Kuukausi: lokakuu 2018

Adoption käsitteestä ja uusperheen perheensisäisestä adoptiosta kertova kirjoituksen ensimmäinen osa on ilmestynyt 22.10.2018. Kirjoituksen toisessa osassa selvitetään adoption edellytykset ja adoptiomenettely.

Adoption edellytykset

Adoptiovanhemmiksi käyvät lähtökohtaisesti ketkä tahansa adoptiolaissa säädetyt edellytykset täyttävät henkilöt henkilökohtaisista ominaisuuksistaan huolimatta. Käytännössä adoptiomenettelyssä adoptiota hakevien henkilöiden taustat varmistetaan huolellisesti ja esimerkiksi rikostuomiot voivat olla adoptioprosessin käynnistämisen esteenä.

Adoptiolaki asettaa adoptiovanhemmille ikärajat. Pääsäännön mukaan adoptionhakijan tulee olla täyttänyt 25 vuotta ja jos adoptoitava on alaikäinen, tulee adoptionhakijan olla enintään 50 vuotta.

Lisäksi säädetään adoptiovanhempien ja adoptiolapsen välisestä ikäerosta, jonka tulee pääsäännön mukaan olla vähintään 18 ja enintään 45 vuotta, jos adoptoitava on alaikäinen.

Adoption vahvistaminen edellyttää, että adoptoitavan lapsen molemmat vanhemmat ovat antaneet adoptiolle suostumuksensa. Adoptiota ei voida vahvistaa ilman adoptoitavan suostumusta, jos hän on täyttänyt 12 vuotta.

Adoptiosuhteen vahvistaminen

Adoption hakeminen alkaa aina pyytämällä adoptioneuvontaa kotikunnan sosiaalihuollosta tai Valviran adoptiolautakunnan hyväksymältä palveluntarjoajalta.

Neuvonnan tehtävä on selvittää, onko adoptiolle edellytyksiä ja valvoa adoptoitavan lapsen etua. Adoptioneuvonnassa adoptiota aikoville kerrotaan perusteellisesti adoption vaikutukset ja tarjotaan tietoa huolellista harkintaa ja päätöksentekoa varten. Samalla arvioidaan ja autetaan adoptiota hakevia arvioimaan, onko hakijoista adoptiovanhemmiksi. Adoptioneuvonta kertoo myös adoptiota varten tarvittavien suostumusten hankinnasta. Kunnallinen adoptioneuvonta on hakijalle maksutonta.

Adoption vahvistaminen alkaa käräjäoikeudelle lähetettävällä hakemuksella. Hakemuksen käsittelyn edellytyksenä on, että adoptionhakijoille on annettu adoptioneuvontaa. Käräjäoikeus vahvistaa osapuolten kuulemisen jälkeen adoption, jos adoption edellytykset ovat olemassa ja adoptio on lapsen edun mukaista.

26.10.2018
Klaus Kinanen
OTM, Hyvinkää

Syntyvyyden lasku ja lapsettomuus ovat varsin usein uutisotsikoissa. Lapsettomuus saattaa olla tietoinen valinta tai tahatonta. Kansantaloudellisen näkökulman ja heikkenevän huoltotaseen rinnalla lapsettomuus voi olla yksilön tai perheen henkilökohtainen tragedia. Perheenlisäystä tavoiteltaessa adoptio on yksi varteenotettava vaihtoehto.

Mikä on adoptio?

Adoption eli lapseksiottamisen tarkoituksena on vahvistaa lapsen ja vanhemman suhde adoptoitavan ja adoptiovanhempien välille.

Suomessa adoptiosta säädetään nykyisin adoptiolaissa, joka perustuu niin sanotulle vahvan adoption periaatteelle. Vahva adoptio merkitsee, että adoptiolapsi siirtyy adoptiovanhempien sukuun ja adoptiolapsen suhde biologisiin vanhempiin katkeaa. Adoptiolapsella on sama oikeus periä adoptiovanhempansa aivan kuin adoptiovanhempien omilla biologisilla lapsilla. Adoptiolapsella on kuitenkin 12 vuotta täytettyään oikeus saada tietää biologisten vanhempiensa henkilöllisyys.

Tuomioistuimen vahvistama adoptio on lopullinen eikä sitä voida purkaa hakemuksella. Aikaisemman adoption purkautuminen on mahdollista vain, jos lapsi adoptoidaan myöhemmin uudelleen toiseen perheeseen.

Uusperheen perheensisäinen adoptio

Pääsääntönä on, että muut kuin aviopuolisot eivät voi adoptoida yhdessä. Esimerkiksi avopuolisoiden ei ole mahdollista adoptoida yhdessä lasta niin, että adoptiosuhde vahvistettaisiin lapsen ja molempien avopuolisoiden välille.  Perheensisäinen adoptio muodostaa poikkeuksen mainittuun pääsääntöön.

Perheensisäisellä adoptiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa aviopuoliso adoptoi puolisonsa lapsen. Puolison lapsen adoptio voi tulla kyseeseen uusperheessä, johon kuuluu aviopuolisoiden omia ennen uuden avioliiton solmimista syntyneitä lapsia esimerkiksi aikaisemmasta avioliitosta. Perheensisäisen adoption tarkoituksena on lujittaa uusperheen jäsenet vahvemmin toisiinsa.

Perheensisäistä adoptiota harkittaessa on otettava huomioon, että adoptiolapsi menettää oikeudelliset siteet etävanhempaansa ja oikeuden periä etävanhempi. Etävanhempi ei adoption vahvistamisen jälkeen enää voi vastata lapsen huollosta eikä hänellä ole lapsen tapaamisoikeutta.

Perheensisäiseen adoptioon on pääsääntöisesti saatava lapsen kummankin vanhemman suostumus. Eniten painoarvoa on kuitenkin laitettava lapsen edulle. Lapselle adoption vahvistaminen voi merkitä henkisesti raskasta eroa tärkeästä etävanhemmasta.

Kirjoituksen 26.10.2018 ilmestyvässä toisessa osassa selvitetään adoption edellytykset ja adoptiomenettely.

22.10.2018
Klaus Kinanen
OTM, Hyvinkää

Asiakas sai haasteen käräjäoikeuteen teosta, josta sitä toki osasi odottaa, mutta sen sijaan häntä kummastutti syyttäjän vaatimus 80 euron rikosuhrimaksusta. Mikä se on, koska eihän tässä asiassa ole edes rikosuhria?

Vaatimushan perustuu jo 22.5.2015 annettuun lakiin rikosuhrimaksusta. Laki tuli voimaan 1.12.2016 ja koskee vain rikoksia, jotka on tehty tämän jälkeen.

Lain tarkoituksena on vahvistaa rikoksen uhrien tukipalveluihin kohdennettavaa valtionrahoitusta maksujen tuottoa vastaavalla määrällä.

Rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta. Maksuvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos tekijä oli rikoksentekohetkellä alle 18-vuotias.

Rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan myös oikeushenkilö, joka tuomitaan yhteisösakkoon. Rikosuhrimaksu on 40 euroa, jos rangaistus tuomitaan yhdestä tai useammasta rikoksesta, joista vähintään yhdestä säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enintään kuusi kuukautta.

Rikosuhrimaksu on 80 euroa, jos rangaistus tuomitaan yhdestä tai useammasta rikoksesta, joista vähintään yhdestä säädetty ankarin rangaistus on vankeutta enemmän kuin kuusi kuukautta.

Oikeushenkilölle määrättävä rikosuhrimaksu on 800 euroa.

Rikosuhrimaksu peritään siis myös rikoksista, joihin ei liity uhria.

Rikosuhrimaksun määrää käräjäoikeus, syyttäjä rangaistusmääräyksen yhteydessä, poliisi, tullimies, rajavartija ja erätarkastaja sakkomääräyksen yhteydessä. Maksun määräämiseen ei liity harkintaa.

Yleisimmäksi yksittäiseksi maksuun johtavista rikosnimikkeistä on muodostunut poliisin antama sakkomääräys liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Maksulla siis vahvistetaan rikoksen uhrien tukipalveluihin kohdennettavaa valtionrahoitusta ja sillä on tarkoitus parantaa rikosten uhrien asemaa. Maksuilla on määrä rahoittaa muun muassa Rikosuhripäivystyksen ja lähisuhdeväkivallan uhreille tarkoitettua tukipuhelinpalvelua.

18.10.2018
Tapio Kinanen
asianajaja, Hyvinkää