Päivä: 29.1.2015

Vuoden 2014 alusta muutettiin osingonjakosäännöksiä. Niiden myötä tuli muutoksia myös ennakkoperintään, jossa merkittävin seikka on ollut myös muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön ennakonpidätysvelvollisuus jakamastaan osingosta. Nyt viimeisten säännösten jälkeen muutetaan vielä osingonmaksajan ilmoitusvelvollisuutta.

Tässä esitellyt seikat koskevat vain muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksamia osinkoja eli käytännössä kaikkia osinkoa jakavia pienyhtiöitä, joita ei noteerata missään pörssissä.

Osinkoverotuksen pääsääntö on tuloverolaissa, jonka mukaan luonnollisen henkilön tai kotimaisen kuolinpesän muulta kuin julkisesti noteeratulta yhtiöltä saamasta osingosta on 25 % veronalaista pääomatuloa ja 75 % verovapaata tuloa siltä osin kuin osingon määrä vastaa osakkeen matemaattiselle arvolle laskettua 8 %:n vuotuista korkoa. Siltä osin kuin näin saatujen osinkojen määrä ylittää 150.000 euroa, on siitä 85 % veronalaista pääomatuloa ja 15 % verovapaata tuloa.

Jos sitten osinkoa päätetään jakaa yli 8 %:n laskennallisen tuoton, on yli menevä osa 75 % ansiotuloa ja 25 % verovapaata tuloa. Perussääntöön nähden muuttuvat siis %-suhteet toisinpäin ja tulolaji pääomatulosta ansiotuloksi, eli ankarammin verotettavaksi.

Kun osingonsaajana on luonnollinen henkilö tai kotimainen kuolinpesä, on siitä maksajan pidätettävä ennakkoperintäasetuksessa määrätty 7,5 % suuruinen ennakonpidätys.

Mikäli taas olisi kyse yli 150.000 euron osingoista, tulee ennakonpidätyksen määrä olla 27 % (vuonna 2015 28 %) ylittävältä osalta ja samalta saajalta. Eli jos osingonmaksajia on useita, ja yhdenkään maksama osinko ei yksinään ylitä 150.000 euroa, on kunkin pidätysprosentti 7,5.

Osingonmaksajan tulee siten seurata osakkeenomistajalle maksetun osingon kokonaismäärä verovuosittain ja toimittaa ennakonpidätys sen mukaisesti.

Jos osingonsaajalla on useita osingonmaksajia, voi hän itse mahdollisen jäännösveron ja koron välttämiseksi hakea muutosverokortin ja toimittaa sen osingonmaksajalle tai oma-aloitteisesti maksaa puuttuvan veron ennakon täydennysmaksuna.

Osingonmaksajan kannalta olennainen muutos on jaettavaksi päätetyn osingon ilmoittaminen saajakohtaisesti.

Aikaisemmin vuosi-ilmoitus osingosta on voitu antaa maksetuista osingoista eli sinä verovuonna, kun osinko on todella saajalle maksettu. Silloin osingonsaajan katsotaan nostaneen osingon.

Nyt vuosi-ilmoituksella vuodelta 2014 on ilmoitettava nostettavissa olleen osingon määrä. Merkitystä ei siis ole enää sillä, milloin osingonsaajalle osinko maksetaan eli milloin hän sen nostaa, vaan sillä ajankohdalla milloin hänelle on syntynyt nosto-oikeus.

Oikeus osinkoon lähtökohtaisesti syntyy, kun yhtiökokous tekee osingonjakopäätöksen, ellei se siinä määrää jotain muuta ajankohtaa, jolloin osinko on nostettavissa.

Kun osinko on nostettavissa tai maksettu jonain kuukautena, tulee maksajan toimittaa edellä mainittu ennakonpidätys. Ennakonpidätys ja tilitys verohallinnolle tulee siis nyt toimittaa, kun oikeus osingon nostoon on syntynyt vaikka sitä ei jostain syystä olisi vielä maksettu. Ennakonpidätys toimitetaan seuraavana kuukautena. Osinko ilmoitetaan 2014 vuosi-ilmoituksella, on se nostettu tai ei.

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on voimaan jätetty entiset toimintaehdot niiden osinkojen ilmoittamisen osalta, jotka ovat olleet nostettavissa vuonna 2013 tai sitä ennen.

– Tapio Kinanen