Kuukausi: maaliskuu 2015

Eduskunta hyväksyi 13.3.2015 kolme lain muutosta pienyrittäjän toiminnan keventämiseksi.

Ensimmäinen on arvonlisäverolain muutos vähäisen toiminnan alarajan nostaminen 8.500 eurosta 10.000 euroon.

Toinen on arvonlisäverolain huojennusta koskevan rajan nostaminen 22.500 eurosta 30.000 euroon.

Kolmas on kuitintarjoamisvelvollisuudesta annetun lain muutos siten, että lakia sovelletaan entisen 8.500 euron sijasta liikevaihdoltaan enemmän kuin 10.000 euron liike- ja ammattitoimintaan.

Muutokset tulisivat voimaan 2016 alussa.

Hallituksen esityksessä ei voitu arvioida alarajan nostamisen 10.000 euroon verovaikutusta kuin sanoilla ”lieventäisi pienyritysten verotusta jonkin verran”. Muutoksen piiriin kuuluu noin 2.000 sellaista yritystä, joiden toiminta suuntautuu lähinnä kuluttajille. Muutoksen odotetaan helpottavan yrittäjäksi ryhtymistä ja arvonlisäverovelvolliseksi ilmoittautumista sekä edistävän työllisyyttä ja estävän harmaan talouden muodostumista.

Huojennuksensäännöksen ylärajan nostamisen piiriin kuuluu noin 20000 yritystä. Yhteisvaikutuksen oletetaan vähentävän verotuloja 41 milj.euroa vuodessa.

Samalla muutettu laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta jättäisi soveltamispiiristä pois noin 2.000 yritystä. Lain tavoitteena on torjua harmaan talouden ohimyyntiä ja pyrkiä puuttumaan tilanteisiin, joissa myyjä ei merkitse asiakkaalta saamaansa käteissuoritusta toimintansa tulokseen.

Rajan nostaminen 10.000 euroon on enemmän kauneuskorjaus. Vaikka muutos tulee yhtä aikaa arvonlisäverolain alarajan muutoksen kanssa ja se on sisällytetty samaan hallituksen esitykseen, ei näillä kahdella asialla ole mitään asiallista yhteyttä lain soveltamisen kannalta.
– Tapio Kinanen

Vaasan hovioikeus antoi 11.3.2015 tuomion, jossa nettikauppaa käynyt henkilö tuomittiin kirjanpitorikoksesta 60 päivän ehdolliseen vankeuteen.

Asian tausta oli se, että antiikkiesineitä antiikkimessuilta ja kirpputoreilta kerännyt henkilö jäätyään työttömäksi ryhtyi myymään huuto.net -palvelussa hankkimiaan tavaroita. Esineiden hankinta oli rahoitettu luottokorteilla, kulutusluotoilla ja pikavippilainoilla.

Useamman vuoden toiminta toi vuosittain yli 50.000 euron myynnin ja myyntitapahtumia oli vuosittain 140 ja yli 300 välillä.

Antiikkiharrastaja unohti kuitenkin kirjanpidon pitämisen kokonaan eikä tässä tapauksessa ollut säilyttänyt kertyneitä tositteitakaan.

Verotarkastukselle ei ole ongelma selvittää pankkitilitapahtumien ja huuto.net –palvelun myyntitiedustelutiedostoista myynnin volyymiä tapahtuma- ja euromääräisesti. Tapauksen henkilön keräilyharrastukseen liittynyt toiminta päättyi verotarkastukseen.

Hovioikeus katsoi, että huomioon ottaen asianomaisen koulutus ja työkokemus ja toiminnan laajuus, olisi henkilön pitänyt ymmärtää, että hän on toiminnastaan kirjanpitovelvollinen.

Meillä kirjanpitovelvollisuus määritellään siten, että jokainen joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen. Ammatinharjoittaja ei ole sen sijaan velvollinen pitämään kahdenkertaista kirjanpitoa.

Lainsäädäntö ei kerro eroa liike- ja ammattitoiminnalle eikä sitä mikä on katsottava liiketoiminnaksi.

Kirjanpitovelvollisuus tulee arvioitavaksi harjoitetun toiminnan laadun perusteella, jossa merkitystä annetaan ansaintarkoitukselle, tuotantotoiminnalle ja riskille.

Ansaintatarkoitus eroaa todellisesta harrastustoiminnasta säännöllisyyden ja jatkuvuuden osalta. Mitään myyntitapahtumien lukumäärä ei ole antaa kuten ei myöskään euromääräistä rajaa. Asiaa saa tarkastella ns. maalaisjärkeä käyttäen.

Tuotantotoiminnan käsite voidaan ymmärtää rahoituksen järjestämisenä, myyntituotteiden valmistamisena tai keruuna ja ulospäin suuntautuneena markkinointina rajoittamalle joukolle kuten internet on. Toiminta sisältää liiketoimintaan liittyvän riskin. Riskiäkään ei voine poistaa vetoamalla lähtöhinnan asettamiseen 0 euroksi jahintavarauksen käyttämättömyyteen, jolloin tuote on myytävä korkeimman tarjouksen mukaan vaikka tappiolla mutta kauppa syntyy aina. Tällainen toiminta taas kuulostaa muutoinkin varsin omituiselta.

Edellä olevat ovat vain osa kokonaisharkintaa toiminnan laatua arvosteltaessa. Eräässä tapauksessa päivätyötä muualla tekevä henkilö hankki vapaa-aikanaan ja omalla rahoituksellaan internetin välityksen moottoripyöriä ja niiden osia myyden kunnostetut pyörät edelleen tai välittäen osin tilaamansa varaosat sellaisenaan. Vetoaminen harrastustoimintaan ei poistanut kirjanpito- eikä verovelvollisuutta. Tämäkään harrastelija ei jatkanut toimintaansa verotarkastuksen jälkeen. Tuomio tuli veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta.

Eli mitä tästä opimme. Internet on hyvä markkinointikanava ainakin rajoittamattoman yleisömäärän kannalta. Varmasti löytyy monia kotivarastoja, joissa antiikkiesineiden kerääminen on saanut lakipisteensä ja voisi olla myynnin aika aivan mainiolla idealla. On varmasti monia ajoneuvoharrastajia, jotka voisivat muuttaa harrastuksensa euroiksi mieltämättä toimintaansa kuitenkaan täysin liiketoiminnan harjoittamiseksi.

Mutta kuten edellä sanoin, maalaisjärkeä saa käyttää, ja siten muutaman kaupan kuukausivauhti kun toiminta on jatkuvaa, rahoitetaan se miten hyvänsä, antaa aiheen hetken miettimiseen, olenko kirjanpitovelvollinen tästä toiminnasta ja sitä kautta yleisesti vero- ja arvonlisäverovelvollinen. Aika usein vastaus on, että olet.

– Tapio Kinanen