkojien ja velallisen yhteisellä hakemuksella on erityisasema.

Hakemukseen on liitettävä tarpeellinen selvitys yrityksen taloudellisesta tilasta, ja se on toimitettava tuomioistuimen kansliaan kirjallisena. Saneeraushakemus voi sisältää ehdotuksen saneerauksen selvittäjästä, väliaikaisesta selvittäjästä, velkojatoimikunnasta ja väliaikaisista kielloista. Muista hakemukseen liitettävistä asiakirjoista ja vaadittavasta selvityksestä on määrätty lailla.

Aloittamisvaiheessa tuomioistuin tutkii saneerausmenettelyn aloittamisedellytykset ja esteperusteet, minkä perusteella tehdään päätös joko saneerausmenettelyn vahvistamisesta tai hylkäämisestä. Tuomioistuimen harkinta perustuu hakemukseen, sen liitteisiin ja mahdollisesti hankittuihin lausumiin hakemuksesta sekä saneerausmenettelyn aloittamisedellytyksien täyttymiseen. Hyväksytyn aloittamispäätöksen jälkeen ryhdytään saneerausohjelman suunnittelemiseen.

Saneerausohjelman suunnittelu- ja päätöksentekovaihe

Yrityssaneerausmenettelyn aloittamispäätöksen jälkeen asetetaan rauhoitusaika, jonka kuluessa on tuomioistuimen määräämän selvittäjän tarkoitus laatia yrityksen saneerausohjelma yhteistyössä yrityksen ja velkojien kanssa. Rauhoitusajan ovat voimassa maksu-, perintä- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden kiellot.

Saneerausohjelmassa sovitaan erilaisista velkajärjestelyistä ja muista yrityksen tervehdyttämiskeinoista yhteistyössä velallisen kanssa. Tavoitteena on saada yritys kannattavaksi ja elinkelpoiseksi ja siten muita tervehdyttämistoimia voivat olla yrityksen osa myyminen, henkilökunnan vähentäminen, toiminnan uudelleen suuntaaminen jne. Velkojat voivat esittää myös ehdotuksensa saneerausohjelmaksi. Saneerausmenettely voidaan keskeyttää tuloksettomana, mikäli asianmukaista saneerausohjelmaa ei saada laadittua.

Kun selvittäjä on laatinut ehdotuksensa saneerausohjelmaksi, se lähetetään tuomioistuimen arvioitavaksi, minkä jälkeen velkojat äänestävät lopullisesti ohjelmaehdotuksesta. Velkojat jaetaan äänestyksessä usein eri ryhmiin. Tuomioistuin tekee virallisen päätöksen saneerausohjelman vahvistamisesta tai hylkäämisestä, vaikka tosiasiallisesti velkojien äänestyskäyttäytymisellä on merkitystä.

Vahvistamis- ja toteutusvaihe

Mikäli tuomioistuin vahvistaa saneerausohjelman, saneerausmenettelyn käsittely tuomioistuimessa lakkaa, ja se tulee tällöin kaikkia osapuolia sitovaksi. Tämän jälkeen saneerausohjelman toteuttamista valvoo mahdollisesti tuomioistuimen määräämä valvoja, yksittäiset velkojat ja mahdollinen velkojatoimikunta. Valvojan tehtävänä on antaa väliajoin velkojille selvityksiä saneerausohjelman toteuttamisesta. Pk-yrityksissä ei valvojaa juurikaan määrätä ja siten ohjelman toteuttaminen jää velallisyhtiön oman toiminnan varaan.

Saneerausohjelman toteuttamisvaiheen aikana on mahdollista määrätä joko velkajärjestely itsessään tai saneerausohjelma kokonaisuudessaan raukeamaan, mikäli velallinen on olennaisella tavalla laiminlyönyt ohjelman noudattamisen tai havaitaan, että saneerausmenettelyn alkamiselle olisi ollut esteperuste. Yksittäinen velkoja voi vaatia ohjelman mukaisten maksujen laiminlyöntien seurauksena ohjelman raukeamista. Pääsääntöisesti saneerausohjelma ja sen oikeusvaikutukset päättyvät silloin, kun ohjelma on toteutettu ja saatettu päätökseen onnistuneesti.

Nopeutettu saneerausmenettely

Nopeutetulla saneerausmenettelyllä tarkoitetaan saneerausohjelman esittämistä jo hakemusvaiheessa. Tämä taas tarkoittaa, että saneerausmenettelyyn on valmistauduttu huolellisesti hyvissä ajoin.

On tapauksia, joissa tuomioistuin on vahvistanut saneerausohjelman jopa samana päivänä, kun hakemus on jätetty tuomioistuimeen. Nopeutetussa menettelyssä on oltava jo hakemusvaiheessa valmis saneerausohjelma, jossa on korostuttava yrityksen toimintaan liittyvät muutokset velkojien leikkaamisen lisäksi. Edellytyksenä nopeutetulle menettelylle on, että vähintään 80 % kaikkien velkojen yhteismäärästä edustavat velkojat puoltavat saneerausohjelmaa ja samalla jokainen velkoja, jonka saatava on vähintään 5 % kaikkien velkojien yhteismäärästä kannattaa ohjelmaa.

Esteen nopeutetulle menettelylle voi muodostaa se, että ohjelman sisältö ei täytä lain vaatimuksia, menettelysäännöksiä ei ole toteutettu tai asiassa olisi muutoin ehdotusta laadittaessa menetelty lain vastaisesti tai muutoin sopimattomasti. Nopeutetun menettelyn toteuttaminen tapahtuu samanlaisin ehdoin ja edellytyksin kuin lakisääteisessä yrityssaneerauksessa ja sen etuna on normaalimenettelyn vaatiman aja tuoman epävarmuuden tilan välttäminen ja siitä mahdollisesti aiheutuvan vahingon minimointi.

Janina Jurvanen
Oik. yo

Kuvituskuva: ”3D Printed Stock Charts” by Aidan Leitch is licensed under CC0 1.0