Päivä: 21.1.2015

Mahdollisuus syytteestä sopimiseen tuli voimaan tammikuun 2015 alusta.Menettely on oikeusjärjestyksessämme aivan uusi eikä osaksikaan vastaavaa menettelyä ole meillä ollut.

Teon tunnustamisella on ollut merkitystä rikosoikeudellisen vastuun arvioinnissa, rangaistuksen mittaamisessa ja menettelylajin valikoitumisessa. Tästä ei kuitenkaan nyt ole kysymys.

Keskeiset muutokset koskevat oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia sekä rikoslakia. Lyhyesti kyse on syyttäjän mahdollisuudesta tehdä rikoksesta epäillyn tai rikosasiassa vastaajan kanssa tuomioesityksen eli eräänlaisen sopimuksen, jossa tietty rikos tunnustetaan ja syyttäjä sitoutuu vaatimaan rangaistusta alennetulla asteikolla vain tästä teosta ja muut teot jätetään enemmälti tutkimatta.

Muutoksen tavoitteena on mahdollistaa entistä paremmin viranomaisresurssien tarkoituksenmukainen kohdentaminen, tehostaa viranomaisen toimintaa ja nopeuttaa rikosasioiden esitutkintaa, syyteharkintaa ja tuomioistuinkäsittelyä ja kuitenkin turvata samalla rikoksesta epäillyn ja asianomistajan oikeudet. Hallituksen esityksessä on luonnollisesti viitattu prosessiekonomiaan ja siten uudistuksen onkin arvioitu parhaiten toimivan vakavissa talousrikoksissa, jotka vievät viranomaisen resursseja, kestävät liian kauan ja muodostavat usein vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden pää- ja lievempine rikoksineen. Edelleen on arvioitu, että syytteestä sopiminen tehostaa ja nopeuttaa erityisesti laajojen ja vaikeasti selvitettävien talousrikosten käsittelyä.

Lain tarkoitus ei kuitenkaan ole liittää menettelyä kaikkiin tunnustettuihin tapauksiin vaan lähinnä niihin, joista voidaan ajatella saatavan eniten kokonaistaloudellista hyötyä. Ulkopuolelle jäävät kaikissa tapauksissa seksuaalirikokset sekä henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset.

Uudistuksen mukaan syyttäjä voi omasta tai asianosaisen aloitteesta laatia ns. tuomioesityksen teosta, josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin kuusi vuotta vankeutta ja että hän samalla katsoo, että menettely on perusteltu asian laatu, esitetyt vaatimukset, täysmittaisen käsittelyn aiheuttamat kustannukset ja siihen kuluva aika huomioiden. Esityksen voi tehdä myös tutkinnanjohtaja esitutkinnan aikana.

Tuomioesityksessä syyttäjä voi sitoutua jättämään syytteen nostamatta yhdestä tai useammasta epäillystä muusta teosta. Joka tapauksessa syyttäjä sitoutuu vaatimaan rangaistusta lievennetyn asteikon mukaisesti.

Tuomioesitys siirtyy tuomioistuimen käsiteltäväksi uuteen tunnustamisoikeudenkäyntiin jopa 30 päivän kuluessa vireilletulosta.

Tuomioistuimen tehtävä on varmistaa, että rikosasian vastaaja edelleen tunnustaa rikoksen, joka tuomioesityksessä on mainittu ja että hän ymmärtää muiltakin osin esityksen sisällön ja merkityksen ja että esitys vastaa myös vastaajan tarkoitusta.

Edellytysten täyttyessä tuomioistuimen on annettava esityksen mukainen tuomio. Rangaistusasteikolla tuomio ei saa ylittää 2/3 enimmäisrangaistuksen määrästä.

Tuomioesitystä edeltävissä neuvotteluissa syyttäjän kanssa eivät neuvottelun kohteena ole niinkään jutun faktat vaan rangaistusseuraamus. Kyse on selvästä kaksiasianosaissuhteesta, joka vaatii epäillyn tai rikosasian vastaajan ammattitaitoista avustamista. Tällaisessa neuvottelussa ei voida pitää itsestään selvänä syyttäjän tasapuolisuutta. Tämä asettaa avustajan valinnalle selkeämpiä kriteereitä kuin toimiminen esitutkinnan kuulustelussa oikeudellisena avustajana. Syyteneuvotteluun liittyy selkeitä kaupan käynnin elementtejä.

Amerikkalainen tunnetuin avustajan töppäys taitaa olla Bordenkircher v. Hayes tapaus, jossa epäillylle tarjottiin väärennöksestä viiden vuoden vankeusrangaistusta. Hayes kieltäytyi tarjouksesta ja seurauksena syyttäjä ylisyytti Hayesia taparikollisena ja hänet tuomittiinkin elinkautiseen vankeuteen.

Tapaus osoittaa epäasianmukaista neuvottelutaktiikkaa ja epäsuhtaista asemaa syyteneuvottelutilanteessa ja avustajan harkitsemattomuutta.

Uudistuksen ongelmakohtina on nähty itsekriminointisuojasta luopuminen, avustajien rooli ja nimenomaan kyseisen oikeudenalan kuten talousrikollisuuden tunteminen, jotta päämiehen edut tulevat riittävästi turvatuksi ja huomioonotetuksi.

Uusi prosessi on kuitenkin tullut jäädäkseen.

Vuoteen 2017 loppuun on seurattava lainsäädännön toimivuutta ja nähtäväksi jää saavutetaanko haluttuja kustannussäästöjä, nopeutetaanko nykyisiä pitkiä oikeuskäsittelyjä vaikeissa ja laajoissa talousrikosasioissa vai nouseeko esille uhkakuvana esitetty rikoksen tekijöiden etukäteissuunnittelut tunnustettavasta teosta ja tuomiolla käytävä kauppa.
– Tapio Kinanen