Kuukausi: marraskuu 2017

Kuvituskuva, muokattu. Originaali: Mattila, Matti. CC BY 2.0 -lisenssi.

Paikkakuntamme lehdessä Aamupostissa on kuluneen vuoden aikana keskusteltu pysäköinninvalvonnasta. Se, että pysäköinninvalvonta puhuttaa ja herättää kiivaitakin kannanottoja, ei liene mitenkään poikkeavaa tai yllätyksellistä. Kuitenkin keskustelusta nousi esiin eräs seikka, jota pidettiin erityisen kuohuttavana.

Osalla Riihimäen, Hyvinkään ja Vantaan pysäköinninvalvojista on nimittäin ollut tapana jättää merkitsemättä koko nimensä pysäköintivirhemaksulappuun ja käyttää sen sijaan pelkkää sukunimeä taikka nimikirjaimia. Jos maksulapun ilmestyminen oman auton tuulilasiin saa monen näkemään punaista, ei vääryyden kokemusta vaikuta ainakaan lieventäneen virkaansa toimittavan pysäköinninvalvojan piiloutuminen anonymiteetin taakse.

Pysäköinninvalvojien mainitusta käytännöstä kanneltiin oikeuskanslerille. Apulaisoikeuskansleri Hakonen antoi asiassa päätöksen 10.11.2017 (Dnrot OKV/1590/1/2016 ja OKV/399/1/2017). Päätös on pysäköinninvalvojien kannalta niin sanotusti langettava ja yksiselitteinen: pysäköinninvalvojan on merkittävä pysäköintivirhemaksulappuun koko nimensä, siis etu- ja sukunimensä kokonaisuudessaan. Asiassa on pohjimmiltaan kyse paitsi pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön noudattamisesta myös hyvän hallinnon takeista.

Pysäköintivirhemaksu voi tuntua rangaistukselta. Sitä se ei kuitenkaan ole ainakaan rikosoikeudellisessa merkityksessä. Pysäköintivalvonta on osa julkista hallintotoimintaa ja pysäköintivirhemaksun määräämisessä on kyse hallintopäätöksen tekemisestä. Virkaa tekevän valvojan kuljeskelu ja lappujen livauttelu auton tuulilasin pyyhkijänsulan alle on arkipäivän hallintotoimintaa, jota kaupunkilaiset, kansalaiset tai Suomen lainkäyttöpiirissä muuten vain oleskelevat harvemmin yhdistävät Suomen valtiovaltaan. Myös arkipäivän hallinnossa on noudatettava hallintolakia ja hyvän hallinnon käytänteitä.

Tiedon saatavuuden perusteita hallinnossa suhteessa yksilöön määrittää julkisuusperiaate. Periaate ilmaisee hallinnossa noudatettavan pääsäännön, jonka mukaan hallinnossa tuotettava ja käsiteltävä tieto on julkista ja kaikkien saatavilla. Julkisuusperiaatteesta poikkeaminen vaatii nimenomaiset perusteet, kuten esimerkiksi yksityisyyden suojaamisen.

Julkisuusperiaate toteuttaa hallinnon avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Jokaisen on mahdollista tarkastella hallinnossa tehtyjä ratkaisuja, mikä torjuu hallinnon mielivaltaistumista. Avoin ja läpinäkyvä hallinto on keskeinen ennakoitavuuden ja yksilön oikeusturvan tae. Se on myös erottamaton osa oikeus- ja hyvinvointivaltiota.

Julkisuusperiaatetta vasten näyttää selvältä, että avoimuus ja läpinäkyvyys tulee ulottaa myös hallintopäätöksiin. Hallintolain mukaan päätöksen tehneen virkailijan koko nimen merkitseminen hallintopäätökseen ei kuitenkaan ole ehdottoman välttämätöntä, vaikkakin se on vahva pääsääntö. On toisaalta huomattava, että hallintolaki on yleislaki. Muualla erityislainsäädännössä voi olla hallintolakia tarkentavia tai siitä poikkeavia säännöksiä.

Pysäköinninvalvontaa koskee oma erityislakinsa eli laki pysäköinninvalvonnasta. Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 7 §:n mukaan pysäköintivirhemaksulappuun on merkittävä päätöksen tekijän nimi. Avoimeksi jää, riittääkö lain vaatimusten täyttämiseen sukunimi, vai edellytetäänkö koko nimen merkitsemistä. Olisiko pysäköinninvalvojien suojeleminen heihin mahdollisesti kohdistuvilta pysäköintivirhemaksun saaneiden kostotoimilta riittävä peruste sille, että koko nimeä ei tarvitse merkitä?

Kysymystä voidaan lähestyä julkisuusperiaatteen näkökulmasta ja todeta, että päätökseen tulee tietenkin merkitä sekä etu- että sukunimi. Asiaan vaikuttaa myös tavallista lainsäädäntöä huomattavasti järeämmässä laissa, Suomen perustuslain 118 §:ssä säädetty virkavastuu. Pykälän mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta.

PL 118 §:n säännös on yksiselitteinen. Perustuslaki edellyttää virkavastuun toteuttamista, mikä ei ole mahdollista, ellei hallintopäätöksen tekijästä ole tietoa. Pysäköinninvalvonnassa piilee yhtä lailla kuin muussakin hallintotoiminnassa mielivaltaistumisen vaara. Tämän, ja yleisen oikeudenmukaisuudenkokemuksen varjelemisen vuoksi on perusteltua yhtyä apulaisoikeuskansleri Hakosen päätökseen ja todeta: pysäköinninvalvojan on merkittävä päätökseen etu- ja sukunimensä ja sellaisella käsialalla, että nimi on luettavissa. Tätä edellyttää edellä todetusti myös suomalaisen oikeusvaltion selkäydin, perustuslaki.

28.11.2017
Klaus Kinanen
Oikeusnotaari