Päivä: 2.3.2017

Kuva: Kansallisgalleria. Avoin data. www.flickr.com/photos/kiasmamuseum/14117142308/in/album-72157644908612291/ Kuvan kokoa pienennetty.

Yritysjärjestelydirektiivin lähtökohta on, että direktiivin mukaan toteutetusta yritysjärjestelystä ei aiheudu välittömiä veroseuraamuksia järjestelyyn osallistuville yrityksille tai niiden omistajille.

Yritysjärjestelyjä ovat mm. sulautuminen, osittais- ja kokonaisjakautuminen, varojen siirrot ja osakevaihdot sekä liiketoimintasiirto.

Liiketoimintasiirrolla tarkoitetaan EVL 52d §:ssä järjestelyä, jossa osakeyhtiö luovuttaa kaikki tai useampaan liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvat varat, niiden velat ja toimintaan kohdistuvat varaukset toimintaa jatkavalle toiselle osakeyhtiölle ja saa vastikkeena tämän toisen osakeyhtiön osakkeita.

Liiketoimintasiirto on hyvä työkalu järjesteltäessä konsernirakennetta, valmisteltaessa osaa yhtiöstä myyntiä tai sukupolven vaihdosta varten. Sen käyttö voi liittyä mihin tahansa tavoitteelliseen järjestelyyn kuten jonkin teknologian keskittäminen uuteen yksikköön uusien osakkaiden toivossa tai riskien pienentämistavoitteeseen. Liiketoimintasiirto soveltuu myös eräisiin kansainvälisiin yritysjärjestelyihin.

Tuloverolaissa ei liiketoimintasiirrosta ole säännöksiä. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että myös TVL:n mukaan verotettuun yhtiöön voidaan soveltaa EVL:n liiketoimintasiirron periaatteita.

Osakeyhtiölaki ei myöskään tunne liiketoimintasiirtoa sellaisenaan. Yhtiöoikeuden kannalta tulevat sovellettavaksi osakeyhtiölain yleiset periaatteet.

Osakeyhtiölaissa yhtiöön pantava varallisuus tunnetaan nimellä apportti. Apporttiomaisuuden siirto liiketoimintana osakeyhtiöön ei kuitenkaan välttämättä ole verolaissa tarkoitettu liiketoimintasiirto eikä sillä saada tavoiteltuja veroetuja. Liiketoimintasiirto on toteutettava ensisijaisesti verosäännösten mukaisesti noudattaen kuitenkin myös osakeyhtiölain säännöksiä. Osakeyhtiölaki antaa huomattavasti enemmän liikkumatilaa liiketoimintaa koskevalle järjestelylle.

Liiketoimintasiirto on mahdollista toteuttaa perustettavaan uuteen yhtiöön, vanhaan yhtiöön tai sellaiseen yhtiöön, josta on jo omistettu osakkeita (tytäryhtiö) tai sellaiseen, josta ei ole omistettu. Kyse voi olla myös yhteisyrityksestä. Sen sijaan yhtiölainsäädäntö estää siirron emoyhtiölle, koska tytäryhtiö ei voi merkitä emonsa osakkeita. Siirtäviä yhtiöitäkin voi olla useampia.

Liiketoimintasiirron vastikkeena on aina saatava vastaanottavan yhtiön osakkeita tai yksikin osake. Rahavastiketta ei voida antaa toisin kuin jakautumisessa ja sulautumisessa. Osakeyhtiölaissa vain osakkeina annettavaa vastikevaatimusta ei ole.

Liiketoimintasiirrossa ei voida siirtää vain yksittäistä tai yksittäisiä varallisuuseriä. Näin toki muutoin voidaan yhtiölainsäädännön kannalta tehdä mutta kyse ei ole silloin verolain säännösten tarkoittamasta siirrosta ja sen verovaikutukset saattavat olla varsin erilaiset.

Liiketoimintasiirto edellyttää liiketoimintakokonaisuuden siirtämistä varoineen ja siihen kohdistuvine velkoineen.  Liiketoimintakokonaisuus on määritelty yhtiön sellaisiksi kaikiksi varoiksi ja vastuiksi, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön. Siirtokelpoinen osa tulee olla jo siirtävässä yhtiössä hallinnollisesti ja toiminnallisesti oma liiketoimintakokonaisuutensa.

Vaikka periaatteessa on hyväksytty, että siirtävällä yhtiöllä on itsellään paras tietämys siitä, mikä on liiketoimintakokonaisuus, on oikeuskäytäntö osoittanut ennakkotiedon hakemisen turvallisemmaksi tieksi yritysjärjestelyä suunniteltaessa.

Liiketoimintakokonaisuuteen kuuluvat kaikki varat, kuten vaihto- ja käyttöomaisuus, rahavarat, saatavat, aineettomat oikeudet ja aineeton ilman kirjanpitoarvoakin oleva omaisuus, tulee siirtää ja näihin kohdistuvat velat. Siirrettävään liiketoimintakokonaisuuteen kuulumattomia varoja ei saa siirtää.

Liiketoimintakokonaisuuteen kohdistuvat kaikki velat tulee myös siirtää. Jos käy niin, että velkojen määrä ylittää varojen käyvän arvon, katsotaan että kyse on rahavastikkeesta eivätkä liiketoimintaa koskevat verolain säännökset tulekaan sovellettavaksi. Kyse on silloin muista transaktioista omine veroseuraamuksineen. Osakeyhtiölaki sallisi käyvän arvon käyttämisen arvioitaessa varojen riittävyyttä velkojen ja osakepääoman katteeksi. Liiketoimintasiirrossa asiaa arvioidaan verotuksellisten arvojen perusteella.

Siirrettävä liiketoimintakokonaisuus on harkittava huolella jokaisen varallisuuserän ja siihen kohdistuvan vastuun osalta erikseen. Kaikkiin pätevää yleisratkaisua ei ole johtuen oikeuskäytännön moninaisuudesta.

Velkojen siirto vaatii velkojan suostumuksen. Muutoin velkavastuuta ei voi pätevästi siirtää. Osalta velkojista ei yleensä suostumusta saada kuten Verohallinto. Velallisen vaihtuminen voi myös aiheuttaa takausvastuun päättymisen tai synnyttää velkojan oikeuden velan ennenaikaiseen irtisanomiseen. Näihin asioihin on syytä varautua ns. inter partes –sopimuksin, jossa siirtävän ja vastaanottavan yhtiön välille luodaan velkasuhde vastaavien ehdoin kuin mitä siirtävä yhtiö on jo tehnyt. Uusi tilanne voi syntyä siitä, jos vastaanottava yhtiö tuleekin maksukyvyttömäksi ja siirtävä yhtiö joutuu velan kuitenkin maksamaan.

Liiketoimintasiirto voidaan toteuttaa joko kirjanpitoarvoin tai korjatuilla käyvillä arvoilla.

Vastaanottavan yhtiön poistopohja ei käyvän arvon käytöstä kuitenkaan laajene. Poistot tehdään siten kuin ne olisi tehty luovuttavassa yhtiössä.

Luovuttava yhtiö voi samoin käyttää käypiä arvoja ja tulouttaa verotuksessaan kirja-arvon ja käyvän arvon erotuksen.

Lisävärinsä liiketoiminnan siirtoon tuo varainsiirtoverolaki. Siellä kun todetaan, että mikäli liiketoimintasiirrossa luovutetaan toimintaan kuuluva kiinteistö tai arvopaperi toimintaa jatkamaan perustetulle yhteisölle, tulee tästä maksaa varainsiirtovero ellei Verohallinto erikseen päätä ettei veroa ole suoritettava.

Liiketoimintasiirtoa harkittaessa on selvitettävä olemassa olevan yhtiön ja perustettavan yhtiön liiketaloudelliset edut ja haitat, koska verolaki rankaisee olemassa olevan vastaanottavan yhtiön käyttöä. Toisaalta Verohallinnon päätöksen voi hakea suunnitelmaa koskevan ennakkoratkaisun haun yhteydessä.

Yksikertaiselta näyttävä veronlain säännös on taas saanut ympärilleen suuren määrän oikeuskäytäntöä ja tulkintatilanteita. Tässäkin on mainittu vain tärkeimmät ongelmakohdat osoituksena vaativalle suunnittelulle kun liiketoimintasiirtoa ryhtyy harkitsemaan.

23.2.2017
Tapio Kinanen
asianajaja, Hyvinkää