Päivä: 22.9.2015

Kansainvälistymisen myötä yhä useampi jättää kotimaansa ja muuttaa pysyvästi tai väliaikaisesti esimerkiksi työn tai eläkepäivien vieton merkeissä ulkomaille. Tällöin joudutaan myös entistä useammin kosketuksiin vieraan valtion lainsäädännön kanssa, joka voi poiketa lähtömaan laista peruslähtökohdiltaan ja oikeuskulttuuriltaan. Suuret eroavaisuudet saattavat yllättää, mutta niihin voi ja kannattaa varautua etukäteen.

Valtioiden lainsäädäntöön kuuluvat kansainvälisyksityisoikeudelliset säännökset tarjoavat usein mahdollisuuden määrätä etukäteen lakiviittauksella sovellettavasta laista. EU:n uusi 17.8.2015 voimaan tullut perintöasetus on keino, jolla voidaan EU:n sisällä välttää sovellettavaksi tulevaan lakiin liittyviä yllätyksiä kun kysymys on perintöasioista sekä helpottaa useassa jäsenvaltiossa olevan jäämistön hoitoa perillisten näkökulmasta.

Jokainen valtio soveltaa omia kansainvälisyksityisoikeudellisia säännöksiään, jotka koskevat esimerkiksi perimykseen sovellettavan lain määräytymistä ja siitä ennakolta sopimista. Suomessa nämä säännökset sisältyvät perintökaaren 26 lukuun.

Lain 6 §:n mukaan perittävä voi määrätä testamentilla, että perimykseen sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen perittävä on määräystä antaessaan tai kuollessaan. Sovellettavaksi voidaan valita myös sen valtion laki, jossa perittävällä on määräystä antaessaan tai kuollessaan kotipaikka. Laiksi voidaan valita myös sen maan laki, jossa määräyksen antajalla on aikaisemmin ollut kotipaikka.

Lisäksi, jos perittävä on määräystä antaessaan avioliitossa, sovellettavaksi voidaan lisäksi määrätä sen valtion laki, jota on sovellettava avioliiton varallisuussuhteisiin.

Perittävä voi siis testamentin muotovaatimuksen täyttävällä asiakirjalla määrätä perimykseensä sovellettavasta laista mainittujen ehtojen puitteissa silloin, kun perintöasia käsitellään suomalaisessa tuomioistuimessa ja sovellettavaksi tulevat perintökaaren kansainvälisyksityisoikeudelliset säännökset. Näin on käytännössä useimmiten silloin, kun perittävällä oli kuollessaan Suomessa asuin- tai kotipaikka.

On kuitenkin huomattava, että eri valtioiden kansainvälisyksityisoikeudelliset säännökset poikkeavat toisistaan. Jos perittävä on muuttanut asumaan toiseen valtioon ja perimysasiaa käsitellään tämän valtion tuomioistuimessa, ei ole varmaa, että perittävän Suomen lain mukaan tekemä lakiviittaus hyväksytään. Tämän seurauksena perimykseen saatetaan soveltaa sellaista lakia, joka poikkeaa siitä, mitä perittävä ja perilliset olivat odottaneet.

EU:n uudella perintöasetuksella yhdenmukaistetaan perimykseen sovellettavan lain määräytymistä ja lakiviittauksen tekemistä koskevaa sääntelyä EU-jäsenvaltioissa. Asetusta sovelletaan 17.8.2015 ja sen jälkeen kuolleiden henkilöiden perimykseen. Perimysasialla on lisäksi oltava liittymiä useaan jäsenvaltioon

Kun lakiviittaus on tehty perintöasetuksen mukaisella tavalla, se hyväksytään toisessa jäsenvaltiossa. Perintöasetuksen mukainen lakiviittaus ei kuitenkaan koske muuta kuin perimysasiaa eikä siten vaikuta esimerkiksi siihen, minkä valtion verolainsäädäntöä perimykseen sovelletaan.

Perintöasetuksen mukaan perimykseen sovellettavaksi laiksi voidaan valita sen valtion laki, jonka kansalainen perinnönjättäjä on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

Jos henkilöllä on useampi kansalaisuus, hän voi valita minkä tahansa sellaisen valtion lain, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

Esimerkiksi Portugaliin muuttavan kannattaa lakiviittauksella varmistaa, että perimykseen sovelletaan Suomen lakia. Tämä onnistuu niin kauan, kuin perinnönjättäjällä on Suomen kansalaisuus taikka Suomen ja Portugalin kaksoiskansalaisuus. Ellei lakiviittausta ole tehty ja henkilö asuu puolet vuodesta Portugalissa, saatetaan perinnönjättäjän kuollessa perimykseen soveltaa perinnönjättäjän asuinpaikan perusteella Portugalin lakia. Tämä taas voi johtaa perillisten näkökulmasta yllätykselliseen ja hankalaan perinnönjakoon.

Sen asiakirjan pätevyyteen, jolla lainvalinta tehdään, sovelletaan sen valtion lakia, joka on asiakirjassa määrätty sovellettavaksi perimykseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valittaessa sovellettavaksi Suomen laki, asiakirjan tulee täyttää perintökaaren mukaiset testamentin muotovaatimukset.

Perinnönjättäjä voi eläessään muuttaa tai peruuttaa perintöasetuksen mukaisen lainvalinnan samalla tavalla kuin testamentinkin. Muutoksen tai peruutuksen on siten täytettävä testamentin muotovaatimukset, kun sovellettavaksi valitaan tai on valittu Suomen laki.

Testamentin avulla perinnönjättäjä voi huolehtia perinnön jakautumisesta perillisten kesken tarkoituksenmukaisella tavalla ja ehkäistä perinnönjakoa koskevia riitoja.

Testamentin tekemistä suunnitellessaan on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota myös lakiviittauksen tekemisen mahdollisuuteen. Näin on etenkin silloin, jos henkilöllä on useita vuokra- tai omistusasuntoja ja irtainta omaisuutta eri maissa ja ulkomailla vietetään suhteellisen suuri osa ajasta niin, ettei varsinaista asuin- tai kotipaikkaa voida välttämättä jälkikäteen määrittää yksiselitteisellä tavalla. Tällöin testamentilla ja siihen sisällytetyllä lakiviittauksella voidaan varmistaa perintöön sovellettavan perillisten kannalta tarkoituksenmukaista lakia.

– Klaus Kinanen